Kaikkea pitää elämässä kokeilla, paitsi sukurutsausta ja kansantanhuja. Kirjoitin nämä chat gpt:hen, joka totesi, että ”Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa.” No niin ovatkin, mutta kumpaakaan ei vanhan sanonnan mukaan pidä kokeilla. Eikä ole kokeiltukaan.
Läheltä kyllä piti, sillä vein omat tyttäret aikanaan kansantanssiryhmään alle kouluikäisinä ja kevätkonserttiin puin vuokratut kansallispuvut heille takaperin ylle. Onneksi ohjaaja huomasi sen ajoissa ennen esityksen alkamista ja päästiin niin sanotusti tilanteen päälle ajoissa. Tästä on aikaa jo noin kolmekymmentä vuotta.
Pari vuotta sitten saimme Nytten kanssa päihimme hankkiutua stand up -kurssille. Ja sen päälle vielä jatkokurssille. Opettajana oli paikallinen teatterialan rautainen ja monipuolinen ammattilainen. Näyttelijä, ohjaaja, lauluntekijä, laulaja ja soittaja muun muassa. Hän kertoi, että stand up on kolmanneksi vaikein (tai nykyäänhän pitää sanoa, että haastavin) teatteri- / sanataiteen laji. Edelle menevät vain lastenteatteri ja farssi. Se on kyllä tässä lyhyen stand up -koomikon uran aikana tullut huomattua.
Ei se esiintyminen sinänsä (minun mielestäni) ole pahakaan juttu, vaikka niin voisi luulla. Yleisö on kuitenkin yleensä vapaaehtoisesti tullut katsomaan stand upia ja on esiintyjän ”puolella”. Kukaan ei varmaankaan toivo, että esiintyjä epäonnistuisi jollain tavalla. Melkein joka kerta sitä tulee kuitenkin omasta mielestään vähän epäonnistuttua, unohtaa kertoa jonkun jutun. Mutta yleisöhän ei sitä tiedä. Tai kertoo jotain niin epäselvästi, ettei yleisö saa juonesta kiinni.
Esiintymistä paljon hankalampaa on keksiä niitä juttuja, tarinoita, vitsejä, miksi niitä nyt kukakin haluaa kutsua. Pelkkiä vitsejähän ne periaatteessa eivät ole. Jokainen koomikko on omanlaisensa ja jutut sen mukaisia. Yleensä jutuissa on jonkinlainen totuuden siemen, joka on lähtöisin koomikon omasta elämästä, arjesta, lehtiotsikoista tai muusta uutisvirrasta. Jatkoksi koomikko kehittelee tarinan, joka voi olla täysin totta tai kokonaan ”fuulaa” tai jotain siltä väliltä. Minun mielestäni jutun tulee olla sellainen, että katsoja joutuu pohtimaan, että onkohan toi totta ja voiko noin oikeasti tapahtua. Ja lähtökohtaisesti voisi uskoa, että se on totta. Ihan överit jutut, joita joskus kuulee, kuuluvat sitten jo iltasatuosastolle.
Oppikirjan mukaan hyvä stand up -juttu noudattaa tiettyä kaavaa. Kirjoittamaton sääntö on myös, toisten juttuja ei saa kopioida ja että vähemmistöjä ei saa pilkata. Paitsi, jos itse kuuluu siihen vähemmistöön ja tekee sen itsensä kautta. Muutenkin on turvallisinta kertoa omista tekemisistään ja örvellyksistään, niin ei ainakaan tule loukanneeksi ketään. Tämän vuoksi stand up -koomikot kertovat niin paljon itsestään, mikä saattaa joskus kuulijaa ärsyttää. Väkisinkin voi käydä niin, että joku tarina on joskus aikaisemminkin kerrottu jossain, koska ei ole olemassa mitään tietokantaa mistä voisi tarkistaa, onko tästä tai tästä aiheesta jo aikaisemmin tehty stand upia. Joskus on itsellekin tullut fiilis, että no nyt mun juttu on kopioitu. Tai harmittaa jo valmiiksi, kun kuulee jonkun toisen koomikon tarinoivan samasta aiheesta, josta itsellä on juttu vasta kehitteillä.
Periaatteessa komiikkaa voi tehdä mistä aiheesta vaan. Mikään ei ole siinä mielessä pyhää. Se on sitten eri juttu, miten yleisö ottaa tai ei ota vastaan tiettyjä aiheita. Itse en ainakaan halua kuulla kiroilua enkä mitään roisia alapäähuumoria. Myöskään yletön viinasta ja krapulasta kertominen ei huvita yhtään. Naisvihasta ja huorittelusta puhumattakaan. Pitää pystyä parempaan. Älykäs komiikka on parasta. Jotkut koomikot leikittelevät sanoilla ja kielellä. Se on nokkelaa ja hauskaakin, mutta siinä lajissa tulee äkkiä seinä vastaan ja on varmasti vaikea keksiä uutta. Näin ainakin luulisin. Jokapäiväinen arki tuo enemmän vastaan tilanteita, joista voi kehittää jotain. Ja sekin on ihan tarpeeksi vaikeaa. En jaksaisi kertoa samoja juttuja kahtakin vuotta peräkkäin, niin kuin osa koomikoista tekee. Siinä ajassa oppii tarinansa jo muistamaan ilman lunttilappuja ja kun yleisö on aina eri, ei niin haittaa vaikka jutut on samat.
Itse haluaisin jutuissani uudistua nopeasti ja keksiä tarinaa ajankohtaisista ja päivänpolttavista asioista. Tosin ne sitten vanhenevatkin nopeasti. Koko ajan pitäisi olla silmät ja korvat auki ja kynä terävänä kirjoittamaan muistiin (oikeammin puhelimelle) havaintoja kaikesta, mitä ympärillä näkee ja kuulee. Miksikään jukkalindströmiksi en silti kykene muuttumaan, en edes lähelle, koska elämässä on niin paljon muutakin.
Tässä maassa on yllättävän paljon erilaisia foorumeita, missä pääsee stand upia seuraamaan ja esittämään. Ennen tätä ”uraa” en ollut näistä tiennytkään, ennen kuin osasin seurata asiaa uusin silmin. Aloitteleville koomikoille löytyy treenipaikoiksi esimerkiksi baareja, joissa järjestetään stand up -iltoja alhaisella pääsymaksulla. Joillekin klubeille pääsee jopa ilmaiseksi sisään. Jotkut baarinpitäjät ottavat mielellään silloin tällöin stand up -illan tiloihinsa, vähän riippuen asiakaskunnasta. Nämä ei-ammattilaisten toteuttamat illat ovat mielestäni ihan parhaita, ainakin hinta-laatusuhteeltaan. Koomikot itse eivät näistä yleensä mitään rahaa saa, vaan pääsymaksut menevät mainos- ja muihin tuotantokuluihin.
Edellä mainituista klubeista yksi mielenkiintoisimmista on Oulunkylässä sijaitseva Olutravintola Jano, jossa on pääsymaksuton stand up -ilta jokaisena maanantaina klo 19 ympäri vuoden. Siellä Erikoiset Asiantuntijatkin tulevat esiintymään kesäkuussa naisten illassa. Tarkemmat tiedot Janon Facebook-sivuilta.
Ei kaupallista yhteistyötä.
Tekstin ja kuvien kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa ei ole sallittua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!