Tätä kirjoitettaessa 18.6. on tehty jo come back kotiin. Matkalla pysähdyimme pikaisesti jättämässä kukkienhoitajille (esikoistytär ja -vävy) palkkiot viikon kukkien hoidosta.
Kukkamekoille ja shortseille ei sitten tosiaan ollut mökkilomalla käyttöä. Melkein tuli oltua samoissa tamineissa jos ei nyt ihan yötä päivää, niin melkein.
Smart10 -tietopeliä tuli pelattua melkein joka päivä ja melko pitkiäkin rupeamia. Se on siitä kätevä peli, että sitä voi ihan hyvin pelata kahdestaankin. Peruskorttien lisäksi olemme hankkineet siihen ainakin kolme uutta lisäpakkaa.
Kaksi uusinta aihepiiriä muistan: luonto sekä ruoka ja viini. Tarjolla olisi ollut myös lisäpakka, jossa olisi ollut tietokonepeliaiheisia kysymyksiä sekä jalkapalloon liittyviä, mutta tietenkään en niitä ostanut, kun en kummastakaan tiedä yhtään mitään.
Isännän parasta osaamisaluetta ovat urheilu (ylläri) sekä kirjallisuus. Minä pärjään parhaiten luontoon ja terveyteen liittyvissä aiheissa sekä ruoka ja viini -aiheissa. Lähinnä siis ruoka. Viinitietous on sen verran avaruustiedettä, että sitä pitäisi ihan tosissaan harrastaa, ennen kuin siitä tietäisi tarpeeksi.
Kokeiltiin muuttaa sääntöjä siten, että yksi pelaaja sai vastata yhden kortin kysymyksiin niin paljon kuin halusi ja kysymyksiä riitti ja vasta sitten vuoro siirtyi toiselle, eli toiselle jäi ”jämät”. Ja hän vastasi niihin sen verran kuin halusi ja osasi. Sitten vastausvuoro vaihtui toiselle. Itse pidin tästä käytännöstä enemmän kuin siitä ”perinteisestä tyylistä”, että korttipino siirtyy jatkuvasti yhden kysymyksen jälkeen pelaajalta toiselle.
Ne jotka eivät ole kyseistä peliä pelanneet, eivät ehkä ymmärtäneet edellisestä mitään. Sori siitä. Suosittelen kokeilemaan Smart10:ä, jos yhtään tykkää lauta- yms. peleistä. Sitä pelatessa yleissivistyskin saattaa karttua.
Löysimme muuten pari virhettäkin näistä korteista, joita pelattiin. Korteissa väitettiin, että 48 olisi alkuluku. Ja erään entisen naispuolisen pääministerin kuuluisa lausahdus oli väärässä sanamuodossa. Mutta kysymys olikin siitä, kuka sen sammakon oli päästänyt suustaan, ei lausahduksen tarkka sanamuoto.
Kun joutilasta aikaa on, niin toisinaan tulee mieleen yrittää jekuttaa kaveria jollain konstilla. Jekku pitää vaan olla niin hyvä, että se menee läpi, muuten koko touhu kärsii inflaation. Keksin Isännälle hyvän jekun ja sain sen menemään läpikin, mutta se on liian pitkä juttu tässä kerrottavaksi eikä ole kerrottuna yhtään niin hyvä kuin koettuna. Jekku liittyi siihen, kun yksi terassituoleista oli päätynyt erinäisten vaiheiden jälkeen tahattomasti järveen ja edelleen sen pohdintaan, että mihin toimenpiteisiin sen suhteen pitäisi ryhtyä.
Pieni jäynä on aina silloin tällöin paikallaan, varsinkin lomaolosuhteissa, kun on aikaa eikä ole kiirettä ja aikatauluja noudatettavaksi.
Ainahan se loma ja mökkielämä kotiolot voittaa, vaikka olikin taas tyypillinen tuuri mökkisäiden kanssa, hyttyset pistää, uimavesi on kylmää ja p***ekin palaa kiukaaseen.
Kotiin tultuamme Isäntä heitti urheilutoimittajatyylisen kysymyksen, joka näissä hetkissä sisältyy perheen sisäiseen huumoriin: ”Mitkä olivat mielestäsi mökkiloman suurimmat kohokohdat?”
Vastasin, että ”Se hetki, kun SÄ uit järvessä.” Itse en vielä alkuun uinut, vaan ajattelin säästää uimiset loppuviikkoon, koska a) jotta flunssa ensin tokenisi b) vesi vielä lämpenisi. Olisi kannattanut uida, koska persauksen kärtsääminen kiukaaseen lopetti minun osaltani sekä saunomisen että varsinkin uimisen, ennen kuin se oli alkanutkaan.
Isännän mielestä parasta oli ”Se, kun lomaviikon viimeisenä iltana tuuli tyyntyi ja lämpötila kipusi jopa plus 18 asteeseen.” Kolme päivää ennen sitä oli nimittäin 12-14 astetta lämmintä ja jatkuva pohjoistuuli noin 15 metriä sekunnissa. Ja sitä ennen satoi pari päivää putkeen.
Samaa mieltä ilman mitään itseironiaa olimme siitä kohokohdasta, kun sai nukahtaa ja nukkua lintujen ympärivuorokautisessa laulukonsertissa.
Haukkulin mielestä kysymättäkin parasta oli, kun sai loputtomasti ottaa aaltoja kiinni rannassa. Niitähän nimittäin riitti.
Unohdin loppusiivouksen yhteydessä rapsia kiukaan luukkuun tarttuneet nahkariekaleet pois, joten ne jäivät sinne roikkumaan seuraavien lomailijoiden ihmeteltäviksi.
Oriveden keskustassa on muuten järjettömän hyvä konditoria-kahvila-ravintola, josta sai ostaa myös gluteenittomia tuotteita. Suosittelen.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!