Pitkä vuoro

Sain pitkän jonotuksen jälkeen kirjastosta lainaksi tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaneen Paavo Teittisen kirjan Pitkä vuoro.

Täytyy sanoa, että tietosisällöltään tämä oli hätkähdyttävin ja silmiä avaavin lukemani kirja pitkään aikaan.

Miten tässä maailmassa on tultu tähän, että näin törkeällä tavalla päästään kusettamaan haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä ja samalla veronmaksajia ja koko yhteiskuntaa?

Miksi aluehallintovirasto, verottaja, poliisi, poliitikot ja ammattiliitot ovat näin kädettömiä ilmiön edessä?

Kysehän on lyhyesti siitä, että tietyillä aloilla (ravintola-, siivous-, seksibisnes-, rakennus- ja luonnonmarjojen poiminta) rehottaa käytäntö, jossa yrittäjät (enimmäkseen ulkomaalaistaustaiset) tuovat kotimaistaan tai muualta ulkomailta hyväuskoisia, paremman elämän ja toimeentulon perään haikailevia ihmisiä tänne töihin lupaamalla ummet ja lammet työpaikasta, hyvästä palkasta ja kaikin puolin onnellisesta elämästä. Totuus on jotain ihan muuta. Kotimaistaan tänne lähtemään huijatut ihmiset saattavat myydä tai pantata kaiken omaisuutensa ja sukulaistensakin omaisuuden maksaakseen (kymmeniä)tuhansia euroja kiristäjille pelkästään siitä, että saavat solmittua työsopimuksen ja haettua työhön perustuvaa oleskelulupaa. 

Nämä ihmiset eivät tunne suomalaista yhteiskuntaa tai sen lainsäädäntöä ja luulevat tällaista normaaliksi käytännöksi. Edellä mainittu kauppaaminen on vasta alkua sille helvetille, mikä heidän elämässään alkaa. Täällä he joutuvat tekemään 10-18 tuntisia työpäiviä seitsemänä päivänä viikossa epäinhimillisissä olosuhteissa, ilman asianmukaisia varusteita, ilman ruokaa, työterveyshuoltoa, ylityökorvauksia, lomia, ilman mitään, mikä on meille suomalaisille itsestään selvää. Ja kaikki tämä olemattomalla palkalla tai kokonaan ilman palkkaa. Palkkaa maksetaan työntekijän tilille kyllä, mutta se käydään saman tien nostamassa automaatilta yhdessä työnantajan kanssa ja jää suurimmaksi osaksi työnantajan taskuun. Työntekijän pankkikortti tunnuslukuaineiston on työnantajan hallussa. Näin saadaan yrityksen dokumentit näyttämään siltä, että palkkaa on maksettu ja palkkalaskelma löytyy. Kaikesta huolimatta jotkut työntekijöistä pitävät tätäkin parempana vaihtoehtona kuin takaisin kotimaahansa palaamista. 

Ulkomailta tulleet marjanpoimijat velkaantuvat työnantajilleen työsopimuksessa, majoituksesta, ruokailusta, auton käytöstä ja ties mistä niin paljon, että kesän lopussa tuhansia kiloja (alihinnoiteltuja) marjoja poimittuaan ovat vieläkin veloissa työnantajalleen eikä kotiin viemisiksi jää sentin latia. 

Siivousalalla teetetään ympäripyöreitä päiviä ja maksetaan vain viidestä tunnista, koska työnantajan mielestä siivoojalle määrätty alue pitäisi kyetä siivoamaan viidessä tunnissa. Jos työn haluaa tehdä kunnolla, ei siitä viidessä tunnissa selviä mitenkään.

Rakennus- ja maalausalalla tuotetaan Uzbekistanista tuhat äijää tekemään maalaus- ja tasoitetöitä ja urakat pystytään hinnoittelemaan kolmasosaan siitä, millä kotimaiset, laillisesti työllistävät ja työntekijöistään huolehtivat yritykset hinnoittelevat. Kun ostajan pitää kilpailuttaa vain hinnan perusteella, niin onhan se selvää, että urakat menee näille koijareille, jotka hyväksikäyttävät ulkomaista orjatyövoimaa. Tästähän on seurauksena se, että ennen pitkää laillisesti toimivat yritykset ovat vailla töitä tai kokonaan nurin. Ja työntekijöille kuuluvat palkkarahat ovat taskuissa koijareilla, jotka sopivan hetken tullen myyvät yrityksensä ja elävät loppuelämänsä miljonääreinä jossain ulkomailla tavoittamattomissa. 

Poliisi tai muu viranomainen ei voi, uskalla tai osaa näihin puuttua. Pelotellaanko heitäkin? Homma naamioidaan työnantajan ja työntekijän väliseksi palkkariidaksi ja siihen ei sinällään katsota liittyvän rikosta. Sen vuoksi asiaa pitäisi lähteä ajamaan siviilijuttuna ja siihen ei orjuutetuilla ihmisillä riitä taloudelliset resurssit eikä rohkeus. Koska heitä myös uhkaillaan. Itselle tai perheelle voi tapahtua              ” jotain”. Ja nämä kielitaidottomat ihmiset ovat siinä luulossa, että tämä on ihan normimeininkiä.

Lue, ihminen, tämä kirja.

Sen jälkeen katsot maailmaa taas uusin silmin. Onko se Suomi oikeasti maailman onnellisin maa? ja kenen mielipidettä siinäkin gallupissa on kysytty? Ja kuinka kauan sitä luultua onnellisuutta enää kestää?

Mitä se ”työperäinen maahanmuutto” oikeasti tarkoittaa? Tuskin hallitus sillä tarkoittaa ihan tätä, mistä kirjassa kerrotaan. Mikäpä siinä, jos kaikki ulkomaalaisten työllistäminen olisi laillista, mutta kun ei ole. 

Tekstin kopioiminen ja osittainenkin käyttäminen ilman kirjoittajan lupaa on kielletty.

Ei-kaupallista yhteistyötä.