Julkaisimme äskettäin blogissa muistelon kätilöistä.
Meidän kuopuksemme syntymässä oli mukana myös postauksessa mainittu Riitta-kätilö ja koko sessiossa meni aikaa kaiken kaikkiaan noin kahdeksan tuntia. Vauhti kiihtyi loppua kohti niin, että Riitalle meinasi tulla kiire. ”Jos vielä kolmannen kerran tulet asioimaan, niin lähdet sitten kotoa ajoissa, ettei tarvitse alkaa matkalla synnyttämään”, neuvoi hän. Ei sitten kuitenkaan tullut sitä kolmatta asiointireissua.
Esikoisen maailmaan tulossa avustaneiden kätilöiden nimet eivät jääneet mieleeni. Siinä oli niin paljon kaikkea muuta ihmeteltävää. Sen muistan vain, että yövuoroon tullut kätilö, joka hoiti synnytyksen, oli täysi tyranni. Tämän tajusin oikeastaan vasta seuraavana vuonna, kun olin tutustunut Riittaan. Ja sen muistan, että kirjurina toimi mustapartainen mieskätilö, jota luulin ensin vahtimestariksi.
Se tyrannikätilö tuli seuraavan päivän iltana osastolle luokseni pitämään ilmeisesti jonkinlaista loppukeskustelua. Hän ensimmäiseksi loihe lausumahan, että: ”Ei ne olleet mitään synnytyssupistuksia, mitä sulla oli sairaalaan tullessasi.” Noin kymmenen tunnin kuluttua sairaalaan saapumisestamme oli kuitenkin perijätär maailmassa. Tämä hänen logiikkansa on vähän jäänyt mietityttämään.
Kätilöitäkin on siis monenlaisia ja kirjavaa ammattitaitoa löytyy heidänkin ammattikunnastaan. Varsinkin ensikertalaiselle toivoisi kätilöksi mahdollisimman empaattisen ihmisen, joka osaisi poistaa ennakkoluuloja ja pelkoja. Eikä ainakaan lyttäisi toisen ”suoritusta”, kuten tyrannikätilö teki lausunnollaan seuraavana päivänä. Kaikkein tärkeintähän on tietysti sellainen osaaminen, jolla saadaan pidettyä sekä äiti että lapsi (ja isäkin) hengissä ja tolkuissaan koko rutistuksen ajan.
Kuvat: Pixabay
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Kätilöitten nimiä en tosiaan muista, mutta yksi jäi erit.mieleen, hän oli ollut työssä jo kauan, ja sen näki kyllä, yleensä se on näin että jos on ollut 30-35v.samassa työssä, niin kyllähän siinä jo rutinoituu, työ voi kyllästyttää, ja väsyttää,
VastaaPoistaja sitä väsymystä ei pitäisi purkaa kehenkään, palvelutyössä ei varsinkaan.
Pitäisi vain työssään olla aurinkoinen ja palvelu altis.
Kahden synnytyksen kohdalla oli sama ihminen, mutta kolmannella ei enää, koska minulla oli 10 vuoden väli kun kolmas syntyi, hän tietysti oli jo eläkkeellä.
Osastolla kävi sitten niin että hoitaja toi tietysti vahingossa toisen äidin vauvan imetettäväksi, vauvathan kaikki on samannäköisiä, silloin vauvat oli kääritty tiukkaan kapaloon, outo tapa, hoitaja huomasi sen jonkin ajan kuluttua sitten.
Kiitos kommentistasi. Tämä minunkin tyrannikätilöni on jo varmasti eläkkeellä, oli silloin melkein kuusikymppinen. Varmaan ihan leipiintynyt siihen työhönsä. Yhdelle työkaverilleni sattui myös tuo, että oli tuotu väärä vauva yöllä viereen. Työkaveri muisti tukan värin oikein. No, tekevälle sattuu.
PoistaMuistin lokeroista jotain tuli mieleen, kun oikein muisteli, ja kun lapsi oli syntynyt, ei siinä enää edes kipujakaan muista.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Ei muista ja se on varmaan luonnon tarkoitus, että "emo" jaksaisi heti alkaa hoivaamaan jälkeläistään.
PoistaKiitos synnytysten ja kätilöiden kuvaamisesta. Minä olin molempiin kätilöihin tyytyväinen. Toinen synnytys oli syöksysynnytys. Kesti kokonaisuudessaan tunnin. En oikein käsittänytkään, että olin synnyttänyt. Synnytin esikoisen seisten ja sänkyyn tukeutuen. Kätilö ei komennellut sänkyyn. Syöksysynnytys meni kyykkyasennossa. Molemmat kätilöt luulivat, että olen urheilija, kun edes jalatkaan eivät tärisseet.Molemmat synnytykset olivat lääkkeettömiä ja aivan mahtavia kokemuksia.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Syöksysynnytyksen luulisi olevan kätilön kannalta helppo. Sen kaltainen kai minullakin oli kuopuksen kohdalla. Tyttärillä kun on niin lyhyt ikäero, niin oli varmaan "kanavat" auki valmiiksi edellisen jäljiltä.
Poista