Kaduttaako?

Joka toinen meistä katuu jotain. Monia kaduttaa enemmän tekemättömät kuin tehdyt asiat. Muistan kuulleeni aiemminkin, että moni katuu kuolinvuoteellaan juuri sitä, ettei tullut tehneeksi elämässään sitä tai tätä. Uskon sen.

Olisinpa valinnut toisin tai käyttäytynyt toisella tavalla. Katumus syntyy tietoisesta teosta, ei siitä että on tapahtunut jokin vahinko, jolloin tapahtumien kulkuun ei ole itse voinut vaikuttaa. Jos vaihtoehtoja ei ole ollut tai olot eivät ole antaneet mahdollisuutta toisenlaiseen valintaan, ei katumus yleensä herää. 

Katumus nousee pintaan, kun oman valintansa huomaa tai kuvittelee vääräksi ja siten sen seuraukset ovat osoittautuneet huonoiksi. Mahdotonta ei voi katua. Mielestäni katumus on kuitenkin sukua sille harmille ja mielipahalle, mikä syntyy, kun joku toinen on tehnyt valintoja puolestasi etkä ole voinut tai ymmärtänyt niihin vaikuttaa. Jokainen tietysti toimii kulloisenkin parhaan kykynsä mukaan. Silloin ei voi katua tapahtumia ja valintoja, joita joku toinen on tehnyt, mutta jälkeenpäin harmittaa se, että et älynnyt vaatia tai ehdottaa jotain muuta vaihtoehtoa. Mutta tämäkin tilanne tulee eteen vasta myöhemmin, kun tietoisuus ja elämänkokemus kasvavat.

Katumuksen aiheita on tutkittu USAssa vuonna 2005 kahden sosiaalipsykologin tekemässä tutkimuksessa. Sen mukaan yhdysvaltalaisia kaduttavat eniten valinnat, joita he ovat tehneet koulutukseen liittyen. Joku jatkoi opiskelua, vaikka tunsi alan vääräksi, joku toinen taas katui sitä, ettei tullut hankkineeksi ammattitutkintoa. Toiseksi eniten yhdysvaltalaisia kaduttaa työhön liittyvät asiat. Koulutus ja työ kytkeytyvät vahvasti toisiinsa, joten ei ole ihme, että työhön liittyvät valinnat tulevat hyvänä kakkosena.

Kolmanneksi eniten kaduttavat romanttiset asiat. On tullut valittua vääränlainen seurustelukumppani tai aviopuoliso. Luontevana seurauksena tästä tulee neljänneltä sijalta löytyvät vanhemmuuteen liittyvät päätökset. Viidenneksi yleisin katumuksen kohde on omaan minuuteen liittyvät asiat ja kuudenneksi vapaa-ajan käyttö. Seuraavilla sijoilla ovat talouteen ja terveyteen liittyvät asiat.

Suomessa elämänkatumukseen liittyviä asioita on tutkinut vuonna 2010 Jyväskylän yliopistossa pro gradu -työssään kaksi psykologian opiskelijaa.  He kysyivät pariltasadalta yli 50-vuotiaalta, mikä näitä kadutti aikuisuuden keskivaiheessa ja milloin katumus oli alkanut. 

Tulokset olivat yhdysvaltalaistutkimuksen mukaisia: useampaa kuin joka viidettä kaduttivat samat asiat. Päätöskatumus herää nopeasti, elämänkatumukset alkavat vasta keski-iässä. Kaiken kaikkiaan yli puolet viisikymppisistä katui jotain elämänsä aikana. Monet useitakin asioita. 

Katumus herää herkimmin asioista, joissa on useampia vaihtoehtoja ja mahdollisuus korjata tilannetta pitkään. Oma valinta kaduttaa, kun näkee mihin muuhun olisi ollut mahdollisuuksia. Tämä selittänee sen, miksi juuri koulutusvalinnat kaduttavat useimpia. Suomessa on opiskelumahdollisuuksia runsaasti ja koulunpenkille palaaminen on mahdollista ja yleistä vielä vanhemmallakin iällä. Joissain muissa kulttuureissa näin ei ole ja katumuksen aiheetkin ovat silloin varmasti erilaisia. 

Katumusjumista voi päästä irti lopettamalla märehtimisen ja murehtimisen. Omista teoista ja valinnoista pitää ottaa vastuu eikä syytellä niistä toisia. Vain opiksi ottaminen tapahtuneesta voi estää saman virheen toistumisen. Anna anteeksi itsellesi ja pyydä sitä myös muilta, jos loukkasit teoillasi jotakuta. On aika jatkaa eteenpäin näitä kokemuksia viisaampana. Uusia katumuksen aiheita tulee kyllä. 

Tähän aikaan vuodesta monet koulunsa päättäneet tekevät valintoja ja päätöksiä tulevaisuutensa suhteen. Useammasta opiskelupaikasta pitää valita ja odotella, että jos kuitenkin lopulta pääsisi siihen ykkösvaihtoehtoon. Ei käy kateeksi. Omasta mielestäni juuri tuo elämänvaihe oli erittäin ahdistava. Vielä, kun ei voinut kaikkiin valintoihin itse vaikuttaa. Mutta eipä sitten jäänyt paljoa katumuksen aiheitakaan. Vähän tuli mentyä sinne mihin tie vei. Ja on paljon valintoja ja sattuman sanelemia asioita, joista voi jälkeenpäin sanoa, että huh huh, olipa onni, että se meni näin. Kaikkea ei ole tarkoitettu menemään oman pään mukaisesti ja kaikella on tarkoituksensa. Jälkeen päin saa huomata, että tulipa opittua tuostakin taas jotain.

Mieti, minkälaisia valintoja ja päätöksiä sinä kadut? Oletko voinut niihin yksin vaikuttaa? Mitä hyvää olet saanut tilalle, vaikka se tietty tilaisuus meni ohitse? Mitä nykyisestä elämästäsi antaisit pois vai antaisitko mitään? Onko syytä katumukseen tai harmiin lopulta ollenkaan?

Lähde: Tiede-lehti nro 8/2021, artikkeli on Taina Kuuskorven, joka on psykologi ja tietokirjailija.

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen tai muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.