 |
| Mattias Edvardssonin psykologinen trilleri: Aivan tavallinen perhe |
Kukapa ei antaisi vastausta "aivan tavallinen perhe" kysyttäessä minkälainen perheesi on. Tai jos sinun pitäisi kuvailla lähinaapureitasi, saattaisit hyvinkin antaa saman vastauksen. Sitten on niitä perheitä, joita pidetään outoina, mutta se on ihan oma juttunsa.
Jokaisessa tavallisena pidettävässä perheessä on luultavimmin omat kiemuransa ja omituisuutensa. Salaisuuksiakin.
Tähän kirjan aivan tavalliseen perheeseen kuuluvat tytär Stella, pappi-isä ja asianajaja-äiti. Tarinan kertojaminä vaihtuu, ensin äänessä on isä, sitten tytär ja lopuksi äiti. Ja epilogissa vielä yksi heistä. Pidän tästä kerrontatavasta, jossa tarina täydentyy eri näkökulmista kerrottuna. Kun rakennelma horjuu kertojaminän vaihtuessa. Ihan kuin korttipakka tippuisi käsistä lattialle ja koko siihen astinen järjestys sekoittuisi.
Mihin kaikkeen ihminen on valmis toisen vuoksi luullessaan toimivansa tämän parhaaksi. Tämän teeman ympärille rakentuu koko tarina.
Niin kirjoissa, kuten tässäkin, kuin myös tv-sarjoissa pidän oikeusistunnoiden kuvailuista. Kun puolustusasianajaja ja syyttäjä iskevät kuin kobrat ja aina löytävät aukkopaikan, josta luikerrella antamaan vastapuolelle kunnon iskun.
Voiko pappi valehdella! Voiko asianajaja rikkoa lakia! Voiko jotain toista rakastaa enemmän kuin omaa lastaan! Mattias Edvardsson heittää ilmaan kysymyksiä, joihin kaikkiin luulisi vastauksen olevan yksiselitteisesti EI! Mutta kuinkas sitten käykään.
Kirjassa ei ollut juurikaan tyhjäkäyntiä. Lyhyehköt kappalejaot sopivat tyyliin erinomaisesti ja onneksi kaikenlainen turha henkilö- ja ympäristökuvaus on jätetty pois. Tempo on läkähdyttävän sopiva ja sykkeen nostattava.
Onneksi kirjailijalta löytyy ainakin pari muutakin kirjaa, jotka aion kyllä joko kuunnella tai lukea. Tämän kyseisen kirjan kuuntelin BookBeatin valikoimista Toni Kamulan lukemana. Toni onkin lempparilukijani.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
Olen lukenut tämän ja tykkäsin. Pidän oikeussalikuvauksista ja psykologisesta otteesta ja tässä ne toteutuivat hyvin.
VastaaPoistaKun omasta lapsesta on kyse, niin joskus rakkaus sekoittaa niitä arvoja, joita on pitänyt tärkeinä ja tässä tapauksessa vanhempien ammatteihinkin kuuluvina, oikeutta ja totuutta.
Viimeksi lukemassani kirjassa, Ian McEwanin Pähkinänkuoressa oli myös lopussa kunnon yllätys.
Kiitos kommentistasi!
PoistaNiin, kyllä oman lapsen puolesta on valmis (melkein) mihin vaan! Se side on niin vahva ja saa alkukantaisia muotoja esimerkiksi, jos omaa lasta kiusattaisiin. On helppo ymmärtää ylimyönnit, vaikkei niitä hyväksyisikään.
Olen lukenut Ian McEwanin nirjoja, mutta en Pähkinänkuorta - kiitos vinkistä! Hän on yksi lempikirjailijoistani - nyt on ollut vähän erilaisten kirjojen kausi meneillään.
Kiitos taas. Hyvä, kun kirja löytyy äänikirjana. Vaikken mikään dekkareiden suurkuluttaja olekaan, sykettä nostattava kirja vauhdittaa kummasti sadonkorjuu-ajan loputonta työsarkaa.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!
PoistaMinäkin kuuntelin tämän pihapuuhia tehdessäni. Ensi viikonloppuna on tiedossa mustaherukkasavotta, joten täytyy ladata taas joku vetävä kirja!
Tämä kirja oli kyllä miemestäni hyvä lajissaan!
Onpa mielenkiintoinen kirja. Pitää panna kirjailija muistiin. Josko meidän kirjastosta löytyisi. Minäkin pidän siitä, että kirjoittajaminä vaihtuu ja samoin pidän psykologisista kuvauksista. Kirjasta tulee jotenkin täyteläinen.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!
PoistaSamaa mieltä! Vähän niinkuin oikeassakin elämässä - on hyvä kuulla kaikkia osapuolia!
Toivottavasti löydät kirjan kirjastosta! Tämä ei ole enää ihan uusi, joten ei ole ehkä enää niin varattu.
Tämä oli erinomaisen hyvä kirja, joka meinasi livahtaa ohi! Mietin tätä nyt erityisesti teologian kannalta, kun tytär valmistui teologian maisteriksi 2019, mutta ei ota pappisvihkimystä. Hän haluaa tietää uskonnoista laajasti eli on uskontotieteilijä. Tämä kirja vertautuu minulla Herman Kochin Illalliseen! Lukekaa ja kertokaa minulla, mitä ne ylimielisten perheiden teinipojat tekivät perheeseen adoptoidulle värilliselle pojalle. Oliko heillekin selvää, että lapsi oli adoptoitu vain, koska se näyttäisi hyvältä lehtijutuissa ja perheen isän asema vahvistuisi. Perhekö salasi murhan?
VastaaPoistaMitä tulee Ian McEwaniin, niin suositus on Ikuinen rakkaus (Lumimies puhuu siitä vieläkin...), Lauantai (omistettu muistaakseni miehelleni), Vieraan turva (älkää vain katsoko kirjasta tehdyn filmin traileria!) ja ne kaikki muutkin Ianin t3eokset. Minusta hänen kuuluisi saada kirjallisuuden Nobel!
♥♥
Kiitos kommentistasi!
VastaaPoistaMinäkin pidin tästä kirjasta kovasti.
Kuuntelin sitä ahnehtien, aina ei mene niin. Nytkin takkuan Ilona Tuomisen Ja jollen sinua saa -kirjan kanssa, jota luen, en kuuntele.Olen jo niin pitkällä, että luen loppuun, mutta mitään kicksejä en tästä tule saamaan. Ehkä se johtuu siitä, että tätä ennen luin Max Seeckin Uskollisen lukijan, joka oli ihan omaa luokkaansa.
Ian McEwan - ikisuosikkini. Noista mainitsemistasi olen lukenut Ikuisen rakkauden (nerokas, maaninen) ja Lauantain (tarkkanäköinen - pätee useimpiin McEwanin kirjoihin, mutta tämä oli sitä erityisesti). Minun yksi lemppareistani on pieni suuri tarina, Rannalla. Ja outo, psykologinen Sementtipuutarha. Vieraan turva täytyykin nyt ottaa lukulistalle, enkä varmasti katso elokuvan traileria 😁 Ja myös tuo Herman Kochin Illallinen - kiitos vinkistä, palataan aiheeseen, kun nämä on luettu.
Tänään minulla oli ihan muista syistä mielessä uskontojen synty. Mikä niistä syntyi ensin. Tai missä kulkee se raja, mitä uskontona pidetään. Luonnonuskonnot lienevät niitä ensimmäisiä. En ruvennut asiaa googlettamaan, mutta uskontotieteilijä varmasti osaisi tähänkin vastata.