 |
| Susanne Schemper: Aistiharha |
Ruotsalaisen Susanne Schemperin Solinge- sarjan kolmas kirja Aistiharha sijoittuu edeltäjiensä tapaan ruotsalaisen pikkukaupungin Halmstadin Solinge-nimiseen kaupunginosaan. Väkimäärään nähden Solingessa on tapahtunut paljon - mutta "hiljaisissa vesissä" ja niin edelleen...
Kirjan päähenkilöinä ovat Lena, joka on ulkomaan työmatkalla olevan puolisonsa "reissuleski", samoin kuin aasialainen merikarhun puoliso Vanessa. Kolmas naispäähenkilö on naisista vanhin, Alice, joka on oikeasti jäänyt leskeksi. Miespääosasta ja kirjan aistiharhahörhöilyistä vastaa Janne, joka on tyrinyt lähes kaiken minkä mies vain tyriä voi. Lääkkeeksi ja lohdutukseksi hän valikoi suomalaiseenkin tuttuun tapaan miestä väkevämpää ja myöhemmin myös lääkärin määräämää ja nauttii myös näiden sekoituksia.
Tarinan edetessä päähenkilöiden elämät muodostavat vaaralliseksi muuttuvan verkoston, jossa jokainen liikahdus keikauttaa tasapainoa. Kirjan teemoina ovat riippuvuussuhteet läheisiin ja ennalta tuntemattomiinkin ihmisiin, päihteisiin sekä pakkomielteiseksi kehittyvät ihmissuhteet. Trillerimäisen jännittäväksi kehittyvän tarinan loppuratkaisu iskee lukijalta ilmat pihalle - tapahtuiko näin todellakin, vai oliko sekin vain harhaa.
Suosittelen luettavaksi tai kuunneltavaksi tätä sarjaa, jonka kaksi aiempaa kirjaa ovat:
Lukujärjestyksellä ei ole väliä, sillä tarinat ovat itsenäisiä, mutta tapahtumat sijoittuvat kaikissa samaan paikkaan, Solingeen. Joitakin "tuttuja" vilahtelee sarjan kolmannessa osassa - mutta he eivät ole juonen kannalta oleellisissa rooleissa.
Minulle meinasi ensimmäisen kirjan osalta käydä tenkkapoo lukijan kanssa. Kuuntelin siis nämä kaikki kolme kirjaa BookBeatin valikoimista. Jonna Järnefelt veti kirjan läpi niin oudolla, tosin hänelle ominaisella tavalla, että aloin liiaksi kiinnittää lukutapaan huomiota tarinaan keskittymisen kustannuksella. Kirjan toisenkin osan luki Jonna Järnefelt, mutta ilmeisesti hänelle oli "vink vink" vinkattu, että intonaatiota voi himpun keventää. Kolmannen kirjan lukijana onkin sitten Hannamaija Nikander, joka lukee ns. normaalisti.
Kaikki kolme kirjaa kertovat tarinan, jotka voisivat olla tosia ja joiden kaltaisista saamme lukea lähes viikottain paikallislehden uutisista. Kun liian kauan kestetään puolison, läheisen henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai muuten joudutaan henkisesti häiriintyneen mielivallan kohteeksi. Sitten asia aina ratkotaan jotenkin.
Lue Mielenterveystalon lyhyt määritelmä aistiharhoista eli hallusinaatioista.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
Liekkö ollut aistiharha meilläkin 70 luvun alussa, jolloin oltiin vielä siihen aikaan just aikuisikään tulemassa, EX tempore otettiin loparit duuneista ja päätettiin lähteä Ruotsiin asumaan, mm. 60-70 luvulla muutti isot määrät Ruotsiin ihmisiä töihin, sille tielle monet jäi.
VastaaPoistaTyhjennettiin asunto, otettiin liput laivaan, rokotutettiin koira, kaikki oli kunnossa uutta maata kohti, niin ja se lopputili, mutta tulee liian pitkä tarina siitä miksi muutto Ruotsiin ei toteutunutkaan, että kirjan aihetta olisi paljon kirjoittaa itse elämänkertakirja, tulee vain mieleen kun 27 vuotias on jo kirjoittanut elämänkerta kirjan, en muista hänen nimeään, taidettiin julkaista jo hänen kirja, minä en ainakaan ymmärrä, löytyykö siihen selitys.?
Kiitos kommentistasi!
PoistaNuoruutenne muuttosuunnitelmat Ruotsiin ovat paremminkin olleet sitä ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta, jotka vanhetessa häviävät tai muuttavat muotoaan. Tulee ehkä enemmän harkintaa ja moni ex tempore -juttu jää turhaan tekemättä.
Sinulla on ollut vaiherikas elämä, ja aineksia löytyisi ihan varmasti elämäkertaan asti. Eihän sitä koskaan tiedä?
Samaa mekin olemme ihmetelleet - nuoret ihmiset kirjoittavat / kirjoituttavat elämäkertojaan. Siis nimenomaan jopa alle 30-vuotiaat. Yhtään tuollaista nuoren ihmisen elämäkertaa ei ole tullut luettua. Tiedä mitä viisauksia niistä löytäisi - epäilen kyllä hieman...
On se jännä, miten äänikirjoissa lukijalla on niin suuri merkitys. Puutarhasesongin aikana kuuntelin äänikirjoja, vaikken niitä ihan omikseni koe. Nyt olen aloittanut neulomisen. Jospa aloittaisi uuden kuuntelubuumin vaikka tällä. Kiitos esittelystä.
VastaaPoistaKyllä se olisi aika suppea elämänkerta 27 vuotiaalta, kokemusta puuttuu todella paljon, vastahan hänellä elämä on edessä päin, mielenkiinnosta ja uteliaisuudesta voisi lukea se 27vuotiaan elämänkerta.
VastaaPoistaei minusta kirjoittajaksi olisi, ehkä kirjanen voisi syntyä.
Anoppini joka keväällä täyttää 92v.luulenpa että elää 100 vuotiaaksi, olisi aihetta elämänkertaan, hän on nähnyt 2 sotaa, aviomies kuoli 30vuotiaana 3 pientä poikaa menetti isän, köyhyys, karjanhoito, kulkutaudit, syöpä. sydän infarktit, kaikesta on selvinnyt,muisti huippu hyvä, vieläkin itse tekee ruuan,käy kaupassa, elää yksin tasapainoista elämää, toinen mies kuoli 99 vuotiaana.
Kiitos kommentistasi!
PoistaAnopoisi elämästä kyllä saisi huikean elämäkerran. On kyllä varsinainen teräsmummo, kun edelleen elää itsekseen ja kotihommat hoituu. Mikä lienee pitkän iän salaisuus, kun niin paljon vastoinkäymisiä osunut kohdalle.
Thank you so much for listening and recommending my books! 🙏🏼/Susanne Schemper
VastaaPoistaThank you for visiting our blog!
PoistaI have read your books, all of them. I loved the stories 🥰
I hope you keep on writing and we will hear about a new book - or even a serie of books.
Ha det så bra, Susanne! Och trevlig fortsättning på hösten!
Selailin ajankuluksi tekstejänne, luen mielelläni niitä.
VastaaPoistaVastaan nyt tuohon Anopin pitkään 91v.ikään, olen lähes varma että ne on ne geenit,terveet elämäntavat, työkin joka oli maanläheistä, ruoka pitkälti omasta maasta ja karjasta, ei koskaan ole tupakoinut, eikä alkoholia käyttänyt. Mutta kiitos kuuluu lääkäreille, kirurgeille, ja koko terveyshuollolle,
että suomessa saa hyvät hoidot,
eikä niistä tarvitse paljoa maksaa.Sota toi paljon köyhyyttä, mutta naiset ja lapset sai olla turvassa, ja kun oli omasta takaa karjaa, niin ne selvisivät,ihmisiä kuoli nälkäänkin, josta on muistomerkki lieksassa.
Hänen oma äitikin eli 93 vuotiaaksi, sitten hänellä on 3 sisarusta vielä jotka on 90, 98,89v. yksi sisko kuoli 90v.,yksi sisko kuoli pienenä kulkutautiin, mutta kaikki 3 veljeä ei eläneet noin vanhoiksi, syytä en tiedä, mutta epäilisin tupakan polttoa, yksi veli hävisi sodan aikana, epäiltiin että joutui venäläisten vangiksi.
Minun ainut tätini täyttää keväällä 90v. kun tässä soitin, niin hän oli tavannut kaupassa 100 vuotiaan ystävänsä, tätinikin on omatoiminen vielä.
Kiitos kommentistasi! Kiva kuulla, että luet vanhemipiakin tekstejä. Joskus muuten käy niin, että itsekin selailee vanhoja juttuja ja ajattelee, että olen sitten tämmöisenkin jutun kirjoittanut!!!
PoistaKyllä geeneillä ja elämäntavoilla on suuri merkitys korkeaan ikään. Viikko sitten oli Elämäni biisi -ohjelmassa mukana Aira Samulin. Onko hän nyt 94- vai 96-vuotias, mutta ihan sama - hänellä on varmasti hyvät geenit, elämänasenne kohdallaan ja ainakin liikunnallisuutta taustalla. Vaikka on ollut vaikeuksiakin. Noin virkkuja yli 90-vuotiaita on harvassa. Että pelaa sekä pää että kroppa.
Sinulla on myös ollut pitkäikäisiä läheisiä ja varmasti ovat saavuttaneet korkean ikänsä juuri mainitsemistasi syistä.
Yritin äsken käydä "Sano se kukkasin" -blogissasi, mutta en päässyt sinne jostakin syystä?
Hyvää pian alkavaa uutta viikkoa!