sunnuntai 13. marraskuuta 2022

Onko pakko, jos ei halua?




Vastaan heti, ennen kuin perustelen: ei ole!

Mihin kaikkeen ihmisen pitää näennäisestä pakosta ja ympäristön painostuksesta taipua? Ei mihinkään. Lakeja, asetuksia ja erinäisiä sääntöjä tulee noudattaa sekä käyttäytyä asiallisesti kaikkia kohtaan. 

Ja jos joku ei käyttäydy asiallisesti sinua tai perheenjäseniäsi kohtaan, se saa luvan olla viimeistään viimeisestä pisarasta poikki. Ei auta, vaikka kuka yrittäisi mitä ja miten päin vaan vedota, painostaa tai uhriutua. Johonkin täytyy vetää raja, kun itseään ja läheisiään pitää puolustaa.

Me emme ole olleet natoni ja hänen perheensä kanssa missän tekemisissä kuuteen vuoteen ja ah, se on ollut elämämme yksi parhaista ajanjaksoista. Syy etääntymiseen johtuu pelkästään natosta. Niinpä niin, te saatatte ajatella ja jatkatte kenties kliseisesti, että aina on riidalla kaksi osapuolta. Mutta kun ei ole ollut mitään riitaa. Vain törkeästi käyttäytyvä nato. Ja tänään tämä asia sai lisää pontta ja vahvistusta siitä, että todellakaan ei ole ollut ikävä. Eikä tule.

Tiedättekö ihmistyypin, joka on päälleliimatun itsevarma, ollen oikeasti vain epävarma ja itsekeskeinen. Paljon ääntä pitävä, mutta tyhjäpäinen. Hyväksikäyttävä. Ilkeä. Inhottava. Kuvailin juuri natoani.

Anoppi yrittää huijata meitä tapaamaan toisiamme. Olemme pystyneet kampittamaan nämä yritykset, mutta tänään menimme ansaan. Nato suoraan sanottuna hyökkäsi päällemme. Otsasuonet ja silmät pullollaan. Naama punaisena raivosta tai eilisiltana litkitystä viinistä johtuen. Tai sekä että. Todennäköisesti. Ainakin hän oli kovin eltaantuneen näköinen. Viha, kauna  katkeruus, kateus rumentavat.

Ensimmäisen kerran sanoin takaisin. Asiallisesti ja kylmän rauhallisesti. Naton sanoin, katsoin kuulemma häntä kuin halpaa makkaraa. Niin katsoinkin - hän oli kerrankin oikeassa.

Enää en tunne vähäistäkään määrää syyllisyyttä naton aiheuttamasta välirikosta (joka olisi ihan liian pitkä tarina kerrottavaksi). Tästä eteenpäin hän on todellakin nobody ja teen kaikkeni, että hän sellaisena pysyykin.

On muuten jännä juttu. Kun tapasin tulevan natoni vajaa 40 vuotta sitten, ymmärsin heti, että tämän ihmisen kanssa en voi olla koskaan enempää kuin ns. hyvän päivän tuttu. Nyt en edes sitä.


Pitääkö omien tai puolison sukulaisten kanssa olla tekemisissä, jos siitä ei aiheudu kuin pahaa mieltä?


Nato on ollut mielessäni aiemminkin ainakin seuraavia postauksia kirjoittaessani:


Kun mikään ei kelpaa


Nato-ajatuksia





Kuvat: Pixabay

8 kommenttia:

  1. Maailmassa on 7 miljardia ihmistä. Jos ei yhden kanssa tule toimeen, niin jonossa on tuhansia. Väkisin toimeen tuleminen syö vain molempien energiaa. Natoon mennään silti, oli natosi kuinka paska tahansa ;DD!
    (mikäs sukulainen se muuten on? en jaksa kääklettää, odotan vastusta, hidas elämä!;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi!
    Nato (pienellä alkukirjaimella) on aviomiehen sisko.
    Paska mikä paska, niinkuin kirjoitit. Natoon (isolla alkukirjaimella) mennään silti.

    VastaaPoista
  3. Hienoa, että olet katkaissut välit natoon. Kaikkea ei tarvitse sietää. Hyvin ärsyttäväksi kuvailit hänet. Onneksi iästä seuraa paljon hyvää. Vanhempana uskaltaa enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Kyllä, parhaita tekoja koko elämässäni - ei tarvitse todellakaan sietää ihan kaikkea. Mutta eikö olekin jännä, että usein suvussa on yksi (tai useampi) ihminen, joiden huonoa käytöstä katsotaan läpi sormien ja sitten, kun joku pistääkin hanttiin, niin hän onkin yhtäkkiä ikävä ihminen.

      Poista
  4. Ongelmat natojen kanssa ovat muuten melko yleisiä. Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin tunnen minäkin monia. Toisaalta on kyllä sitten päinvastaisiakin tapauksia. Käly ja nato voivat olla kuin siskokset. Näin oli ainakin äitini kohdalla. Oman natonsa kanssa hän ei tullut juttuun. Ja itsellä myös sama tilanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Kyllähän se helpottaa kuulla ettei ole ihan ainoa, jolla on vaikeuksia natonsa kanssa.

      Tarkemmin kun ajattelee, on ihan hullua yrittää tulla toimeen jonkun ihmisen kanssa ihan väkisin, oli sukua tai ei. Jos ei homma toimi, niin se siitä sitten.
      Mielestäni ulkopuolisten ei pitäisi puuttua näihin kahdenvälisiin asioihin, varsinkaan painostamalla tai syyllistämällä!

      Poista
  5. Täytyy sanoa, että en idiootimpaa ihmistä tunne kuin oma natoni on. miten se voikin olla niin, että on tullut hänen veljensä hyväksyttyä puolisokseen?

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentistasi! Sanopas muuta - sama asia on käynyt minunkin mielessä. Onneksi sisarukset voivat olla keskenään ihan erilaisia.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!