Mökkipäiväkirja nro 5

Tämänvuotinen mökkilomaviikko meni monella tavalla ja kirjaimellisestikin ihan persiilleen, kuten olette jo varmaan lukeneetkin.

Säätiedotuksia katseltiin viime viikolla ja havaittiin, että koko viikon ajan olisi suht koht aurinkoista ja lämpötila liikkuisi siinä 20 asteen molemmin puolin. 

Kun en halua kuljettaa ylimääräistä tavaraa mukana yhtään enempää kuin on pakko, kävi niin, että ainakin minulla oli liian vähän vaatteita mukana. Kun lämpötila liikkuu ennusteesta poiketen siinä 12-14 C -asteen kieppeillä ja pohjoistuuli puhaltaa suoraan järveltä, niin että meinaa tukka lähteä, niin ei siinä näissä shortseissa ja kesämekoissa paljoa ulkona oleilla. 

Vielä kun tuli kompuroitua siellä saunassa, niin saunominen ja uiminenkin ovat poissuljettuja. Tänä vuonna ei panostettu edes ruokaan, vaan yritettiin senkin kanssa päästä mahdollisimman vähällä. Koska osattiin arvata, ettei pikkumökissä välttämättä ole kovin kattavaa ruoanvalmistusvälineistöä. Miten esimerkiksi laitat jotain uuniruokaa, jos ei ole ainuttakaan uunivuokaa? No tuolla mökillä loppujen lopuksi oli astiat ihan suht ok. Minä en juurikaan syö grillimakkaraa ja lihan tai muun sellaisen grillaaminen ei oikein innosta kumpaakaan. 

Sitten on vielä tuo kesäflunssa, joka häiritsee sekä omia että Isännän yöunia. Haukkuli arkana koirana ei suostu ainakaan minun kanssani lenkkeilemään edes hieholaitumen kohdalle asti, joten lenkkeilynä täytyy tyytyä laiturilla seisoskeluun ja ympärilleen pällistelyyn. No, kyllä tämäkin kotiolot voittaa. Tuulisesta säästä on se hyöty, ettei hyttysiä juuri näy. Jostain syystä nekin hyttyset, jotka pääsivät pistämään, eivät saaneet aikaan kovin pahasti kutiavia paukamia. Läyhäset oli hyttysetkin siis. 😁

Vaatteiden vähyyden ja tuulisen sään sekä flunssan vuoksi en ole lähtenyt Isännän seuraksi Helvetinjärven kansallispuistoonkaan. Hän kävi siellä itsekseen eräänä päivänä ja oli kuulemma hieno paikka. Siellä oli ollut ravintolakin, jossa ehkä olisimme voineet käydä syömässä sillä edellytyksellä, että Haukkulin saisi viedä esimerkiksi terassille. 

Isäntä oli ostanut sieltä tuliaisiksi ”Helvetin hyvää villisian lihaa” niinsanotun nötkötin muodossa, eli säilykkeenä. Yksi luontopolku oli kartan mukaan nimeltään ”Helvetistä itään”. Niinkin äärimmäisen kammottava paikka jäi tällä kertaa siis kokematta.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.