Islantilainen voittaa aina

Erään bloggaajan vinkistä lainasin kirjastosta oheisen kirjan, jonka on kirjoittanut suomalainen Satu Rämö. Kiitos vinkistä, -Jarppi 92 Köysiä vaille hullu, rautoja vaille roisto.

Kirjan nimi muistuttaa Veikkaus Oy:n muutaman vuoden takaista mainoslausetta (suomalainen voittaa aina), mutta niillä ei liene keskenään mitään tekemistä. 

Satu Rämö on bloggaaja itsekin ja lisäsin hänen bloginsa meidän blogiluetteloomme (blogit, joita itse seuraamme enemmän tai vähemmän aktiivisesti). Blogiluettelo löytyy etusivun vasemmasta reunasta. Blogin mukaan Sadusta on nyttemmin kuoriutunut myös dekkarikirjailija.

 

Tämä Sadun kirjoittama kirja Islantilainen voittaa aina kertoo hänen "matkastaan" (ärsyttävä niin muodissa oleva sana mistä tahansa tapahtumasarjasta). Satu oli kesätöissä Kreetan Haniassa ravintolassa turistien sisäänheittäjänä. Eräänä iltana hän bongasi ihmisvilinästä joukon pitkänhuiskeita ja iloisia nuoria, jotka olivat luokkaretkellä Kreetalla ja Satu sai heidät sisäänheitettyä ravintolaansa asiakkaiksi. Porukka oli tullut Kreetalle Islannista. Rahasta ei tuntunut olevan puutetta ja tarjoilijat saivat kantaa parasta pötyä pöytään koko illan. Seurue toi ravintolalle kahden normaalin illan myynnin verran rahaa. Nuoret pyysivät Sadun joukkoonsa loppuillaksi ja siitä se sitten lähti. 

Myöhemmin Satu matkusti Islantiin ja jäi sille tielleen. Hän löysi sieltä aviomiehen, opiskeli sitkeästi kieltä yliopistotasolla asti ja kotoutui vaikkei häntä varta vasten kotoutettu. Kirjassa hän tosin toteaa, että islantilaista hänestä ei tule koskaan. Sen verran erilaista on meininki kuitenkin tässä maassa, jossa vuoden keskilämpötila on 4 astetta. Maa sijaitsee kahden mannerlaatan välissä ja kuuman lähteen päällä, mitkä vaikuttavat kaikkeen elämään sekä hyvässä että pahassa. Karttaa tutkiessani huomasin myös, että Islanti sijaitsee kokonaan Pohjoisen napapiirin eteläpuolella. Se oli vähän yllättävääkin. 

Islanti on monessa asiassa erityislaatuinen. Se on pieni maa, jonka asukkaat mahtuisivat Oulun ja Jyväskylän kerrostaloihin. Islannissa oli maailman ensimmäinen naispuolinen presidentti. Monet meistä muistavat erityisesti Islantia koetelleen megalomaanisen pankkikriisin 2000-luvun alkupuolella. Kauppatieteilijänä Rämö kertoo asiantuntevasti sen taustoista ja kuinka siitä maa selvisi ja nousi kuin Ibis-lintu tuhkasta. Tosin sen jäljet tuntuvat vielä jossain, kuitenkin ehkä muualla kuin Islannissa.

Yllä oleva kuva on otettu kirjan sivuilta. Siinä nuoret miehet polskivat Reykjavikin edustalla olevalla uimarannalla, jonka vesi on lämmitetty kuumien lähteiden vedellä.  

Islanninhevonen ja suomenhevonen ovat maailman puhtaimpia hevosrotuja. Jos islanninhevonen lähtee pois Islannista jostain syystä, se ei voi enää palata sinne takaisin. Sillä tavoin rotu yritetään säilyttää mahdollisimman puhtaana ja ainutlaatuisena. Minulla on vain sen verran kokemusta islanninhevosista, että olen yhden kerran käynyt issikalla ratsastamassa ja se oli kyllä hauskaa, vaikka hevonen kerran melkein hermostui mäkisessä kivikossa. Se nousi takajaloilleen, mutta pysyin selässä ja sain sen onneksi rauhoittumaan. Voisin mennä toistekin. Issikka on sen verran pieni, että tällainen korkeanpaikankammoinenkin uskalsi kiivetä sen selkään. Muuten en uskalla kiivetä edes metrin korkuiselle jakkaralle. 

Sadulla on ainakin kirjan ilmestyessä suomalainen design-kauppa Reykjavikissa ja lisäksi hän on kirjoittanut Islannin matkaoppaan ja yhdessä Katja Lahden kanssa Vuoden Mutsi ja Vuoden Mutsi 2 -kirjat.

Turistimatkalle en välttämättä Islantiin vielä tällä syömisellä lähtisi. Kirjankin mukaan siellä on ihan ”sikakallista”. Matkustelun yksi tärkeä pointti mielestäni on syödä hyvin, mutta silti edullisesti. Islannissa se ei taida toteutua. Siellä syödään enimmäkseen turskaa, koljaa ja lammasta.

Kuvat: Pixabay ja Adlibris

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.