Kaatuneen muistopäivät

Oikeat kunto- ja kilpapyöräilijät osaavat varustautua pyörälenkkiä varten myös kompuroinnin varalta. Toista se on meikäläisellä sisä- ja sunnuntaipyöräilijällä, jolle onneksi harvemmin on sattunut mitään. Jos ei lapsuusaikoja lasketa, olen kaatunut pyörällä tähän mennessä kaksi kertaa. 

Molemmat tapahtuivat käytännössä siten, että olin melkein pysähdyksissä. Ensimmäinen, kun olin työmatkalla (29.3.2016) ja hiljentämässä ylämäkeen tarkoituksena alkaa taluttamaan pyörää. Olin juuri vaihtanut talvipyörästä kesäpyörään, jossa on korkeampi runko, mitä en muistanut ja kompuroin pyörän runkoon ja nurin. Silloin aukesi vasen polvi. 

Toinen kaatuminen tapahtui tänään (16.7.2021), kun läksin Isännän kanssa vähän pitemmälle retkelle. Ajoin epähuomiossa yhden risteyksen ohi, talutin pyörää takaisin päin palan matkaa. Kun nousin ajamaan, tapahtui jotain. Ehkä astuin polkimen ohi, tai jotain muuta kummallista. Oikea polvi otti ensimmäisenä tuntumaa asvalttiin ja jälki oli tämän näköistä. Tätä ensimmäistä kuvaa vähän rajasin. Näytti liikaa norsun jalalta ja näyttää vielä tässäkin kuvassa. 

 Kotona ennen suihkua ja puhdistusta:

Mukana oli vain pala talouspaperia ja pullollinen lähdevettä, jolla sain edes isoimmat kuonat pois. Onneksi jäykkäkouristustokotus on ajan tasalla. 

Tarinan opetus on siis se, että kannattaa pitää ainakin vettä, paperia ja desinfioivaa puhdistusainetta mukana tämän niin sanotun asvaltti-ihottuman varalta. Kotiin päästyäni n. puolentoista tunnin kuluttua suihkutin polvea ja käytin desinfioivaa puhdistusainetta. Nyt se saa olla ”ilmastoituna”, jotta siihen kasvaisi rupi. 

Isäntä on ikänsä pelannut erästä palloilulajia aktiivisesti ja tietää tarkkaan, miltä tämmönen tuntuu ja miten se paranee. Onneksi ei sattunut muuta. Pää kopsahti kyllä liikennemerkkiin, mutta kypärä oli siinä välissä. 

Olin pyörineni maassa niin hankalassa asennossa ja pyörän kanssa solmussa ja sen alla, etten itse päässyt edes jalkeille. Isäntä nosti ensin pyörän pystyyn ja sitten minut. No eipä siinä, sotkettiin kotiin loppumatka lämpimässä vaan ei helteisessä (24C) säässä ja kilometrejä tuli n. 30. 

Kesää ON vielä jäljellä, sillä kuulimme vieläkin peipon, kiurun, tiltaltin sekä korpin äänet. Muutaman muun tuntemattomaksi jääneen ohella. 

Ohessa kuva puhdistetusta polvesta. Noin muuten oli oikein hyvä sää pyöräilylle: 24 - 26 astetta, puolipilvistä ja kohtalainen pohjoistuuli. Pyöräillessä ei niin kuumuus haittaa, kun ilmavirta käy koko ajan. Lämmintä pukkaa vasta sitten, kun pysähtyy. 

On se ihan tarpeeksi turvoksissa vieläkin, mutta onneksi ei tunnu kipeältä. Mitä nyt vähän kävellessä. 

Isännällekin kävi pyöräillessä haaveri alkuviikosta. Ampiainen tai jokin muu pistävä ötökkä lensi vauhdissa arskojen linssin ja silmän väliin. Se ehti pistää poskeen, ennen kuin Isäntä sai vauhdin hiljenemään ja arskat pois päästä. Piikin hän oli nyppinyt pois vasta kotona. Poski turposi toisen silmän melkein umpeen. 

Minullekin on käynyt nuoruudessani noin, mutta paniikissa huitaisin niin, että ötökkä sekä silmälasit lensivät päästäni ja jälkimmäiset keskelle silloista nelostietä. Ja niitä lähestyi kovaa vauhtia iso paripyörillä varustettu traktori. Löysin kakkulat kuitenkin ajoissa ja ehjinä, eikä ötökkä ehtinyt pistää.

Tämän vuoksi ihan asiallinen varustus olisi sellaiset pyöräilyyn tarkoitetut lasit, joita näkee MAMIL-miehillä. Tiedättehän ne ”middle-aged men in lycra”, joita suhahtelee kapearenkaisilla pyörillään edestä ja takaa. Vaihteita on varmaan 54.

Turvallisia kilometrejä teillekin ja muistakaa käyttää ainakin kypärää. Myöskin kaikenlaiset lautailijat. Se tekee aika kipeää, kun pää kopsahtaa kiveen. Sekin on tänä kesänä koettu.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat, Pixabay ja Yliopiston Apteekki.fi

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.