Kuin yö ja päivä

Uuden puhelimeni vaatimuksina oli vanha tuttu merkki, hyvä kamera ja kohtuullinen hinta. Kaikki löytyi tästä vaihtoehdosta.

Viimein koitti se päivä, kun Uko raahasi minut puoliväkisin puhelinkauppaan. En päivitä puhelinta huvin vuoksi uudenpaan saadakseni jotain parempia ominaisuuksia - ei voisi vähempää kiinnostaa saada jotakin aina vain isompaa, nopeampaa ja ties mitä. Mutta nykyinen puhelin, joka muuten toimii, putosi joku aika sitten asfaltille ja näyttö sai säröjä tekevän osuman. 

Ukolla meni hermot minun ulkoisesti risaan puhelimeen jo ajat sitten, josta syystä tänään annoin periksi hänen mankumiselleen ja lähdimme kohti puhelinkauppoja. Nopean nettivilkaisun jälkeen huomasimme, että lähes joka liikkeellä oli vielä Black Friday -tarjoukset voimassa. On siinäkin muuten älytön aleteema ja -nimi, joka rantautui Suomeenkin mistäpä muualta kuin Amerikasta. Tiesittekö muuten, että Black Fridayn jälkeen vietetään Kyber Mondayta, joka on verkkokauppojen vastaava alepäivä.

Me saavuimme pian ensimmäisen potentiaalisen puhelinkaupan parkkipaikalle. Tämä kauppa P oli entuudestaan tuttu muutaman kuukauden takaisilta imuriostoksilta. Se reissu jäi erityisesti mieleen siitä, ettei yhtään myyjää löytynyt auttamaan. Siksi astuinkin myymälään melko vastentahtoisesti, mutta Black Friday -tarjousten vuoksi annoin liikkeelle mahdollisuuden. Ei olisi kannattanut. Myyjällä oli menossa oma musta päivänsä. Ei hän tiennyt kahden loppusuoralle valikoituneen puhelimen eroja ja väitti Ukon esittämää tietoa vääräksi, kunnes kävi vilkaisemassa asiaa tietokoneeltaan. Muutenkaan en vakuuttunut hänen "pitäisi olla", "luultavasti" ja "tämän kamera on huono" lausahduksistaan. Enkä hermostuneesta olemuksestaan. Enkä varsinkaan siitä, että hän singahti kesken kaiken palvelemaan toista asiakasta, joka hipelöi kalliimpaa puhelinta. 

"Lähdetään toiseen kauppaan", sanoin Ukolle ja käänsin kroppani kohti ulko-ovea. Tämän huomatessaan myyjä heiluttelemaan, että hän tulee kyllä kohta ja kun tajusi, että lähdetään pois vilkutteli ja kujerteli, että nähdään pian uudestaan. Juu ei nähdä! Olin lähtökohtaisesti hyvällä tuulella, joten pidin mielipiteeni omana tietonani. Tosin, tällä kertaa Uko avasi sanaisen arkkunsa ja sanoi ääneen ne sanat, jotka minulta jäivät sanomatta. Tosin vasta liikkeen ulkopuolella, kun olimme kahden kesken.

Kohti toista kauppaa siis. Emme löytäneetkään tätä G:tä entiseltä paikaltaan, kun ei heti muistettu, että uusi liike oli avattu jonkin aikaa sitten lähistölle. Naurettiin yhdessä muistamattomuudellemme ja tunnelma nousi taas reilusti plussan puolelle.

Kauppa G:ssä kävi kiva kuhina. Tekemisen meininki näkyi ovelle asti . Uutuutena oli jonotussysteemi - vähän niinkuin kaupan lihatiskille. Hirveän kätevää ja oikeudenmukaista. Odottaessamme vuoroamme pystyimme kiertelemään liikkeessä heräteideoita tehden sen sijaan, että olisi pitänyt kytätä vapautuvaa myyjää tämän kintereillä. Kun myyjä vapautui auttamaan meitä, alkoi kaikki mennä heti oikeaan suuntaan. Muisto P:n myyjästä alkoi hälvetä kuin haiseva kaasu autiomaahan.

Saimme totta tosiaan enemmän kuin odotimme ja ostimmekin enemmän kuin oli kauppalistalla - tarpeellisia ja tarpeettomia oheistuotteita. Liittymätkin katsottiin ajantasalle ja tehtiin niihin pieniä päivityksiä. Myyjä keskittyi meidän asiaamme eikä hän kuikuillut kalliimpia ostoksia tekevien asiakkaiden perään. Aivan täydellinen, jollei vieläkin parempi ostosreissu. Lopputuloksena sama tuote, jonka olisin ostanut liikkestä P, jos myyjä olisi panostanut edes pikkuisen enemmän eikä varsinkaan olisi karannut kesken kehkeytyvää ostotilannetta. 

G:n myyjälle annoimme välittömästi hyvää palautetta. P:n myyjälle olisi pitänyt antaa hänen ansaitsemansa rakentava palaute. Tosin, jos hän ei ole niin tyhmä kuin miten käyttäytyi - hän varmasti sen tajusi. Mutta epäilenpä, että hän oli niitä tyyppejä, jotka "ovat vain töissä".

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.