Meidän omakotitontin pienellä "viljelyalalla" on parinkymmenen vuoden aikana kokeiltu vähän yhden jos toisenkin kasvin kasvattamista. Maaperä on savipitoista, joten ei tässä mikään vähänkään vaativampi kasvi kasva. Ei edes peruna. Sitä istutettiin kesällä 2002, vaikka tiedettiin, että peruna viihtyy parhaiten hiekkaisessa maassa. Sieltä tuli muutama mukula ja ensimmäisen kappaleen kaivoi ansiokkaasti esiin silloinen koiramme, valkoinen länsiylämaanterrieri Peppi.
On kokeiltu myös mansikkaa sekä vadelmaa. Ensin mainittu saatiin tapettua varmaan sillä, että viljelystä perustettaessa käytettiin liian tuoretta kompostimultaa, eli taimille liian vahvaa. Tai sitten ne kokivat talven pakkaset liian koviksi.
Vadelma viihtyi kohtalaisen hyvin, mutta ei oikein tuottanut satoa. Muutaman kesän jälkeen riivittiin se pois ja tilalle istutettiin neljä pensasmustikan tainta, kaksi Ainoa ja kaksi Alvaria. Nyt niistä on jäljellä enää kaksi. Luultavasti yksi Aino ja yksi Alvar halusivat jäädä siihen kahden kesken. Rivin pohjoisen puoleisesta päästä kaksi pensasta on hiipunut pois.
Tontin perällä on joutilas nurkka, johon istutimme jokunen vuosi sitten muutaman vadelman taimen. Paikka ei ole oppikirjan mukainen, mutta maaperä lienee vähän parempi kuin edellinen. Se on pienessä rinteessä ja maaperä on multavampaa. Paikan pitäisi olla aurinkoisempi, mutta se nyt vaan ei ole. Paras näköala paikalta aukeaa pohjoisen suuntaan, mikä tarkoittaa auringonpaistetta vain alku-ja keskikesällä aamupäivästä. Istutetut lajikkeet olivat Ottawa ja Maurin makea. Ottawa jäi nimenä mieleen jotenkin muuten ja toinen sen vuoksi, että minulla on serkku, jonka nimi on Mauri.
Oikeilla vadelmatiloilla varret on tuettu jämäkästi puisilla tuilla ja rautalangoilla. Näitä on tuettu toistaiseksi vasta vihreillä kukkien tukemiseen tarkoitetuilla metallisilla noin metrin mittaisilla tuilla. Voi olla, että ne riittävätkin toistaiseksi. Ne puiset jämäkämmät tuet ovat aika ruman näköisiä. On siellä tänäkin kesänä muutama marja tulossa. Satoa tuottavat versot kasvavat viime vuoden versoihin kesän mittaan. Niinpä ei pidä huolestua, jos keväällä näyttää huonolta. Vadelma ei vaadi paljoa lannoitusta eikä muutakaan hoitoa, paitsi ylivuotisten versojen poistamista.
Meidän pensaista ei riitä muuhun kuin muutama marja silloin tällöin suuhun, mutta hyvä sekin, jos ne viihtyvät ja kasvavat tuolla tontin nurkassa, jossa ei ole oikeastaan mitään muutakaan. No on siellä yksi tammen taimi, jonka olemme antaneet kasvaa siellä rauhassa. Ehkä siitäkin joskus kasvaa komea puu.
Jos vadelmat eivät siellä tule viihtymään, istutan sinnekin pensasmustikkaa, koska sille maaperä on ainakin suotuisa. Paikalla oli aikaisemmin vuorimäntyjä, jotka katkaistiin ennen vadelmien istuttamista ja niin ollen maaperä lienee lievästi hapan ja siitä taas pensasmustikka tykkää.
Yllä olevassa kuvassa näkyy ensimmäiset marjat, jotka poimin pensaista. kaksi muutakin löytyi, mutta niissä oli mato. Kaksi vuotta sitten olimme vuokramökillä, jonka vieressä oli vadelman viljelytila ja sesonki oli ohi. Mökki-isäntä oli tilalla osakkaana ja antoi meille luvan poimia vadelmia ihan ilmaiseksi ja niinpä me poimittiin sieltä mukaan noin seitsemän litraa ihania puutarhavadelmia. Ja niitä oli vielä jäljellä aika paljon. Ne olisivat jääneet pensaisiin ja menneet hukkaan. Ukrainalaiset kausityöläiset olivat kuulemma edellisellä viikolla lähteneet pois.
Ohessa linkki siihen postaukseen, jossa kerroin edellä mainitusta tapauksesta ja mökkilomasta. Sekä muita marjanpoimintaan liittyviä postauksia.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Nam, vadelmaa! Meidän vadelmat kuolivat pois muutama talvi sitten. Me asutaan kallion päällä, joten kasvit vaativat ekstramultaa.
VastaaPoista