Jari Tervo: Loiri

Isänpäivän ja joulun kirjamyynnin hitti lienee Jari Tervon kokoama 700-sivuinen teos Vesa-Matti Loirista. Se on tällä hetkelläkin kirjastojen varatuimpia kirjoja. Meidän huusholliin ostetaan vain tietokirjoja, jos ostetaan. Ei koskaan hyllyyn pölyttymään tällaisia kerran luettavia, joita voi lainata kirjastosta milloin tahansa uudestaan. Voihan tietysti tietokirjojakin lainata, mutta niiden käyttötarve saattaa tulla yllättäen ja kiireesti. Tosin internet pelastaa monesti siinäkin asiassa. Kuten Loirin kirjankin suhteen. Olen kirjaston varausjonossa sijalla 249. Niinpä liityin takaisin Bookbeatin käyttäjäksi ja luin kirjan tabletilta. Tosin pysyttelen silti jonossa, koska digiversio ei avannut kaikkia kuvia. Katson ne paperiversiosta myöhemmin.

Kirjan julkistamisen yhteydessä media kiinnitti taas ärsyttävän tapansa mukaan huomionsa aivan epäolennaisiin asioihin ja kertomuksiin kirjassa. Niin kuin nyt johonkin spermalammikkoon liukastumiseen. En ole mikään tolkuton Loirifani koskaan ollut, mutta tiennyt hänen urastaan silti kohtalaisen paljon. Onhan hän ehtinyt olla julkisuudessa melkein yhtä kauan kuin itse olen ollut olemassa.

Kirjaa lukiessa vahvistui käsitys siitä, miten monipuolinen ja loistava taiteilija Loiri on ollut ja on vieläkin. Vaikka koulut jäivät aikanaan kesken ja teatterin ja elokuvan teko veivät mennessään. Tai mieluummin ehkä juuri siksi. 

Kaikki lienevät tietoisia siitä, että Pojat-elokuva oli se, josta Loirin ura alkoi. Sen jälkeen hän on tehnyt merkittäviä ja vakaviakin rooleja mm. Turun kaupunginteatterissa ja Lapualaisoopperassa sekä Kullervo-oopperassa ja kymmenissä elokuvissa. Television viihdeohjelmissa hän on esiintynyt jo 60-luvulta tähän päivään asti sekä esittänyt paljon musiikkia, vaikka äänen kanssa hänellä onkin ollut ongelmia. Myös ääninäyttelijänä hän on tehnyt useita rooleja, muun muassa Disneyn Aladdinina. Loiri on ollut lahjakas urheilija monessa lajissa. Kirjan jalkapalloon ja nyrkkeilyyn liittyvät tarinat ohitin vain silmäilemällä, en ole niiden lajien ystävä. Loiri näytteli tv-sarjassa Hanski, jota näytettiin tv:ssä vuosina 1966-1973. Muistan tuosta sarjasta hyvin sen tunnusmusiikin ja pääosan esittäjän, mutta en Loiria.

Kirjassa on alusta lähtien lyhyitä ja mukavia tarinoita elävästi kerrottuna. Liikutaan ajallisesti ja paikallisesti Loirin lapsuusmaisemissa pääkaupunkiseudulla. Kirjassa kerrotaan myös Loirin vanhemmista ja isovanhemmista, mikä on hieno kunnianosoitus heille. Jossain vaiheessa kirjan kieli muuttuu enemmän puhekielen kaltaiseksi. En tiedä, onko ollut tarkoituskin. Jonkun verran löytyy myös kirjoitusvirheitä. Nettikeskusteluissa on havaittavissa inhoa kirjoittajaa ja hänen tyyliään kohtaan. Minulle tämä oli ensimmäinen lukemani Tervon kirjoittama kirja, enkä nyt osaa havaita mitään olennaista eroa hänen tyylissään verrattuna johonkin muuhun.

Lukija tulee laajasti tietoiseksi näyttämötaiteen ja tv-viihteen historiasta sekä poliittisesta historiasta 60-luvulta alkaen. Itse en ole ennen tämän kirjan lukemista kunnolla tiedostanutkaan sitä, miten voimakkaasti vasemmistolaisuus liittyi teatteritaiteeseen silloin ja liittyy varmaan vieläkin. Loiria ei politiikka kiinnostanut yhtään ja häntä yritettiin siihen kovasti "käännyttää", tuloksetta. Siitä huolimatta hän menestyi lähes kaikessa mihin ryhtyi. Vielä paremmin menestyäkseen olisi ilmeisesti täytynyt tunnustaa väriä.

Raskas työ vaatii raskaat huvit ja päihteet ovat olleet hänen elämässään vahvasti läsnä, aiheuttaneet jopa hengenvaarallisia tilanteita. Päihteiden käytöstä kertominen ei ollut mitään mukavaa luettavaa. Kovan elämän hän on muutenkin joutunut elämään muun muassa jatkuvasti vaihtuvien naissuhteiden, monen avo- ja avioliiton, leskeksi jäämisen sekä kahden poikansa kuoleman ja yksinhuoltajuuden vuoksi. Joutuipa hän kokemaan henkilökohtaisen konkurssinkin holtittoman raha-asioidensa hoitamistavan vuoksi. Myös useita vakavia sairauksia hän on joutunut kokemaan. Kaikki nämä olivat johtaneet itsemurhayritykseen. Nyttemmin Loiri on hoitanut terveyttään, laihtunut 70 kiloa ja voi paremmin.

Turhapurosta ja Speden kanssa työskentelystä sekä Pertti Pasasesta persoonana kirjassa kerrotaan myös jonkun verran. Kuten myös 90-luvun viihdeohjelmista, missä Loiri esiintyi monenlaisena sketsihahmona, muun muassa Tyynenä, Kuselana ja Nasse-setänä. On asioita, negatiivisiakin, jotka eivät tule julkisuuden valoon välttämättä muuten kuin tällaisen muistelmakirjan kautta. Loirin isoäiti on lausunut, että Loiri on hyvin tyypillinen narsisti. Tähän suuntaan oli viitteitä joissain kirjan kertomuksissakin. Se on varmaan aika yleistä taiteilijoiden keskuudessa. Ja selittänee pitkälti toisaalta hänen menestyksensä myös naismaailmassa sekä toisaalta parisuhteiden toistuvan kariutumisen. Hänen exänsä ovat kuitenkin olleet tästä puolesta hiljaa ja enimmäkseen puhuneet Loirista julkisesti vain hyvää.

Vesa-Matti Loiria voi ansaitusti sanoa maan historian yhdeksi monilahjakkaimmista taiteilijoista ja urheilijoista. Kyseessä on suorastaan kansallisaarre, vaikka hän ei ehkä ansaitsemaansa kunniaa ole ainakaan vielä saanut. En siis tämän kirjan lukemisen jälkeen edelleenkään lukeudu vannoutuneisiin faneihin, mutta Loirin elämäntyötä, osaamista ja asennetta täytyy kunnioittaa suuresti. 

Ohessa linkki blogissamme aikaisemmin julkaistuun postaukseen liittyen eräästä toisesta suurmiehestä julkaistuun kirjaan:

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/10/kun-miedosta-tuli-vakeva.html

Kuvat: Wikipedia
Ei kaupallista yhteisyötä tekstissä ja kuvissa mainittujen tahojen kanssa.

Kuvien ja tekstin luvaton kopiointi on kielletty.