Kaikkien aikojen uunimakkara

Erikoiset Asiantuntijat ovat melko kaikkiruokaisia ja muutenkin helppohoitoisia. Melkein kaikki menee makkarasta sisäfileeseen ja sienistä ja ahvenista tonnikalan kautta kuhaan ja kasviksiin. Kuhan nyt jotain syötävää on. Perhettäkin kun saa ja täytyy ja on ilo ruokkia, niin monenlaiset mieltymykset on huomioitava. Molempien lähiperhekuntaan kuuluu hyväsyöntisiä miehiä, nuoriakin, niin julkaistaanpa tässä välillä kunnon uunimakkaran ohje, joka on jossain vaiheessa löydetty jostain netin uumenista ja sitä on koitettu varjella kännykän valokuva-albumissa.

Siitä huolimatta, että kasvispitoisen ruoan terveellisyys on tullut harvinaisen selväksi ja kolesteroliarvot hiljakseen hirttävät itse kutakin, teen joskus tätä uunimakkaraa. Voi sitä joskus syödä, kun ei nyt ihan joka viikko. 

1 HK:n Sininen lenkki

120g smetanaa

50g voimakasta sinappia (Dijon-sinappi on tähän hyvä)

80g juustoraastetta esimerkiksi punaleimaemmentalista

0,5 dl persiljahaketta (voi käyttää myös kuivattua persiljaa)

mustapippurirouhetta

Viipaloi lenkki n. 1 cm:n paksuiksi siivuiksi tai kuutioiksi tai vaikka kukan muotoisiksi paloiksi, miten tykkäät.

Yhdistä kaikki muut aineet keskenään sekoituskulhossa. Kaada joukkoon makkaranpalaset ja sekoittele varovasti koko seos yhteen.

Kaada uunimakkaramassa voideltuun uunivuokaan. Paista 150-asteisessa uunissa 20 minuuttia.

No sen verran voisi tehdä tuunausta, että juustoksi voisi valita jonkun vähemmän venyvän ja paukkuvan kuin emmental, mutta silti voimakkaan makuisen. Olisiko cheddar-juusto sellainen?

Itse paistan uunimakkaraa 175 asteessa ja taitaa se olla uunissa kauemmin kuin tuon 20 minuuttia. Kuitenkin siten, että pinnassa olevat "huiput" alkavat saada väriä.

Sitten tarjotaan herkku keitettyjen perunoiden kanssa. Ja mitä nyt sitten haluaa tarjota ohessa.

Itse teen tämän usein kaksinkertaisilla määrillä, josta riittää kahdelle nälkäiselle noin kolmeksi kerraksi. Ja tietysti yhdeksi kerraksi kuudelle. Toisaalta, kyllä tämän tuplasatsinkin kolme-neljä suursyömäriä tuhoaa kerralla.

Kuvat: HK

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen tai muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Laktoositon ja gluteeniton kaikkien aikojen makaronilaatikko

Makaronilaatikkoon ei kovin äkkiä kyllästy. Se on sellaista perushuttua, jota varmasti syödään monessa huushollissa ainakin kerran kuussa.

Meidän huushollissa toinen on keliaakikko ja toinen laktoosi-intolerantikko. Lisäksi yritän itse välttää maitotuotteita ja punaista lihaa fibromyalgian vuoksi. Koska olen itse havainnut, että niiden välttämisellä on vaikutusta fibromyalgiakipuja vähentävästi.

No makaronilaatikossa nyt täytyy väkisinkin olla maitotuotetta ja punaista lihaa. Voisi kai sen jostain kaurakermastakin tehdä, eipä ole tullut kokeiltua. Ja syntyy se makaronilaatikko broileristakin ja soijarouheesta, mutta maku ei ole sama.

Makaronilaatikkoon käytetään tietysti gluteenittomia makaroneja, esimerkiksi Semperin, jossa on sopivan kokoinen pussillinen yhteen makaronilaatikkoon. Se keitetään ja keitinvettä saa jäädä vähän yli. Ota se talteen, koska sitä voidaan tarvita.

400g vähärasvaista naudan jauhelihaa ja puolikas pilkottu punasipuli ruskistetaan pannulla. Lisäksi olen pilkkonut ja pehmentänyt pannulla yhden suippopaprikan. Ja vielä lisäksi pannulla ruskistetaan 1 paketti kuutioiksi pilkottua Gourmet-pekonia. 

Sekoita ainekset isossa kulhossa ja mausta suolalla, mustapippurilla ja yrttisekoituksella. Kiehauta kattilassa vielä munamaito, johon tulee 1-2 kananmunaa ja pari-kolme desiä laktoositonta maitojuomaa.

Lisää kulhoon munamaito ja 3/4 purkillista Koskenlaskija Ruoka -valmistetta, mieluiten maustamatonta. Jos seos jää vielä liian kuivaksi, lisää sitten sitä makaronien keitinvettä.

Paista 175 asteessa noin 50 minuuttia. Mikään ainesosahan ei ole tässä raakaa, joten uunissa paistaminen tapahtuu vain ruoan rakenteen saattamiseksi oikeanlaiseksi.

Suippopaprikasta tulee mukavaa makeutta ja Koskenlaskijahan nyt kuuluu ilman muuta makaronilaatikkoon. 

Kuvat: Valio Oy, Satokausi Oy ja Semper Ab

Ei kaupallista yhteistyötä.

Loppukesän puuhia osa 2

Hädin tuskin kun markiisi on saatu paikoilleen, tulee takapihalle toisenlainen tekele. Ylläoleva kuva ei liity tapaukseen. 

Teimme urakkasopimuksen kestopuisen, nykyistä laajemman terassin tekemisestä. Nykyinen on betonia, jonka päällä pehmennyksenä on yhtenäinen terassimatto. Uusi terassi tulee yhteen tasoon ja kahdelle sivulle tulee yksi porrasaskelma. Pinta-alaa kertyy kaiken kaikkiaan noin 25 m2, josta uutta pintaa tulee olemaan enemmän kuin nykyisen pinta-ala.

Edellä kerrottu markiisi tulee peittämään terassin lähes kokonaan. Terassi tehdään kestopuusta. Tarjousta pyydettiin kahdelta eri tekijältä ja ensimmäinen tarjous oli sellainen, jossa materiaalina olisi ollut komposiitti, joka on huoltovapaa. Se vaan on tuplasti kalliimpaa kestopuuhun verrattuna. 

Taas törmättiin siihen asiaan, että palveluja ja tavarantoimittajia kannattaa kilpailuttaa. No, sitä markiisihommaa ei kylläkään kilpailutettu. Sen toimittajiksi ja tekijöiksi ei ole monia vaihtoehtoja. 

Terassin suhteen ensimmäinen tarjous komposiitista tehtynä oli nimittäin täysin veret seisauttava (hinnaltaan). Tekijä on varmasti ammattitaitoinen ja hänestä oli hyvät suositukset, siinä ei ole "kahta sanaa". 

Samalta tekijältä pyydettiin toinen tarjous kestopuusta tehtynä, joka oli vähän siedettävämpi. Molemmissa oli työn osuus laskettu aika lailla yläkanttiin, jonka huomaisi ”sokea Reettakin”.  Saman asian vahvisti lähipiiriin kuuluva henkilö, joka tekee rakentamiseen liittyviä urakkalaskelmia työkseen, mutta paljon suurempia. 

Ehkä tämä urakoitsija ei halunnut /ehtinyt tehdä tällaista pientä näpertelyhommaa ja siksi hinnoitteli itsensä ulos. 

Myös materiaalin hinta oli tarjouksessa korkeahko. Ymmärrän, että puutavaran hinta on viime aikoina noussut, mutta ei sen silti tarvitse olla mitään tiibetiläisten munkkien käsin hiomaa ja läpikotaisin suutelemaa puutavaraa. Ihan tavallinen kestopuu käy. 

Halvinta ei kannata ostaa koskaan ihan periaatteesta, mutta toiseksi halvin jo saattaa hyvällä tuurilla menetellä. Toiseksi kallein menettelee silloin, jos kokee itsensä oikein äveriääksi (omalla kohdalla tapahtuu harvemmin) tai kohde vaatii jostain syystä kovasti korkeaa laatua. 

Kuten eräskin vuokrattavan asunnon omistaja valitsi kaksionsa lattiamateriaaliksi toiseksi parhaiten kulutusta kestävää laminaattia (ja siten toiseksi kalleinta), koska koirien tai kissojen kynnet pistävät pehmeämmät materiaalit ajan saatossa tikuiksi. 

Seuraavaksi kovin laminaatti olisi ollut sitä, jota käytetään julkisissa tiloissa, joissa kävellään ulkokengät jalassa. Laminaateissa on noin viisi erilaista kovuutta ja hinta on sen kovuuden/kestävyyden mukainen.

 

Toinen urakoitsija, jolta pyysimme tarjouksen kestopuusta tehtynä, teki sellaisen tarjouksen, jonka hinnan itsekin olimme arvelleet. Itse asiassa se jäi vähän sen allekin. Valitsimme tämän tekijän. Ja toteutus tapahtuu nopeammin kuin ensimmäisellä ehdokkaalla.

Työ alkaa maanantaina 30.8. ja on valmis viimeistään 2.9. Molempien referenssejä tutkittiin. Valitun urakoitsijan työn jälkeä pääsimme katsomaan ihan livenä, koska ainakin yksi tiedossamme oleva on suht koht julkisella paikalla samassa kaupungissa. Kävimme sitä vakoilemassa illan hämärtyessä.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Näiden muutosten ajoitus on nyt vähän huono, kun käyttöaika alkaa olla tältä kesältä ohitse. Mutta uusia kesiä tulee ja toivottavasti sitä aurinkoakin, jota voi piiloilla sitten siellä markiisin alla. 

Tässä torpassa olemme asuneet 20 vuotta, mutta vasta nyt saimme nämä muutokset aikaiseksi. Yksi parannus liittyy pihalampeen, josta tulee postaus erikseen. Ja kaikenlaista muuta pyörii mielessä, mutta niistä sitten tarkemmin, jos niitä aletaan toteuttamaan.

Kuvat: Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen tai muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Karkkipäiväkirja

 

Karkkilakko oli jo päätetty, luvattu, vannottu ja aloitettu. Jokasyksyinen ja turha. Se lopahtaa aina viimeistään silloin, kun on aika kaivaa torkkupeitto esille ja sohva kutsuu väsyneen iltaisin syleilyynsä television p*skatarjonnan ääreen. Jollainhan se puute on paikattava.

Lakkoa ehti kestää parisen viikkoa ja päätepysäkille se olisi päätynyt joka tapauksessa piakkoin. Nyt se päättyi tämän kaiķkien aikojen heräteostoksen saapumiseen.

Ensimmäisenä päivänä koemaisteluun valikoituivat "lakut", jotka eivät ole lakua nähneetkään. Tiedättehän sen - kun suutuntuma on oikea ja maku väärä. Dumle oli näistä omaan suuhun kaikkein suurin pettymys. Ei maistunut kunnolla Dumle - maku oli kuin viime joululta purkin pohjalle unohtuneen väljähtynyt. Höh 😬

Tutti Frutti ei muutenkaan maistu salmiakin ja lakritsin ystävälle, joten en osaa sanoa, kuinka hyvin maku täsmäsi esikuvansa kanssa. Mutta parempaa tämä oli kuin Dumle. Kirpsakan raikas. Kuopus tykkäsi eniten tästä mausta.

Kolmikon paras oli minun mielestäni Tyrkisk Pepper -laku. Sopivan tymäkkä ja lempeä yhtäaikaa. Makuelämys muistutti mieleen jonkin aiemmin maistellun. Tämä oli hyvää - tästä setistä ainoana jatkoon.

En tiedä kuinka moni oikeasti ja oikein todella tykkää Marianne-karkeista tai varsinkaan niiden sisällä olevan suklaan mausta. Minä en - ja siksipä juuri tämä yhdistelmä ei lyönyt lemmen kipinää suussani. Liian väkevä Tyrkisk Pepper -päällinen ja Marianne-karkin suklaasydän eivät toimi yhdessä. Kun pureskelin, maut sekoittuivat oudoksi yhdistelmäksi - tuli jopa mieleen huono konjakki (hyväkään ei hivele makuhermojani 😂). Imeskellessä sai nautiskella tutunoloisesta mausta, joskin liian tymäkästä Tyrkisk Pepperistä, mutta suklaasydämestä tihkuva suklaa alkoi maistua liian pian ja siitä jäi suuhun inha maku. Eli - ei missään tapauksessa jatkoon. Monet yhdistelmät toimivat - tämä ei.

Vaan nyt oli suun mukaista makua. Se aito ja oikea Fazerin Sinisen maku, jonka sisään kätkeytyy raikas sitruuna ja marenkinen suutuntuma. Sopivan suklaisen ja makeankirpeän yhdistelmä toimii erinomaisen herkullisesti ja sopivassa määrin. Levyllinen tätä ihanuutta olisikin ihan liikaa. Hirveän hyvää, nam! 😋

Lakritsi Remix - nýt päästiin asiaan eli ytimeen. Pussissa on kuutta eri laatua, joista vain yksi on täydellisesti jotain muuta kuin lakritsia eli Tutti Frutti -hedelmäpalat. Sitä ihmettelenkin, että mitä ne tekevät lakritsipussissa. Ehkä tarkoitus on tasapainottaa lakritsiähkyä. Mukavan lempeitä lakritsiosumia suoraan makuhermoon. Ei liian salmiakkimaista eikä kirpeää. Hyvä sekoitus!

Päiväkahvilla testasin nämä paketin pikkuleivät. Fazerin Parhain -karkkipussin jääkarhukarkin maku löytyy nyt myös pikkuleivän sisältä. Maun pitäisi olla päärynäinem, mutta minulle potkii mieleen vain tummahko suklaa ja jääkarhukarkki. Ei hyvä - molemmat kuuluvat inhokkeihini. Tummaa suklaata tai sen makua ei pelasta mikään eikä varsinkaan jääkarhukarkki.

Toinen pikkuleipä on selvästi paremman makuista.  Vaaleampaa suklaata ja kinuskimaista herkkumakua. "Salty" vaan jäi kokonaan puuttumaan eli odottamani makuelämys ei toteutunut, mutta hyvää oli silti.

Aina ne siellä Fazerilla keksii näitä uusia makuja suklaalevyihin. Tämä Aveceilla höystetty maitosuklaa on ihan oiva yhdistelmä. Suklaata imeskellessä sieltä sulasta nousi kielenpäälle pikkuruisia Avecin kuorenpaloja vähän niinkuin Aveceja olisi rouskuttanut. Silti, vaikka tämä oli hyvää, syön Fazerin sinistä mieluiten sellaisenaan. Kiva näitä eri makuja on kuitenkin aina testailla.

Koko setti

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Ei kaupallista yhteistyötä Fazerin kanssa.

Loppukesän puuhia osa 1

Näinkin myöhään, helteiden jo mentyä ohitse, saimme aikaiseksi toteuttaa yhden hankkeen, joka on vuosien ajan aina välillä käynyt mielessä. Nimittäin teettää ja asennuttaa takapihan terassille markiisin, joka suojelisi paahtavalta auringonpaisteelta. Pahimpina hellekausina takapihalla on niin kuuma, ettei siinä voi istuskella esimerkiksi lukemassa. Kukat käristyvät kuoliaiksi 30 asteen helteillä, vaikka niitä kastelisi 3 kertaa päivässä.

Pixabaysta ei hakusanalla ”markiisi” löytynyt mitään siihen viittaavaakaan. Sen sijaan löytyi esimerkiksi tuo ylläolevan linnun kuva. 

Tai itse asiassa markiisin tilaus tehtiin pahimpien helteiden aikaan, 6.7. ja toimitusajaksi luvattiin 3-4 viikkoa. Kun 5 viikkoa oli kulunut, otettiin kyseiseen firmaan yhteyttä ja saimme kuulla, että maailmanlaajuinen alumiinipula viivästyttää toimitusta. Tänään on kulunut tilauksesta 6 viikkoa ja huomenna (25.8.) se vihdoin viimein tulee. 

Kuvassa ränni ennen pesua.

Tänään pestiin takapihan osalta rännit, joiden ulkopinnalle kertyy ylivuodosta mustia rantuja ja sekä kylkiin että alapuolelle sitä samaa vihreää levää, jota kasvoi ennen lipputankoon siihen ilmansuuntaan, josta aurinko ei paista. Lipputangon osalta tämä ongelma ainakin lievittyi ja siirtyi sillä, kun vahattiin se (lipputanko) venevahalla viime kesänä. 

Lipputangonhan saa suht vaivattomasti kaadettua huoltotoimia varten. Ehdotin Isännälle, että vahattaisiin samasta syystä myös rännit, mutta en oikein saanut vielä mitään vastausta. Se taitaisi olla taas niitä puuhia, joilla pääsisi kylähullun kirjoihin…

Rännien puhdistaminen syksyn lehdistä ja muusta töhnästä on sitten taas lokakuussa oma jokavuotinen juttunsa. Usein siinä vaiheessa rännit ovatkin aika täynnä lehtiä. Isäntä kiipeää tikkaita myöten rännin reunalle puutarhaletku käsissään ja minä aukaisen ja suljen vesihanaa tarpeen mukaan. 

Tässä rännien pesuhommassa minä kiipesin tikkaille ja hankasin ränniä pätkän kerrallaan niin pitkälle kuin yletin teleskooppivartisella autonpesuharjalla, jonka eilen löysin vasta kolmannesta kaupasta. Biltemasta ja Motonetista ensimmäisenä kuvittelin sellaisen löytyvän, vaan enpä löytänyt. En kysynyt myyjiltä, se olisi ehkä auttanut löytämisessä. Kärkkäiselle kun menin, niin melkein kompastuin juuri sellaiseen, jota olin hakemassa. 

Tiilikatto tuppaa sammaloitumaan vuosien mittaan ja jokunen kesä sitten teetimme sen puhdistuksen alan ammattilaisella. Nyt katon reunalla kurkkiessani havaitsin, että se on taas alkanut kasvattaa sammalta. Sammal tunkee juurensa kattotiilien sisään ja ajan mittaan haurastuttaa ja murentaa niitä. Pitäisi varmaan tilata sama setä puhdistamaan kattoa taas uudestaan. 

Siihen markiisiin tulee sähköllä toimiva moottori ja kaukosäädin, jolla sitä voi avata ja sulkea. Sen saisi ihan mekaanisella veivilläkin, mikä tulisi halvemmaksi. Itse ”räknäsin”, että kun sillä on kuitenkin aika paljon kokoa (n. 4m x 4m), niin veivaaminen voisi käydä sen verran raskaaksi, että voisi jäädä käyttämättä koko vempele. 

Siellä se nyt on. Valkoiset putket ovat markiisin ”käsivarret”, jotka oikenevat ja markiisi aukeaa.

Sitten olisi kaikenlaisia hienouksia, joihin ei lähdetty. Automatiikka avaisi markiisin, kun aurinko paistaisi ja varmaan sulkisikin sen illalla viimeistään. Sitten saisi myös sellaisen toiminnon, että älypuhelimella voisi avata tai sulkea sen vaikka ulkomailta. Jos lähtisi kotoa jonnekin ja markiisi unohtuisi auki ja tulisikin vaikka myrsky, voisi etäisyyden päästä sulkea sen älypuhelimen äpillä. 

No, meille nyt saa riittää tämä karvalakkimalli, jossa on ainoastaan sähköinen avaus ja sulkeminen kaukosäätimellä. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen tai muu käyttäminennilman lupaa on kielletty. 

Hyytäviä hetkiä

Sandhamnin saaristossa sattuu ja tapahtuu. Jälleen kerran! Vielä kerran!

Ruotsalainen dekkarikirjailija Viveca Sten osaa paketoida kelpo tarinoita lyhyempäänkin muotoon. Novellikokoelmassa Hyytäviä hetkiä on kymmenen enemmän tai vähemmän jännittävää, vähintäänkin dramaattista tarinaa. Pääosissa minulle ennestään tuttuja henkilöitä ja ihkaoutojakin. Moni 10-osaisesta Sandhamnin murhat -kirjasarjasta tuttu juttu saa näistä tarinoista selvennystä ja taustoitusta. Vaikka sopii tämä lukea ilman aiempaa Sandhamnin murhat -kirjojen lukemistakin.

Kirjasarjan päähenkilöt, nuoruudenystävät Nora Linde ja Thomas Andreasson ratkoivat 10 kirjan verran saaristolaismurhia. Kun aikanaan kirjasarjan viimeisen kirjan viimeinen sivu oli luettu, tuli heitä ihan ikävä. Tämä novellikoelma tarjoaa kuin "yhdet vielä ja sitten loppu" -hetken tuttujen parissa. Tarinoissa on samaa vetovoimaa kuin kirjanpituisissakin. 

Idyllinen Ruotsin saaristo, kuin lintukoto. Niinhän sitä luulisi. Vaan mitä kaikkea Sandhamnissa on ehtinyt tapahtuakaan sitten sarjan ensimmäisestä osasta, Syvissä vesissä, alkaen. Tarinoita kuljettaa rikos, mutta yhtä aikaa myös ihmesuhdekoukerot - myös päähenkilöiden. Siksi lukeminen kannattaakin aloittaa sarjan edellä mainitusta ensimmäisestä osasta. Kirjasarjoihin perustuva tv-sarja Murha Sandhamnissa pyöri pitkään Yle Areenalla, mutta ei enää, ainakaan tällä hetkellä. C More Suomi -kanavalla on katsottavissa tv-sarjan 7. kausi, joka ei perustukaan enää tähän Stenin kirjasarjaan, vaan tästä kaudesta alkaen tv-sarja elää ihan omaa elämäänsä. En ole katsonut näitä tv-sarjoja, enkä varmaan katsokaan - monesti kirjan jälkeen joutuu pettymään.

Sen sijaan odotan kovasti Viveca Stenin uutta kirjasarjaa, jonka 1. osa Lumen uhrit julkaistaan pian.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Kaikista synkimmät salaisuudet

Olen lukenut Lisa Jewellin aikaisemmat trillerit ja pitänyt niistä kovasti.

Tämänkertaisessa lukuinto ei lähtenyt lentoon ollenkaan samalla tavalla kuin aikaisemmin. Luulen kuitenkin, että vika on omassa päässäni ja rajallisessa muistikapasiteetissani. 

Minulle tässä oli liikaa ihmisiä heti niillä muutamalla kymmenellä sivulla, jotka ehdin lukea ennen kuin luovutin. Ainahan voisi tietysti tehdä itselleen muistiinpanot kuka on kukakin ja kenen sukulainen tai ystävä tai isovanhempi tai mitä tahansa. Vielä, kun kirjan lukemisessa tuli muutaman päivän taukoja, niin olin jo unohtanut suurimman osan. 

Vaikka itse jätin kirjan kesken, suosittelen sitä muille, koska jos se on vähääkään edellisten kaltainen ja tasoinen, niin se on kyllä hyvä lukukokemus. Tallennan tämän kirjan nimen kännykälleni luettavien kirjojen muistioon, joka on jo nyt useiden kymmenien kirjojen mittainen. 

Kuten aikaisemminkin olen maininnut, minua pitkästyttää sellainen trilleri, jossa selostetaan tarkasti vaikkapa, minkä väriset shortsit ja paita on yllään jollain, joka kävelee hiekkarannalla kohti auringonlaskua. Sillä tuskin on merkitystä juonen kehittymisen ja lopputuloksen kannalta. Kaipaisin trilleriltä tietynlaista tehokkuutta, jossa lukijan pitää painaa mieleensä yksityiskohtia, joilla on merkitystä juonen kannalta. Jos näin ei ole, on trilleri melko ”booooooring”. 

Tämän kirjan takakansilehdellä on arvosteluja muun muassa seuraavasti: ”Hyvät hahmot, vaihtelevat näkökulmat ja elämää sykkivä kerronta luovat yhdessä kiehtovan jännittävän tarinan, joka on täynnä yllätyksiä.”

”Psykologisen trillerin mestari tarjoilee jälleen herkullisen tarinan perhesalaisuuksilla maustettuna.”

”Mukaansatempaava tarina.”

”Loistokkaan kieroutunut.”

”Koskettava, tunnelmallinen, pitää-sinut-valveilla-aivan-liian-kauan-lukukokemus.”

Tähän jälkimmäiseen en ainakaan tällä kokemuksella aio yhtyä, mutta älkää välittäkö. Lainatkaa/ostakaa ja lukekaa silti, jos pidätte Lisa Jewellin tyylistä. Tai yleensäkin psykologisista trillereistä. Tämä lähtee nyt takaisin kirjastoon. Varausjonossa on jo seuraava lukija sitä odottelemassa. 

Ei kaupallista yhteistyötä. 

Kaikkien aikojen makkarapelti tuunattuna

 

Makkarapelti tuunattuna

Alkuperäinen ohje:

Kaikkien aikojen makkarapelti

Erikoisen Asiantuntijan kotikeittiössä kokeillaan ahkeraan uusia ruokaohjeita ja tuunataan niitä joko heti tai ainakin seuraavalla kokkauskerralla. 

Ilman viiletessä tuli mieleen kaivella esiin uuniruokien ohjeita ja makkaran ystävänä ensimmäisenä tarttui käsiin makkarapellin ohje. Jännä juttu muuten. Kesällä meillä ei juurikaan tehdä uuniruokia pl. kaalilaatikko, joka on ihan parasta varhaiskaalista tehtynä. Pataruokiinkin siirrytään vasta loka-marraskuulla. Peltiruoka on ehkä sellainen välikausiruoka - kun uunin tohtii jo lämmittää, muttei posottaa sitä päällä tuntitolkulla. Mikähän perintötekijä tähänkin aivoitukseen vaikuttaa - toimintatapa on nimittäin iskostunut lujasti kiinni.

No, miten siis tuunasin? Muuten tein ruuan ohjeen mukaan, mutta lisäsin päälle paketillisen Pirkan grillijuustoa kuutioituna ja viimeisenä ennen uuniin laittoa lusikoin juustokuutioiden kylkeen Paholaisen paprikahilloa.

Paholaisen hilloa sopii lisätä myös valmiiseen annokseen.

Tuunattu versio toimi erinomaisesti. Kolmihenkinen maisteluraati antoi hyvät arvosanat ja totesi: "Jatkoon!" Tosin, kokki saattaa taas tuunata seuraavallakin kerralla.

Pirkan grillijuusto 250 gr

Paholaisen paprikahillo

Onko sinulla jokin ruokaohje, jonka kaivat aina esiin syksyn saapuessa?

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Ei kaupallista yhteistyötä.

Laktoositon ja gluteeniton murekepäivä

Mureke on mureke ja tiistai on murekepäivä. Näin ainakin Kummelin mukaan. (Youtube: Mankeli/suomalainen mies).

Välillä pitää itsekin yrittää kokkailla jotain, koska Ruokaboksin ainekset riittävät kolmeksi, joskus neljäksi päiväksi. Meillä pitää kaikki olla laktoositonta ja gluteenitonta. Isäntä on laktoosi-intolerantti ja minulla on keliakia. Siinä on säätämistä ihan tarpeeksi. Onneksi kauppojen valikoimat pursuavat paljon erilaisia vaihtoehtoja. Ja onneksi ei ole mitään ruoka-aineallergioita. 

Tämänkertainen mureke koostuu seuraavasti:

700 g nauta-sika jauhelihaa (ei siis sika-nauta)             

 1 iso sipuli                                                                       

 1 iso porkkana raastettuna hienoksi raasteeksi                    

  2 kananmunaa                                                               

  1 dl gluteenittomia korppujauhoja                                                         

  3 dl laktoositonta maitojuomaa                                                                 

   1 paprika                                                                     

   2-3 valkosipulin kynttä                                                  

 1 rasia laktoositonta Aura-tuorejuustoa                                                                                                   

 öljyä paistamiseen                                                    

   mausteiksi suolaa, yrttisekoitusta, paprikajauhetta, mustapippuria

Hienonna sipulit ja raasta porkkana. Pehmitä niitä muutama minuutti paistinpannulla. 

Sekoita maito korppujauhoihin ja anna turvota n. 15 minuuttia.

Pilko paprika pieniksi kuutioiksi ja pehmitä sitäkin pannulla.

Sekoita jauhelihan joukkoon kananmunat, mausteet ja korppujauhot+maito, sipulit ja porkkanaraaste sekä mausteet. Sekoita tasaiseksi massaksi. 

Levitä massa kostutetulle leivinpaperille levyksi kuin tekisit kääretorttua. Katso valmiiksi sopivan levyinen matala uunivuoka, johon mureke mahtuu ja voitele se kevyesti öljyllä.

Taputa levyn pinta tasaiseksi lastalla ja levitä sille tuorejuusto. Ripottele pinnalle paprikan palat.

Kääri voipaperin avulla levy rullaksi ja kiepsauta se uunivuokaan niin päin, että sauma tulee alapuolelle.

Paista uunissa 200C 45 min - tunti. 

Uunista ulos:

Vähän pääsi pinnasta repeämään, eli korppujauhoja oli liikaa ja/tai murekelevy oli liian ohut. Mutta hyvää oli uuden sadon Siikli-perunoiden kanssa!

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. Reseptiä saa käyttää ja jakaa vapaasti. 

Talon tytär

 

Anne B. Ragde: Talon tytär

Norjalaisen Anne B. Ragden kirjoittama Berliininpoppelit-trilogia riemastutti minua aikanaan kovasti. Muistan kuinka kolmannen osan ollessa loppusuoralla, aloin jo ikävöidä kirjan henkilöitä, joihin olin trilogian verran saanut tutustua ja elänyt mukana heidän iloissaan ja suruissaan. Sukutarina vertaansa vailla.

Ilon päivä koitti, kun joitakin vuosia myöhemmin trilogialle ilmestyi jatkoa. Laitoin kirjan välittömästi kirjaston varauslistalle ja odotin kuin kuuta nousevaa, että pääsen palaamaan Berliininpoppelien tunnelmaan, norjalaiselle sikatilalle, hautaustoimistoon ja Tanskaan. Vaan mitä oli tapahtunut. Taika oli rauennut, lumous haihtunut. Ei vetänyt tarina mukaansa, ei iskenyt kipinää eikä tulta. Voi hirveää mikä harmi! Niin tapahtui myös viidennen osan kanssa. Samaa kädenlämpöistä velliä kuin edeltäjänsäkin. Kuin uudelleenlämmitettyä kahvia ja eilistä pullaa. Tarina kulki kuin tienlaitaa pitkin, melkein ojan puolella. Siksipä en ollut niin kovin odottavalla kannalla, kun huomasin, että Berliininpoppelit-sarjan kuudes eli päätösosa on ilmestynyt. 

Kaikki edelliset osat olen lukenut kovakantisina, mutta tämän viimeisen, Talon tyttären, latasin kuunneltavaksi BookBeatista. Alussa meinasi käydä köpelösti, kun lukijan ääni alkoi ärsyttää minua syystä tai toisesta kovasti. Mutta eikö mitä - kun tarina alkoi viedä ja ääneenkin tottua, oli kuunteleminen yhtä juhlaa. Päätösosa kokosi tarinan, solmi kuin heinät paaliin ja paaleista rakentui jotakin valmista. Päätöstarina; onnellinen, henkilöitään ymmärtävä. 

Koko sarjan henkilöitä tuli ikävä matkan varrella, myös heitä, jotka olivat jo aiemmin poistuneet kuvioista. Mutta lopussa heille kaikille, eläville ja kuolleille pystyi heittämään hellät jäähyväiset. Onneksi kirjailija kirjoitti tarinalleen tämän päätösosan!

Alla olevassa kuvassa Berliininpoppelit-sarjan kaikki kirjat, uusin ylimmäisenä, ensimmäinen alimmaisena. Suosittelen lukemaan, vaikka 4. ja 5. osaa moitinkin! 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat (ei kaupallista yhteistyötä)

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Marjamehu ja tapetti on huono yhdistelmä

Meidän tontilla on muutama herukkapensas, jotka tänä kesänä antoivat jo mukavasti satoa, kun Isäntä leikkasi niitä pari vuotta sitten melko ”raakasti”.

Työnjako on sellainen, että Isäntä poimii ja minä keitän marjat mehuksi Mehu-Maijalla. Tai se taitaakin olla tarkemmin ottaen Mehu-Liisa. Poimimisen hän hoiti yhden työpäivän päätteeksi muutamassa tunnissa. Minulla meni seuraavana päivänä koko päivä niitä keitellessä.

Kolme vuotta sitten oltiin ongelmissa, kun kyseinen marjakeitin ei sitten ollutkaan yhteensopiva uuden induktiolieden kanssa. Sain selville, että on olemassa lieden ja kattilan väliin laitettavia adaptereita, joilla keittäminen onnistuu. No niitähän ei sitten ollut missään kodinkoneliikkeessä eikä nettikaupoissa. Muutama muukin oli nähtävästi joutunut kohtaamaan saman pulman. Kattilan sopivuuden induktiolieden kanssa voi testata vaikka jääkaappimagneetilla. Jos magneetti tarttuu kattilan pohjaan, kattila toimii induktioliedellä.

Yleensä meidän huushollissa parhaat ideat syntyvät minun päässäni (vaikka niitä ei aina kelpuuteta), mutta tällä kertaa Isäntä löysi loistavan ja yksinkertaisen ratkaisun kattilan ja lieden yhteensopimattomuuspulmaan.

Hän osti erillisen keittolevyn, jolla pystyy marjat keittelemään varsin hyvin. 

Vajaasta neljästä ämpärillisestä irtosi mehua noin 14 litraa ja ne pakastettiin muovisiin ”littanoihin” pakastuspulloihin. 

Ennen pullottamista piti alkaa tyypilliseen tapaan ”säätämään” liikaa. Toisessa ämpärissä oli enemmän mustaherukkapitoista mehua ja toisessa punaherukkapitoista. Pidin ajatuksesta, että kaikki mehu olisi suunnilleen samanlaista ja aloin sekoittamaan niitä kaatamalla mehua ämpäristä toiseen.

No eikös siinä sitten vähän ote lipsahtanut ja hetken päästä oli mehua pitkin poikin keittiössä ja eteisessä lattialla, oven pielissä sekä eteisen tapetoidussa seinässä. Mehun menetys oli vähäinen, mutta jälki sitäkin karmeampaa. Välitön puhdistus tietysti vähän auttoi, mutta jäljethän siihen seinään jäi. Tietystä kulmasta ja sopivassa valossa niitä ei huomaa, mutta jossain toisessa taas huomaa hyvinkin. Seuraava projekti taitaakin sitten liittyä näiden ns. elämisen jälkien peittämiseen tapetoimalla tai maalaamalla.

Tapetin päällekin voi netistä saatujen tietojen mukaan maalata, jos tapetti on hyvin seinässä kiinni. Tuossa seinän kaistaleessa on vähän muutenkin peitettäviä paikkoja ilmalämpöpumpun sisäyksikön vaiheilla, kun se on joskus tiputtanut vettä sisälle. Tähän tarkoitukseen on olemassa omia erikoismaalejakin. Onneksi toinen vävyistä on ”alan mies”, jolta voi kysyä neuvoja. 

Mehujen kanssa on tullut sotkettua aikaisemminkin, mutta taas tuli mieleen, että valmista mehua ei kannata liikutella yhtään enempää kuin on välttämätöntä ja sekin mahdollisimman lähellä tiskiallasta ja pienillä astioilla.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja PIxabay.

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Annetaan ilmaiseksi

Erikoiset Asiantuntijat ovat jo tovin ihmetelleet erästä Facebook-ryhmää, jossa annetaan ja etsitään ilmaiseksi milloin mitäkin. Usein kuvissa on uskomattoman paljon käyttökelvotonta ryönää. Välillä pitää ihan miettiä, että onko nämä (osa näistä) joku vitsi vai ihanko tosissaan jotkut tarjoaa ilmaiseksi suoraan sanottuna ihan pa*kaa rojua, kun itse eivät viitsi niistä hankkiutua eroon. No, voihan niille rojuille löytyä oikeasti ottajiakin, mutta joskus tulee mieleen, että onko kyseessä uhka vai mahdollisuus. 

Niinpä päätimme tehdä postauksen samasta aiheesta omilla ”tarjouksillamme”. Jos joku lukijoistamme oikeasti kiinnostuu, niin olkoon ihmeessä yhteydessä sähköpostitse.

Tästä nopealle noutajalle mullat ensi kesän kukille. Vain nouto. Pienellä lannoituksella ja rapsuttelulla uuteen kasvuun. Tarvittaessa voidaan lähettää linja-autorahtina. Kulut vastaanottajalle. 

Noin 20 kpl pahvilaatikoita muuttolaatikoiksi tai vaikka askarteluun. Huom!! Jos käytät muuttolaatikoina, kannattaa koota ja teipata laatikot uudestaan. Pakkausteipit eivät kuulu mukaan. Vain nouto. 

Jotain selluliittivoidetta. Ollut muutaman vuoden pöytälaatikossa. Kai tätä voi vielä käyttää. Kontaktiton nouto Oulusta. Eläintalous.

Punaherukoiden jämät mehumaijasta. Tästä herkulliset ja terveelliset smoothien ainekset koko perheelle pitkäksi aikaa! Tehosekoittimella vaan surautat, niin noista ”renksuista” tulee kivasti terveellistä vihreyttä mukaan. Vain nouto. Omat astiat mukaan. 

Kiva tarvikepaketti askarteluun hurahtaneelle. Nitojan nastoja, kaksipuoleista teippiä, pesuainemitta, lääkemitta, pesupalloja ja kaksi kulkusta mukaan, koska Joulukin on taas tulossa!!

Päivävoidenäyte. En tykännyt. Yli puolet jäljellä. Purkillinen maksaa Stokmanilla 9,95. Näyte on hyvä - voit testata ennen ostoa. En postittele enkä varaile enkä arvuuttele enkä ota tavaraa vaihdossa. Hae pois!

Annetaan ilmaiseksi ammattilaiskäyttöön tarkoitettu laskin vaikka lasten pankkileikkeihin. Muuten täysin kunnossa, mutta numerot 3, 6 ja 9 eivät toimi. Toimittaa siis asiansa, jos et tarvitse noita lukuja laskemiseen. Nouto Pohatankujalta arkisin 12.00 - 12.05 välisenä aikana. Päivystän paikalla tämän viikon. Nopein saa!

Annetaan pussillinen paplareita. Olleet vähällä käytöllä tummahiuksisella. Ei havaittu viime aikoina täitä tai hirvikärpäsiä. Puhdistus jää noutajalle. Pussukka ei kuulu mukaan. Sovi nouto viestillä. En varaile. Huom! Käytän vielä noutoon asti, joten nouto ei mahd. saunapäivänä, joka on lauantai. 

Syksyn käsitöihin tästä pehmoista ja puhtoista karvaa.  Omat kassit mukaan noudettaessa. Voit huovuttaa tästä vaikka kännykkäkotelon joulupakettiin.

Viikon 32 sanomalehdet (7 kpl) tai valintasi mukaan voin antaa myös yksittäin. Olen leikannut tv-ohjelmat irti, mutta ne on tallessa ja ne saa halutessaan mukaan.  Sanomalehdistä voi tehdä vaikka taimille istutuspotteja. Taikka askarella vaikka mitä. Uusiokäyttöön ja ideointiin.

Perintönä saatuja mummokalsareita 7 paria 60-luvulta, koot 40-44, kahta eri väriä. Nyt on aitoa vintagea! Pientä kulumaa ja kusenpolttamaa haarakiilassa. Joudutaan luopumaan muuton ja tilanpuutteen vuoksi. Näillä sen verran tunnearvoa, että vaihdetaan koko setti paketilliseen Obama-kahvia, suodatinjauhatus (tumma Presidentti, paahto 3). Nopeimmalle noutajalle, en ota varauksia vastaan. Voit sovittaa paikanpäällä. Ei anneta kotiin sovitettavaksi. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä. 

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

 

 

Laiskan marjastajan tai kehnon suunnistajan kotitekoinen ratkaisu

Noin 20 vuotta sitten istutimme takapihallemme neljä pensasmustikan tainta. Ainakin siihen aikaan piti hankkia ”uros-” ja ”naaras-” pensaita. Niinpä meille tuli kaksi Alvaria ja kaksi Ainoa. Pensasmustikka on ristipölytteinen, eli parhaan tuloksen saamiseksi on hyvä istuttaa vuoronperään Alvareita ja Ainoja. Tai voihan niitä muunkin nimisiä mustikkalajeja olla.

Kaksi pensasta on ajan saatossa hiipunut pois. Suurin syyllinen on ilmeisesti ollut ilmansuunta ja savinen maa. Pensaat on istutettu riviin pohjois-eteläsuunnassa ja ne kaksi pohjoisen puoleista ovat kadonneet. Pensasmustikka tykkää lämmöstä. Ei niinkään kylmistä pohjoistuulista. Kukinta-aikaan se voi olla myös arka hallalle. Pensaita ei juurikaan tarvitse leikata. Vanhat ja huonot oksat vain otetaan pois. 

Parina talvena jänikset tai kauriit ovat päässeet syömään niiden varret, mikä tietysti hidastaa kasvua ja kunnollisen sadon kehittymistä. Nykyään suojaamme pensaat tiheäsilmäisellä kanaverkolla talven ajaksi. Ja kesällä sadon alkaessa kypsymään täytyy pensaat suojata verkoilla, ettei linnut syö kypsyviä marjoja.

Pensasmustikan isompaa satoa joutuu odottelemaan muutaman vuoden. Sille voi antaa keväällä havu- ja rhodolannoitetta ja syksyllä heti kun sato on korjattu tai mieluummin jo aikaisemmin, Biolanin syyslannoitetta. Biolanin syyslannoite on lähimpänä luomua. Syyslannoite auttaa kasvia selviämään talvesta paremmin ja kehittämään uusia kukkanupun alkuja seuraavaksi kesäksi. 

Joinakin kesinä olen yrittänyt lannoittaa mustikkapensaita myös kanankakkarakeilla, joista ne myös pitävät, mutta niin pitää Haukkulikin. Se käy syömässä niitä heti kun silmä välttää. Yök!!!

Kuivana keväänä/alkukesänä pensaita täytyy myös kastella reilusti, jotta marjoista tulisi isompia. Meidän pensaista ei ole tullut lähellekään niin isoja marjoja kuin kaupassa myytävät ovat, mutta meillä ei ole mitään ammattilaisten poppakonsteja käytössä. 

Herukkapensaille viedään takasta tuhkat, mutta mustikkapensaille ei tuhkaa pidä laittaa, koska ne pitävät happamasta maasta. Sen vuoksi se havu- ja rhodolannoitus ja ehkä myös havupuiden läheisyys voi olla niille mieluisaa. 

Pensasmustikat kestävät paremmin pakastamista kuin metsämustikat ja ne ovat metsämustikoita makeampia. Marja on sisältä valkoinen. Pensasmustikat ovat kivoja kakun päälle koristeeksi ja mihin vaan, vaikka jugurtin kanssa tai smoothieen. 

Sato kypsyy pitkällä aikavälillä. Ensimmäiset kypsät marjat saattavat löytyä pian juhannuksen jälkeen ja vielä lokakuun alussakin saattaa löytyä muutama. Samassa tertussa voi olla sekä täysin kypsiä että täysin raakoja marjoja. Niiden poimiminen ja säilöminen onkin siten pitkä ”prosessi”. Välillä ei viitsisi alkaa keräämään ja pakastelemaan kourallista marjoja. Tällä viikolla niitä kypsyi jo niin paljon, että niistä sai pakkaseenkin litran verran.

Kyllä niistä litran mitta tuli täyteen. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat.

Ei kaupallista yhteistyötä. 

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.