Alkuviikosta meille tuli vieraita yllättäen ja pyytämättä. Noron Yrjö ja Ribbe, oletan.
Erikoiset Asiantuntijat
torstai 25. huhtikuuta 2024
Kutsumattomia vieraita
Alkuviikosta meille tuli vieraita yllättäen ja pyytämättä. Noron Yrjö ja Ribbe, oletan.
sunnuntai 14. huhtikuuta 2024
Mökkipäiväkirja 4/2024
Kolmas kokonainen päivä mökillä eikä mitään erityistä raportoitavaa ole. Paitsi että ulkona on ihan huikean hieno auringonpaiste. Räystäältä tippuu vesi, vaikka pakkastakin taitaa olla useampi aste.
Eilinen lumisade muutti kelin ihan päinvastaiseksi kuin alkuviikolla. Kurakelistä ei ole tietoakaan ja Haukkulin tassut eivät likaannu lenkillä.
Minä varustauduin ihan liian kevyillä kengillä ja joudun lompsimaan Isännän noin viisi numeroa liian suurilla kumisaappailla, kun vien Haukkulia iltapäivälenkille.
Isäntähän vie sitä aamuvirkkuna usein jo ennen kello kuutta ekalle lenkille. Minä vielä nukun sen jälkeen kolmekin tuntia. Parina aamuna heräsin klo 9.30, vaikka en erityisen myöhään ollut valvonut. Täällä Herrankukkarossa kun ei kuulu minkäänlaisia ääniä ulkoakaan.
Järven jää näyttää kestävän vielä ulkoilijoita ihan hyvin. Tänään siellä on nähty sekä kävelijöitä että hiihtäjiä. Sanoin Isännälle, että ”Mä niiiiin menisin hiihtämään tuonne järvelle, jos olis sukset mukana.” (Huumoria). Minulla ei ensinnäkään edes ole suksia, jotkut vanhat räyskät (sinänsä ihan hyvät, mutta ei niissä mitään karvoja tms. ollut) annoin SPR:n Konttiin. Koululiikunnan jälkeen ja sen ansiosta olen päättänyt olla hiihtämättä enää koskaan, jos ei ihan pakko ole.
Meillä Isäntä huolehtii hiihtämisestä. Minä taas harrastan juuri sellaisia lajeja, joita ei koululiikunnassa ollut: kuntosalilla käymistä, pyöräilyä ja joskus olen käynyt uimassakin säännöllisesti. Se on nyt kyllä valitettavasti jäänyt pois. Hetkittäin alkoi ällöttää muiden uimahallin käyttäjien epäsiisteys. Nyt uusimpana on mukaan tarttunut innostus aamuiseen parinkymmenen minuutin joogahetkeen nettisovelluksen ohjaamana.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin kopioiminen ilman kirjoittajan lupaa on kielletty.
tiistai 9. huhtikuuta 2024
Mökkipäiväkirja 3/2024
Toinen aamu mökillä alkoi tuulisena. Tämä on selvästi niemen tuulisempi ranta. Vähän niin kuin Rodoksen saarella. Siellä on tuulisempi ranta, jota kutsutaan osuvasti tuuliseksi rannaksi. Ja siellä tuulee aina. Se toinen puoli on nimeltään Ellin ranta ja siellä on paljon tyynempää. Ja varmaan varsinkin keskikesällä se on melkoinen käristysranta.
Maahan oli satanut uutta lunta noin viisi senttiä ja kävin Haukkulin kanssa siihen tutustumassa aamulla jo ennen kello kuutta, kun H. ehdotti, että voitaisko käydä lorauttamassa päivän ekat pissat. Haukkuli ihmetteli uutta lunta kovasti, olihan maisema edellisenä iltana ollut lähes lumeton. Ja tuoksujen aarreaitta, eli mökin ympäristön varvikko sinne ”ykkösmökille” (jossa oltiin silloin, kun korona puhkesi kukkaansa) saakka oli lumen alla.
Taasko on joku karman laki ottanut paikkansa. Kun ollaan täällä tuulisella puolella, niin tapahtuu joku katastrofi. Viimeksi korona, nyt Vantaan kouluampuminen. Molempien vaikutuksesta mökkiloma muuttui vähemmän rentouttavaksi. Ja uutisia asiasta pitää kytätä netistä ja telkkarista monta kertaa päivässä. Ahdistaa ja masentaa.
Isäntä tuskailee, kun ei ole kotona lumitöitä tekemässä. Siellä on tiettävästi vielä enemmän lunta kuin täällä. Mökki-isäntä aurasi mökkitien jo aamupäivällä. Mutta tuskin täältä mihinkään tarvii lähteä ennen varauksen loppumista. Ellei sitten joku vaikka käräytä persaustaan kiukaaseen tai jotain vastaavaa.
Mutta kyllä tämä mökkiloma aina kotiolot voittaa. Tällä ei tarvi miettiä mitään pyykkäyksiä, silittämisiä, ikkunanpesuja eikä muita siivouksia tai pohtia mahdollista tulevaa kph/saunaremonttia. Ja tämä rikkomaton hiljaisuus, mikä on havaittavissa varsinkin iltapimeällä, on ihan ainutlaatuista. Kaupungissa sellaista ei ole koskaan. Aina kuuluu jostain joku pärinä tai pörinä tai valtatien humina.
Silloin neljä vuotta sitten järven jää paukkui illalla ja yöllä, kun kävin Haukkulin kanssa ulkona. Se oli jotain ihan maagista kuunneltavaa, vähän pelottavaakin. Tiesin, että jää pitää ääntä, mutta en osannut kuvitellakaan sitä sellaiseksi jyrinäksi ja paukahteluksi. Haukkulikin oli ihan ihmeissään.
Kouluampumisesta tihkuu mediaan tietoja vähitellen. Mikä sitten pitää paikkansa ja mikä ei. Se olikin melkein arvattavissa, että ampuja on ollut koulukiusaamisen kohteena. Ja ties mitä muuta vielä. Oliko tämä sitten jonkunlainen kosto ja oliko surmansa saanut lapsi se pahin kiusaaja vai valikoituiko hän uhriksi sattumanvaraisesti? Tuskin kiusatulla on nyt yhtään sen parempi olo, vaikka kosto olisikin osunut ”oikeaan” kaveriin.
Se kiusaaminen pitää saada kouluista nyt loppumaan ihan aikuisten oikeesti. Se toimii siemenenä myös myöhempään työpaikkakiusaamiseen. Helpomminhan se on sanottu kuin tehty. Hyvän teon teki Toivo Sukari, joka lahjoitti 70 te lasten ja nuorten mielenterveystyöhön. Arvostan. Muutkin raharikkaat voisivat tehdä saman perässä.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman kirjoittajan lupaa on kielletty.
Ei kaupallista yhteistyötä.
maanantai 8. huhtikuuta 2024
Mökkipäiväkirja 2/2024
Heti mökkitietä ajellessamme (muutama kilometri yhden auton levyistä hiekkatietä) totesimme, että nyt on vuodenaika mökkeilylle väärä. Rospuuttokeli. Tie oli ihan hirveän kurainen. Lenkitä siinä nyt sitten koiraa. Metsässä näytti olevan lunta, mutta tuskinpa ladunpohjat olisivat enää kestävät (kävellen).
Noudettiin avain isäntäparin kotiovelta sovitusti. Ensimmäisenä oven avauduttua pelmahti ulos varmaan vähintään 50 kiloa painava Roope-koira (labradorinnoutaja), jonka muistin kyllä kiltiksi ennestään. Mukava mökki-isäntä lähti opastamaan meitä mökille, vaikkei me mitään erityistä opastusta tarvittu. Kunhan turistiin mökin pihassa niitä näitä.
Hän oli sahannut avannon laiturin päähän. Nyt olisi elämän tilaisuus käydä avannossa! No ehkä jätetään ajatus vielä ”hautumaan”. Useammankin mökin katolle oli asennettu aurinkopaneeleita. Niemestä oli myös kaadettu useampia mäntyjä ja mökki-isännän pihassa oli selvästikin uuden mökin aihio tekeillä. Varmaankin juuri näistä männyistä. Miten miellyttävä ajatus, että mahdollinen uusi mökki on ollut samassa niemessä jo pitkään, kasvavien mäntyjen muodossa.
No eihän me sitten ekana kokonaisena päivänä jätetty Haukkulin iltapäivälenkkiä sen takia tekemättä, että tassut kuraantuu!! Saahan ne pestyä. Vaikkei Haukkulin omaa shampoota tullutkaan otettua mukaan. Onnistuu se käsisaippuallakin. Ja niin lähdettiin kuraiselle hiekkatielle pienelle lenkille. Aamulenkin ja muut pissareissut Haukkuli olikin tehnyt mökin ympäristön varvikossa, joka oli jo lumeton ja pinta-alaltaan riittävä sekä paljon löytyi nuuhkittavaa, koska kaikilla mökeillä lemmikit ovat sallittuja.
Mökin pohjapiirros on samanlainen kuin siinä toisessa mökissä, jossa olemme olleet kolme kertaa aiemmin. Se on neljän tähden mökki ja tämä on kolmen tähden ja vähän pienempi. Ei näillä kahdella mökillä suurtakaan eroa ole. Keittiövälineistö ja astiat ovat lähes ensiluokkaisia. Mihinkään suuriin kalaaseihinhan ne eivät määränsä puolesta riittäisi, mutta eipä tarvitsekaan.
Pyykinpesukone on uusi ja hieno. Yleensä emme ole juurikaan pyykänneet mökeillä. Mutta jos tulisi tarvetta sille, niin täällä ei pyykinpesuainetta ole. Eikä tajuttu ottaa omaa mukaan. No, mökki-isäntä varmaan kiidättäisi pyynnöstä sitä meille.
Myös Haukkulin hammasharja ja -tahna unohtuivat kotiin. Nyt pitää sen hammashuollosta selvitä pelkillä purutikuilla. Haukkulin hampaat ovatkin hyvässä kunnossa. Eläinlääkärikin on niitä kehunut.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman kirjoittajan lupaa on kielletty.
lauantai 6. huhtikuuta 2024
Mökkipäväkirja 1/2024
Melkein koko alkuvuosi on päässyt hurahtamaan ilman, että kumpikaan meistä olisi saanut kirjoitettua tänne blogiin juuri mitään. Sori siitä. Jotenkin meillä molemmilla on pitkään ollut laarit tyhjinä tekstintyngän suhteen. Pian blogin perustamisesta tulee kuluneeksi neljä vuotta ja alussa tuli postaus päivässä, kaksi parhaassa. Ehkä kaikki sanottava alkaa nyt olla kirjoitettuna blogiin.
Tätä kirjoittaessa olen Isännän ja Haukkulin kanssa lähdössä muutaman päivän mökkilomalle sinne vanhoille ”mestoille”, eli Mikkelin kupeeseen erääseen niemeen, jossa samalla mökkiyrittäjällä on useampikin mökki. Hänen/heidän vanhimmalla ja paraatipaikalla olevalla mökillään oltiin silloin, kun korona puhkesi, eli maaliskuun puolivälissä vuonna 2020.
(Tätä julkaistaessa olemme jo palanneet kotiin kyseiseltä reissulta. Typerää olisi hehkuttaa somessa poissaoloaan omasta kodistaan. Sama kuin kutsuisi murtovarkaat vapaasti paikalle.)
Yhdellä pienemmistä mökeistä ollaan vietetty viikko kolmeen otteeseen, viimeksi viime vuoden elokuussa ja nyt mennään toiselle pienemmälle mökille ensimmäistä kertaa. Tällä mökinvuokraajalla on siistit ja hyvin hoidetut ja varustetut mökit. Tähän mennessä ei ole ollut mitään valittamista. Paitsi siellä ”koronamökillä” oli Isännän mielestä liian tuulista ja kylmää. Mutta se johtui säästä ja mökin sijainnista niemen nokassa, korkealla mäellä.
Ollaanhan me käyty paljon muillakin Lomarenkaan mökeillä, muun muassa pari vuotta sitten Ruovedellä. Silloin osui sateinen viikko, kuten yleensä aina meidän kesäaikaisilla mökkiviikoilla. Lisäksi poltin vasemman kankun kiukaaseen ja siihen tuli niin iso palovamma, että siitä olisi pitänyt mennä lääkäriin (omaa kämmentä suurempi). Opin tämän äskettäin työnantajan järjestämällä hätäensiapukurssin kertauskurssilla.
Tälle mökille lähtemisen idea syntyi aika äkkiä ja varaus vielä nopeammin. Kun ei vielä ole kesäsesonki, eikä enää talvilomasesonki, niin vuokramökeillä on nyt hyvin tilaa. Vähän jänskättää mennä taas uuteen mökkiin. Jos ranta on auki, saatan harkita veteen pulahtamista. Mutta tuskinpa se vielä on.
Nyt kun Isäntä on ollut jo pian puolitoista vuotta poissa työelämästä, alkaa kotiruoka jo kyllästyttämään häntäkin ja mökillä emme laiskuuttamme viitsi käyttää aikaa ruoanlaittoon. Niinpä ostimme marketista muutaman valmisruoka-annoksen, joilla pääsee hyvin alkuun, ehkä pärjätään koko vajaa viikkokin. Tavoitteena on, ettei kovin montaa kertaa tarvisi mökkipaikkakunnalla mennä ruokakauppaan, mieluummin ei ollenkaan. Tästä syystä myös ”hamstrattiin” mukaan kotoa wc- ja talouspaperia, koska vuokramökeillä on niitä yleensä niukasti.
Sitä paitsi se (ruoanlaitto mökillä) vaatii jonkun verran soveltamistakin, kun ei siellä työvälineiden suhteen välttämättä ole yhtä laajaa varustusta kuin kotona ja mausteitakin on rajoitetusti. Enkä edes halua käyttää mökillä lojuneita, ties kuinka vanhoja mausteita. Ne ovat useimmiten jonkun muun mökkiläisen sinne jättämiä ”jämiä”.
Erään naapurimaan kansalaisilla, jotka sattuneesta syystä eivät juuri nyt näillä seudulla matkustele, on varsinkin tapana jättää jälkeensä syömättömiä kuivaelintarvikkeita ja mausteita. Varmaan tarkoitus on sinällään ihan vilpitön, mutta minua silti ällöttää käyttää kenenkään toisen elintarvikkeita, vaikka olisivat käyttökelpoisiakin. Ja niissä pakkauksissa on teksti sen verran oudoilla aakkosilla kirjoitettua, ettei voi olla varma, mitä ryynejä missäkin pussissa on. Tai mitä lie arsenikkia maustepussissa.
Kaikki elintarvikkeet houkuttelee vakituisesti asumattomalle mökille kaikenlaisia tuhoeläimiä. Hiiriä ei olla koskaan nähty, mutta eräällä mökillä oli sähköllä toimivia hiirikarkottimia, joten varmaan siellä oli hiiriäkin. Ja eräällä mökillä käveli muurahaisia pitkin keittiön pöytiä ja kaappeja. Ruoan perässähän ne kaikki tulee, se on selvä.
Eräällä mökillä Mäntyharjulla oli niin surkeat keittiövälineet, ettei niihin oikein olisi viitsinyt edes koskea. Nähtävästi mökin omistaja oli kyörännyt vuokramökilleen kaikki omasta käytöstään poistamansa, pohjaanpalaneet kattilat ja paistinpannut. Mikroaaltouunikin oli rikki, mutta yllättäen ja pyynnöstä omistaja toi tilalle aivan bränikän, pakasta vedetyn mikron melko lyhyessä ajassa, vaikka oli lauantai-ilta. Joistakin mökeistä vaan näkee naisen käden kosketuksen ja joistakin näkee selvästi, että se puuttuu.
Inhoan kaikenlaisia yleistyksiä, mutta joissain asioissa Isäntä on melkoinen hätähousu, kuten pohjalaiset kai yleensäkin. Olemmehan lukeneet tarinoita kyseisen seudun nuorista miehistä, joita piti suunnilleen sitoa puihin kiinni, etteivät olisi lähteneet liian aikaisin talvisotaan. Vai oliko se sisällissota.
No joka tapauksessa Isännällä kun on samoja geenejä, niin on siinä pitelemistä, ettei se lähde porhaltamaan renkaat vinkuen ja sorat ropisten mökille liian aikaisin. Sinne ajaa kuuklemäpsin mukaan vajaat kaksi tuntia, mikä on aina hyvin pitänyt paikkansa.
Nyt on myös aprillipäivä ja Isäntä on mielellään aina aprillannut, ainakin yrittänyt ja joskus onnistunutkin. Joskus vuosia sitten, kun asuimme kerrostalossa, hän oli säästänyt viikon vanhan sanomalehden siistinä ja rypyttömänä ja vaihtanut sen aamupalapöydälle tuoreen lehden tilalle. Kerkisin melkein puoleen väliin asti lukea sitä viikon vanhaa lehteä, ennen kuin aloin epäillä. Ja voi kuinka jollain oli hauskaa.
Jonain aprillipäivänä hän tuli mukamas ulko-ovelta ja pyysi minua tulemaan äkkiä, kun ”Siellä on Anna-Kaisa (naapuri) ja sillä on jotain tärkeää asiaa.” No minä tietysti syöksyin ulko-ovelle eikä siellä ketään ollut.
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ilman kirjoittajan lupaa on kielletty.
torstai 25. tammikuuta 2024
Paljon melua tyhjästä
keskiviikko 24. tammikuuta 2024
Myrskyluodon Maija
tiistai 23. tammikuuta 2024
Sirdar Haworth tweed
Ihanaa, vapaapäivä keskellä viikkoa! Aloin kutomaan välillä itselleni jotain. Puikot ovat suihkineet tähän saakka enimmäkseen lastenlapsille ja ukrainalaisille.
Mutta nyt tilasin itselleni langat ja ohjeen punaiseen raglanhihaiseen villapaitaan nettikaupasta. Kuvassa takakappaleen alku näyttää pelottavan isolta. Mutta paidasta pitääkin tulla väljä ainakin ohjeen kuvan perusteella.
Lanka on otsikossa mainittu 50% prosenttinen merinovillalanka. Toinen 50% on polyamidia. Käy kuulemma sukkalangaksikin, mutta mielestäni se on siihen tarkoitukseen liian hintavaa.
Sukkia olen tehnyt Novitan 7 veljeksestä, joka on ilmeisesti poistumassa valmistuksesta (?). Mistähän sitten saa kohtuullisen hintaista sukkalankaa esim. sotilaiden sukkiin? En mitään Nalle-lankaa aio niihin laittaa. Pitänee kaivella nettiä taas.
Joskus muinoin varsinaista harmaata sukkalankaa myytiin isoissa vyyhdeissä, mitkä piti itse kääriä kerälle. Siihen tarvittiin joku avuksi pitelemään sitä vyyhteä. Muistan, että naapurin paljon kutovilla mummoilla oli sellainen puinen, pyörivä häkkyrä, johon sai vyyhden laittaa ja kerän kääriminen yksinkin onnistui hyvin.
Tämä lanka on tilattu Käsityöliike Anjalinin nettikaupasta. Samasta paikasta tilasin toisetkin langat samaa merkkiä, mutta eri värejä, kirjoneulejakkuun. Sen projektin aloitan ehkä vielä tänä talvena. En ole koskaan tykännyt tehdä kirjoneuletta, se on minulle liian hidasta näpertämistä. Jos nyt yrittäisin taas.
Illalla menemme Isännän kanssa katsomaan Myrskyluodon Maijaa. Siinä on istumalihakset kovilla, kun näytös kestää 2 tuntia 44 minuuttia. Ja alkumainokset ja leffapeli mukaan luettuna varmaan kolme tuntia.
Viimeksi voitin leffapelistä palkinnon, mutta en muistanut lunastaa sitä, joten Finnkino teki voittoa silläkin rahalla. Silloin käytiin katsomassa Kuolleet lehdet, joka menee siellä vieläkin ja kannattaisi katsoa vaikka uudestaankin. Ensi yönähän selviää, pääseekö se Oscar-ehdokkaaksi.
Maijasta kirjoitan tänne, kunhan ehdin.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman kirjoittajan lupaa on kielletty.
Ei kaupallista yhteistyötä.
maanantai 22. tammikuuta 2024
Taktinen äänestäminen
Kyllä ei jaksa muuta kuin ärsyttää nämä löpinät taktisesta äänestämisestä.
Jos itse äänestäisikin ”taktisesti”, niin mistä sen voi tietää tai edes aavistaa, miten ne kolme miljoonaa muuta äänestää? Taktiikalla tai ilman. Ihan turhanpäiväistä jossittelua.
Ja sekin, että kauhistellaan, että ”Voi kamala, nyt se Halla-aho voi päästä toiselle kierrokselle! Tai Haavisto!! Hyi!! ”
Kansa saa sellaisen presidentin, kuinka on äänestänyt. Ja pulinat pois. Oli lopullinen valinta sitten kuka tahansa.
Kaikilla ehdokkailla on vahvuutensa ja heikkoutensa, kukaan ei ole täysin optimaalinen tapaus. Valitse sitten niistä. Parilla viime kerralla oli paljon helpompaa.
Minä kävin ennakkoäänestämässä heti ekana päivänä. Ehkä äänestin ”taktisesti”, ehkä en. Mutta nyt syön lämppäriä niin kuin kuvasta näkyy.
Gluteeniton kaurapalaleipä alla, Alentaja-margariinia, Koskenlaskijaa, umamia, juustoraastetta (punaleimaista emmentalia). Pizzamaustetta olis voinut laittaa, mutta se peittäisi tuon umamin maun.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat