Musta kuningatar

Syksy on tuonut tullessaan taas paljon uutta myös telkkariin. Netflixillä on julkaistu helkkarin hyvä amerikkalainen minisarja Musta kuningatar. Se pohjautuu vuonna 1983 julkaistuun samannimiseen romaaniin ja voisi olla tositarinakin, mutta ei ole. Ilmeisesti jotain tosielämään pohjautuvaa vivahdetta kirjassa ja sarjassa kuitenkin on. Olisi niin kiva kun se olisi tositarina, ainakin joiltain osin.

Sarjassa äitinsä kuoltua orpokotiin joutunut pieni Elizabeth kiinnostuu shakin pelaamisesta ja osoittautuu siinä ilmiömäiseksi lahjakkuudeksi. Hän opettelee ja opiskelee pelaamista salaa kellarissa talonmiehen avustuksella, mikä orpokodin sääntöjen ja sen ajan ajattelutavan mukaan oli tietenkin "erittäin sopimatonta käytöstä", kuten Beth sai kuulla orpokodin johtajattarelta jäätyään kiinni. 

Sillehän Beth antoi piut paut ja jatkoi opiskeluaan ja harjoitteluaan. Hänellä oli kyky kuvitella pelilauta kattoon ja nappulat sinne ja pelata pelejä fiktiivisesti. Tähän "tilaan" hän pääsi ikävä kyllä syötyään rauhoittavia pillereitä, joita syötettiin muutenkin kourakaupalla orpokodin lapsille. Pillerit olivat muodostua myös Bethin kohtaloksi sekä kertaluontoisesti että niin sanotusti pitkässä juoksussa.

Beth onnistui pääsemään adoptiokotiin ja jatkamaan peliharrastustaan ja kehittymään siinä. Lopulta hän voitti Yhdysvaltain mestaruuden ja rökitti myös neuvostoliittolaisen suurmestarin. Alkoholi, pillerit ja jopa huumeet olivat käytössä koko sarjan ajan ja yhden turnauksen Beth missasikin krapulapäissään.

 

Sarjassa on paljon muutakin näkökulmaa kuin pelkästään shakin pelaaminen, tosin siitä varmaan saa vielä enemmän irti jos ymmärtää jotakin shakkipelin hienouksista. Orpokodin käytännöt, kasvatusmetodit ja lasten keskinäinen toveruus sekä kiusaaminen. Orpokodin henkilökuntaa ei onneksi kuvattu tässä mitenkään sadisteina, vaikka monesti aihetta käsittelevissä elokuvissa niin tehdään. Adoptioon liittyvä problematiikka. Pienen tytön ja vanhan miehen välinen ystävyys, jossa yleensä mielellään nähdään jotain pedofiiliaan viittavaa, mutta ei tässä. Päihteiden käytön vaikutus nuorten ihmisten elämään. Päähenkilön suorastaan pakkomielteinen kiinnostus yhteen asiaan, mikä ohjaa hänen elämäänsä joka tavalla. Lapsuuden traumojen ja tapahtumien vaikutus ja kulkeminen mukana läpi koko elämän. Ynnä muuta.

Tämä oli ihan parhaita sarjoja pitkään aikaan. Koko ajan tapahtuu eikä kuolleita hetkiä ja merkityksettömältä tuntuvia tai hämäräksi jääviä sivujuonteita ole.

Kuvat: Netflix

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty