Aloitan takapuoleltasi, joka herättää kiinnostukseni. Etupuoli vahvistaa takaa saadun käsityksen. Paljastan teille, että nuuhkaisenkin hieman. Kunpa ilta tulisi pian. Olen tehnyt valintani.
Päivä kuluu muissa puuhissa, mutta silloin tällöin ajatukset karkaavat iltaan. Odotukset ovat korkealla ja pientä jännitystäkin olen havaitsevinani. Mielikuvissani olemme jo kahden ja saan pidellä sinua kunnolla otteessani.
Hetki on viimein käsillä. Tuuletan hieman makuuhuonetta ja vaihdan mukavampaa ylle. Sujahdamme yhdessä vällyjen väliin. Vihdoinkin.
Haluan vielä hieman pitkittää aloitusta ja tunnelmoida värisevässä odotuksen tunteessa. Katson sinua taas takaapäin ja sitten suoraan edestäpäin ja varovaisin sormin rohkenen raottaa kanttasi. Tuttu aamullinen tuoksusi!
Nyt pääsemme aloittamaan ja odotukseni palkitaan. Olen ahne ja sukellan salaisuuksiesi syövereihin. Ahmin – enkä malttaisi lopettaa. Viet minua kuin pässiä narussa. Mutta yö on armoton ja lyhyt, aamun ensimmäiset auringonsäteet muistuttavat, että ei kaikkea kerralla. Vastentahtoisesti päästän irti sinusta ja pyydän odottamaan. Meillä on aikaa.
Seuraava päivä kuluu normaaliin tahtiin, mutta illan lähestyessä polte kasvaa. Olen malttamaton. Kelaan mielessäni edellisillan viimeisiä hetkiä ja palautan mieleeni sen mihin jäimme. Jotta jatko sujuisi luontevasti ja pääsisimme vauhtiin heti yhteisen hetkemme alkaessa.
Näin kuluu kesäinen viikkomme. Olemme iltaisin kuin yhtä vartaloa. En malta laskea sinua käsistäni. Mutta kuten aina, yhteisen aikamme loppu jo häämöttää. Hidastelen tarkoituksella, jotta aika hieman pitkittyisi. Mutta ajalla on lakinsa, jota se noudattaa.
Hetket ennen loppua ovat hengästyttävät, suorastaan kiihkeät. Ja lopuksi, täydellinen raukeaminen.
Kiitos. Olen pahoillani. Sillä siirrän sinut syrjään. Pois silmistäni. Olen valinnut jo uuden ja seuraavaa iltaa odotellessani olen kärsimätön.
Niin kuin aina, kun aloitan uuden kirjan lukemisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!