Kaikki anteeksi

Laura Mannisen esikoisromaani Kaikki anteeksi, joka perustuu osittain hänen omiin elämänkokemuksiinsa. Kirjan nimi tulee Zen Cafen kappaleesta Tuulensuoja, Jossa kertosäe kuuluu: "Sinä olet minun toiveeni ja haaveeni ja kaikki anteeksi." Manninen on syntynyt vuonna 1976, opiskellut ympäristötieteitä ja tekee työkseen viestintää.

Kuinka paljon osittain on omia kokemuksia, siitä ei ole tietoa, mutta niin perusteellisesti ja huolellisesti Manninen kirjoittaa kirjassaan tapahtumista perhehelvetissään ja tuntemuksistaan, että on vaikea kuvitella minkään osan kirjassa olevan keksittyä. 

Tarinassa on kyse siitä, että kirjoittaja kohtaa maailman ihanimman miehen, Mikon (nimi muutettu kirjassa), jonka kanssa etenee seurustelussaan Lauralle liian nopeasti ja Mikon ehdoilla. Mikko on eronnut ja hänellä on kolme alaikäistä lasta. Lauralla ei ole lapsia eikä hän ole niitä halunnutkaan. Mikko osoittautuu myöhemmin sairaaksi tai jopa persoonallisuushäiriöiseksi, joka tapauksessa henkiseksi, fyysiseksi ja seksuaaliseksi pahoinpitelijäksi ja taloudelliseksi hyväksikäyttäjäksi. Ilmeisesti narsisti tai vähintäänkin epävakaa persoonallisuus on kyseessä. Näitä tarinoitahan on paljon.

Manninen kertoo kirjassa omalla äänellään ja myös Mikko pääsee ääneen kursivoiduissa kappaleissa, mutta hänen osuudestaan kertoo joku kolmas henkilö, mikä ei oikein istu kertomuksen kulkuun. Olisi ollut parempi, jos Mikko kertoisi omat näkemyksensä "itse". Mannisen kerronta on kuitenkin sujuvaa ja tuttavallista, helppolukuista. Ihan kuin hän kertoisi asioistaan juuri minulle kahvipöydässä. Tarina on aivan järkyttävä ja jossain kirjan puolivälin jälkeen meinasin jo jättää lukemisen kesken. Jos haluaa suojella itseään pahalta todellisuudelta, tätä kirjaa ei kannata lukea. 

Ehkä kyseessä on ennemminkin elämäkerta tai dokumentti kuin romaani. Mutta ihan sama minulle. Hyvä kirja kuitenkin ja tykkäsin lukea sen melkein putkeen yhtenä kesäloman päivänä. Kirjan kannessa on orkidean kukan kuva, jolla on oma symboliikkansa, josta en ole ollutkaan aikaisemmin tietoinen. 

Kirjan lopussa on epilogi, jossa kirjoittaja ottaa kantaa perheväkivaltaan ja muuhun väkivaltaan yhteiskunnassa. Kuinka vähän ammattilaisilla on oikeasti keinoja puuttua perheväkivaltaan ja estää sitä. Manninen kirjoittaa loppupuolella myös häpeästä, joka vaivaa lähes kaikkia meitä suomalaisia jollain tavalla. 

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / kirjan etukansi

Ei kaupallista yhtistyötä.