Hissiepisodi kolmessa näytöksessä

Kohti elämää, kohti kuolemaa

Näytös I

-Pakko päästä ulos, Elenan sydän hakkaa rinnassa kuin viimeistä päivää.

Happea, ilmaa, elämää. Elena haukkoo henkeään kuin hukkuva. Viinahuurujen viimeiset virkistykset katosivat aamuyön tunteina kuin aamukaste ilmaan auringon noustessa. Hänen on saatava elvyttävää eliksiiriä ja pian.

Elena astuu hissiin, painaa nappia ja lähtee laskeutumaan kohti katutasoa. Hissi pysähtyy tömähtäen ja ovi aukeaa päästämään sisään tyynesti raivokkaan, määrätietoisen naisen. Tämä työntää tullessaan Elenan takaisin hissin perälle, painaa nappia numero seitsemän ja hissi nytkähtää liikkeelle takaisin kohti yläilmoja vieden kaksi kyytiläistä mennessään.

Hetkeä ennen, tämä hissiin astunut Leena, on tehnyt päätöksensä päättää päivänsä. Matka on alkanut eikä sitä estä enää mikään.

Naisten katseet kohtaavat.

-Leena? ensin hississä ollut huudahtaa.

-Leena? hissiin astunut kirskauttaa jännittyneiden leukaperien välistä samaan aikaan.

-Vaihdoin sen Elenaksi jo kauan sitten, mutta kyllä, Leena olin ennen, Elena vastaa.

-Mikset koskaan... (soittanut), Elena ehtii aloittamaan

-Mikset koskaan...(pyytänyt anteeksi), Leena nielaisee lopun.

He aloittavat puhumaan toistensa päälle, kun hissin notkahtava liike lopettaa lauseet kuin leikaten.

Hissi pysähtyy ja pimenee.

Näytös II

-Mitä helvettiä, paina nappia. Haluan ulos täältä, Elenan ääni nousee saman tien falsettiin paniikkia ennakoiden.

-Mikset koskaan... sinä et tiedä...mikset..., Leena nojaa selkäänsä hissin nappulatauluun.

-Onko sinulla puhelin? Soita apua, Elena kirkuu ja tarttuu kiinni Leenan rintamukseen.

Eikö Elena tiedä. Ei kuolemaa kohti asteleva ota mukaan puhelinta. Rahapussi, avaimet ja kännykkä jäivät Leenan asuntoon eteisen pöydälle. Sinne jäi koko eletty elämä. Turhalta tuntunut. Tarinan viimeinen sivu on käännetty ja loppusanat kirjoitettu mustekynällä. The End lähestyy. Ovi auki ja ulos asunnosta, joka kävi kodista kaikki yksinäiset vuodet. Kohti kattoterassia, sen reunaa ja reunalta yli. Ja nyt, selvään suunnitelmaan tulee mutka matkaan.

- Etkö sinä saatana kuule, minä haluan pois täältä, Elenan silmät pyörivät kuopissaan kuin hulluksi tulleella. Mutta pimeässä sitä ei voi nähdä.

-Niin minäkin haluan pois. Ehkä voimme käyttää tämän ajan hyödyksemme, ennenkuin jatkamme matkaa sinne minne olemme menossa, Leena lausuu omituisen rauhallisena, rauhoittavana.

-Ei meillä ole mitään keskusteltavaa. Olimme ystäviä joskus ja sellaista se on, tiet erkanevat, Elena rääkäisee.

-Etkö sinä muista, miksi tiemme erkanivat? Leena kysyy ihmetellen, kuitenkin tietäen, ettei sellaista voi kukaan unohtaa.

-Mehän olimme ihan lapsia vasta, se nyt oli vaan sellaista... Elena aloittaa, mutta Leena katkaisee puheen iskulla suoraan menneeseen.

-Sinä leikit ihmisillä, sinä halusit kaiken, sinä halusit olla keskipisteenä, Leena jatkaa, sinä – tiedätkö, sinä melkein tapoit minut silloin.

-Mitä sinä hourit, Elena on aidosti ihmeissään. Vai onko hän tosiaan tietämätön tekonsa seurauksista.

-Tiedät kyllä, Leena toteaa, ja vaikenee.

Näytös III

Hiljaisuus kestää vain hetken. Se katkeaa, kun hissin valot syttyvät ja kulkupeli nytkähtää liikkeelle. Matka seitsemänteen kerrokseen jatkuu.

-Tuletko mukaani katsomaan maisemia kattoterassille, Leena kysyy yllättäen.

Elena on niin suuresti helpottunut tietäessään, että vapautuu pian vajaan kahden neliön kokoisesta äkillisestä vankilastaan, että vastaa suurempia miettimättä: -Tulen.

-Tuletko kanssani yhtä matkaa myös alas, Leena kysyy oudosti.

-Miksen tulisi, mitä minä siellä yksinkään, Elena vastaa eikä ihmettele mitään.

-Selvä, Leenan keho jännittyy valmistautumaan  hissin pysähdykseen heidän viimeiseksi jäävälle pysäkilleen.

He astuvat ulos hissistä, ottavat yhtä aikaa ensimmäiset askeleensa kohti kattoterassin ovea. Kuin joskus kauan sitten. Näin he kulkivat silloinkin, rinnakkain. Toisen tietämättä minne he olivat menossa, mitä tapahtuisi, kun he olisivat perillä. Eikä mikään olisi enää niinkuin ennen. Ei silloin, ei nyt.

Tarina syntyi tehtävänantona Luovan kirjoittamisen vapaus ja vimma -kurssillamme

Tarinan tuli sijoittua hissiin, johon kaksi ihmistä jää loukkuun. Tarinalla tuli olla alku, keskikohta ja loppu. Tarinassa tuli olla tapahtuma, joka johtaa muutokseen tai yllättävä käänne. Loppu sai olla avoin tai suljettu. Tarkoitus oli myös, että tarina etenee pääosin dialogina.

Lue myös toisen Erikoisen Asiantuntijan hissi-tarina, joka julkaistiin blogissa eilen:

Tragikomedia yhdessä näytöksessä


Kuva: Pixabay

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.