Älykäs tietää rajoitteensa

Itsensä ylivertaiseksi kokeminen kanssaihmisiin nähden kertoo näennäisen älykkyyden takaa pilkottavasta epävarmuudesta tai jopa narsismista.

Jokainen varmasti tuntee tai ainakin tietää yhden tällaisen besserwisserin, joka omasta mielestään osaa ja tietää kaiken. Joka agressiivisestikin puolustaa näkökantaansa eikä anna piiruakaan periksi.

Mutta sitäpä tämä henkilö ei ainakaan tiedä, että omien rajoitteidensa tiedostaminen ja tunnustaminen kertoo älykkyydestä paljon enemmän kuin päsmäröinti.

Älykäs ihminen hakeutuu ihmisten pariin, jotka ovat häntä itseään älykkäämpiä joissain asioissa ja pyrkii hyödyntämään omaa älykkyyttään aktiivisesti uuden oppimiseen. Besserwisserhän jo tietää kaiken, hakeutuu tavallisti myötäilijöiden pariin eikä opi eikä toimi mallina uuden oppimiseen.

Älykäs ihminen pystyy helposti soveltamaan ja käyttämään hyödyksi oppimaansa. Myöntämään virheensä ja nauramaan itselleen. Besserwisserille ei kukaan naura - ääneen ainakaan - viimeiseksi hän itse.

Elämänkokemuksen myötä älykäs ihminen kartuttaa entisestään älykkyyttään. Virheistään voi vain oppia hänen mielestään. Besserwisser ei tee virheitä. Hän on täydellinen jo syntyessään eikä mikään oppi, opetus tai kokemukset tunnu liimautuvan häneen kartuttamaan älykkyyttä. Älykäs ihminen voi helposti pyytää apua, kun tietää ja myöntää mihin ei itse pysty.

Mainion kaksintaistelun saisi aikaiseksi, kun laitettaisiin älykäs ja besserwisser tekemään älykkyyttä vaativia tehtäviä, joissa tulisi hyödyntää omia verkostojaan.
Besserwisserin mielestä varmasti lopulta paska testi, väärin tehty ja lapsellinen 😉

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.