Tilasin Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupasta Maaret Kallion kirjoittaman ja Kati Vuorennon ihanasti kuvittaman runokirjan vauvoille. Kirjan nimi on Välillä olet varpuseni. Näillä sanoilla alkaa kirjan ensimmäinen runo.
(Suomalainen kirjakauppa olisi muutaman kilometrin päässä keskustassa, mutta silti tilasin kirjan verkkokaupasta. Kun yleensä ei keskustaan ole muuta asiaa, niin ei tarvinnut lähteä kirjan takia sinne aikaa kuluttamaan ja parkkimaksuja maksamaan.)
Kirja on täynnä pieniä ja vähän isompiakin eläimiä: ”Välillä olet kissanpentuni”, ”Välillä olet ampiaiseni” ja niin edelleen. Tunnettu psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio sanoittaa vauvan erilaisia tunnetiloja. Söpöt eläinpiirrokset kuvittavat runojen tunteiden kirjoa.
Runot on kirjoitettu hellästi lorutellen ja kuvat ovat herkkävireisiä. Jokainen runo päättyy ”….ja aina yhtä rakas”. Kun alku oli siis esimerkiksi ”Välillä olet haisunäätäni…”
Tuskin maltan odottaa, että pääsen lukemaan tätä kirjaa vaikkapa iltasatukirjana maailman suloisimmille lastenlapsilleni, tyttäriemme pienille pojille, jotka pian täyttävät 11kk ja 6kk.
Lapsille pitää lukea paljon ja yleensäkin puhua paljon. Ja ihan normaalilla puheäänellä ja sanoilla ja kertoa niin kuin asiat oikeasti ovat eikä mitään keksittyjä sepustuksia. Kuitenkin niin, että lapsi ymmärtää. Niin olemme tehneet omien lastemme kanssa.
Pienet pojat kuuntelevat jo tarkasti, mitä heille puhutaan. Eihän se lapsi opi ymmärtämään puhetta eikä tuottamaan sitä itse, jos ei hänelle ahkerasti puhuta tai lueta.
Äskettäin oli telkkarissa dokumentti Ruotsin prinsessa Birgitasta, siis Kaarle Kustaan isosiskosta. Hän on siskoista siis se, joka on asunut suurimman osan elämästään Mallorcalla ja kokee itsensä saksalaiseksi, vaikka onkin sydämeltään ruotsalainen. (Ehkä koska äiti Sibylla oli saksalainen ja aviomies Hans oli myös saksalainen.)
Hän kertoi dokumentissa, ettei neljän tytön sisaruskatraalle puhuttu mistään arjen asioista mitään eivätkä he saaneet tavata ”tavallisia” lapsia. Hartaasti odotettu ja toivottu pikkuvelikin oli saanut kuulemma alkunsa Pyhästä Hengestä.
Tämä turinointi lähti nyt vähän laukalle, mutta edellinen vahvistaa sitä, mitä kirjoitin lapsille lukemisesta. Se on myös suloista, miten lapset jaksavat kuunnella tuttuja tarinoita illasta toiseen.
Isäntä kertoi aina välillä lukeneensa tahallaan väärin jonkun kohdan iltasadusta ja sängystä oli kuulunut välittömästi korjaus. He siis todella kuuntelivat ja muistivat kaikki iltasadut ulkoa.
Kuva: Adlibris
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman kirjoittajan lupaa on kielletty.
Ei kaupallista yhteistyötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!