Matkaoppaista ja lentoemännistä

Taannoisella Madeiran matkallamme huomasin, että "isossa kuvassa" otsikossa mainittujen ammattiryhmien taso on laskenut. Tai sitten minusta (meistä) on tullut entistä pahempia pilkunviilaajia.

Toinen matkaopas muisti Cristiano Ronaldon syntymävuoden väärin (tai ei MUISTANUT, paperistahan ne niitä juttujaan lukee, ehkä siellä oli virhe). Huomasin heti, ettei hän voi niin nuori olla (vitsi). Oikea syntymävuosi on 1983, oppaan mukaan 1985. (KORJAUS: oikea syntymävuosi on sittenkin 1985, lukijan huom.) 

Toinen opas sanoi, että nyt menemme 107 metrin korkeuteen. Eikä edes itse huomannut mitään. Mietin, että eipä ole kummoinen korkeus, mutta myöhemmin hän puhui samasta paikasta 1007 metrin korkuisena. Tämä sama opas kertoi itsestään ja harrastuksistaan melkein yhtä paljon kuin lomakohteesta ja bussin ikkunoista aukeavista näkymistä. En olisi välttämättä halunnut tietää. 

Ensin mainittu opas kertoi retkibussin lähtevän hotellin X respan edestä "meren puolelta". No varman päälle pelaajina menimme edellisenä päivänä tutkimaan tarkemmin, missä lähtöpaikka sijaitsee ja totesimme, ettei bussi voi todellakaan lähteä meren puolelta, koska siellä oli hotellin uima-allasalue. Totuus selvisi aika piankin, kyse oli hotellin edessä olevan vilkasliikenteisen kadun merenpuolelta, ei hotellin ja respan meren puolelta. No, ei kaikkea ehkä pitäisi ottaa aina niin kirjaimellisesti.

Joitain muitakin pikku lapsuksia tapahtui, mutta ei oteta nyt niistä, kun en muista kaikkea. Enkä itsekään ole täysin virheetön. Tämä postaus on muutenkin kirjoitettu vähän kieli poskessa.

Harvakseltaan tapahtuvilla lentomatkoillamme Isäntä esittää huumorimielessä tyytymättömyyttään F:n lentoemäntien ulkoiseen habitukseen. Monesti hän on uhkaillut (minulle)  "vaihtaa lentoyhtiötä" tästä syystä. Vrt. niihin, jotka uhkailevat vaihtaa pankkia jostain olemattomasta syystä. Menomatkalle osui tällä kertaa niin nätti ja näpsäkkä lentoemäntä, että Isäntä tuumasi palaavansa samalla lennolla takaisin Suomeen. Ja korostan vielä, että tämäkin on meidän keskinäistä huumoria, jota kenenkään ei pidä ottaa tosissaan. Ihan sama, vaikka lentoemännät näyttäisivät Notre Damen kellonsoittajilta, kunhan hoitavat hommansa asianmukaisesti. Mutta eihän ulkoisesta kauneudesta koskaan haittaakaan ole. 

Siitäpä tulikin mieleeni eräs reissu, kun olin ystävän kanssa muutaman päivän ajan Budapestissa. Samassa hotellissa yöpyi liuta Emiratesin lentoemäntiä. Kaikki olivat lähes sentilleen samanmittaisia, saman ikäisiä, kaikilla oli kauniin punaiseen työasuun tarkalleen sointuvat kynsilakat, kaikilla samanväriset sukkahousut sekä mustat nahkakengät. Hampaat olivat kaikilla tietenkin valkaistut ja kilpailivat valkoisuudessa siinä missä kiiltävät kengät mustuudessa. 

Kaikilla oli lisäksi täsmälleen samanväriset tummanruskeat hiukset ja samanlaiset nutturakampaukset pillerihattujen alla. Oliko heillä kenties oma kampaaja mukana vai olivatko tehneet kampaukset toinen toisilleen? Kengänkorkojen korkeudessa oli ainoat erot. Joillain oli enemmän korkoa kuin joillain toisilla. Mutta ei kai kukaan lentoemännän kenkiä edes huomaa, saati ala korkojen korkeutta vertailemaan. Niin ja olipa heillä kaikilla tietenkin samanlaiset lento- ja käsilaukut, jotka oli varmasti hankittu "firman piikkiin". Melkoisen seulan läpi oli tämä joukko mennyt ainakin ulkonäköominaisuuksiensa osalta. 

Eikä tässä vielä kaikki: lentoemoja tuli hakemaan töihinsä hotellin edestä jono mustia autoja. Jossain päin näköjään vielä panostetaan työntekijöihin. :D. Kaiken tämän huomasimme, koska olimme istahtaneet ystäväni kanssa hotellin aulaan hetkeksi tuumailemaan, mihin  suuntaan seuraavaksi lähtisimme. 

Ja palataan noihin F.:n lentoemäntiin. Paluumatkalle oli värvätty selvästi joku pitkäaikaistyötön tai kymmenen vuotta jo eläkkeellä ollut lentoemo. No ymmärtäähän sen, koska joka alalla on kova työvoimapula. Oli jo iltapäivä ja tukka näytti hänellä olevan vielä ihan ylösnousemuksen jäljiltä. Yhtään hymyä en tämän emon kasvoilta tavoittanut. Ja pahin on tässä: käytävän toisella puolella istuva matkustaja pyysi kahvin sijasta teetä. Tämä lentoemäntä esitteli teevarantojaan näin lausuen: "No mulla nyt ei ole enää kuin tällaista typerää vihreää teetä." Siis typerää vihreää teetä! Aikamoista. Melkein tuli paha mieli, koska itsekin juon aamuisin teetä ja jopa vihreää teetä toisinaan. Nyt ei kyllä huvita enää mikään.  

Oman perheen keskinäiseen huumoriin kuuluu myös, että kun havaitaan joku mitättömän pieni epäkohta jossain asiassa, todetaan, että: "Pitäiskö soittaa?" Siis ensinnäkin: mihin?  Ehkä hätäkeskukseen? (vitsi) 

Siitäpä tuli mieleeni, että hätäkeskuksillehan on oikea maanvaiva ainakin lehtijuttujen mukaan se, että sinne soitetaan ihan toisarvoisista asioista ja oikeasti kuolemanvaarassa olevat ihmiset eivät sillä aikaa saa tarvitsemaansa apua. 

Tästä(kin) asiasta Kari Hautamäki kirjoittaa uudessa kirjassaan Nyt sinä kuolet. Kuuntelin sen äänikirjana lentomatkojen aikana. Hautamäki on aikaisemmin kirjoittanut kirjan nimeltä Et sinä vielä kuole. Senkin olen lukenut/kuunnellut ja kirjoittanut siitä tänne blogiin. Ohessa linkki.

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2022/02/et-sina-viela-kuole.html

Tässä aikaisemmassa kirjassaan Hautamäki kertoo Tukholman ambulanssissa kohtaamistaan tapauksista, joista useimmat selvisivät hengissä. Uudemmassa kirjassaan hän kertoo tapauksista, joista useimmat eivät selvinneet hengissä ja kirja on siten jonkin verran kammottavampi. Tosin aikaakin on kulunut ja Tukholman väkivaltatilanne on raaistunut entisestään. En suosittele heikkohermoisille.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman tekijän lupaa on kielletty.