Luin äskettäin julkaistun Teemu Keskisarjan kirjan liittyen Isojoella toukokuussa 1953 tapahtuneeseen nuoren naisen väkivaltaiseen kuolemaan.
Keskisarja on avustajineen tehnyt aivan valtavan työn tutkiessaan arkistoja, Keskusrikospoliisin arkistoja, museoita, lehtikirjoituksia, kirjallisuutta sekä haastatellut asiantuntijoita sekä silloisia ”alkuasukkaita” ja heidän jälkeläisiään. Lähdeluetteloa riittää sivukaupalla. Kyse on siis tietokirjasta. Kirjoittaja ei ole pistänyt omiaan sekaan.
On mahdollista, että nykyaikaisilla rikospoliisin menetelmillä Kyllikin tappanut henkilö olisi löydetty. Menetelmät eivät silti ole aukottomia, nykyisinkin jää henkirikoksia selvittämättä. Ja ruumiskin olisi ehkä löydetty aikaisemmin kuin viisi kuukautta tapahtuman jälkeen, jolloin ruumiinavauksessa ei enää löydy sitä tietoa, mikä löytyisi tuoreemmasta tapauksesta.
Paikalliset ihmiset osallistuivat Kyllikin etsintöihin suurin joukoin moneen otteeseen. Se koettiin kansalaisvelvollisuudeksi. Poliisilla oli lopulta satoja eri tutkintalinjoja ja tapaus työllisti sekä paikallista poliisia että Keskusrikospoliisia. Satunnaisen marjastajan löytö suolammesta johti ruumiin löytämiseen. Mutalammikosta oli pilkistänyt muutama sentti polkupyörän rengasta. Polkupyörä tunnistettiin Kyllikin käyttämäksi. Ilman tätä löytöä Kyllikkikin olisi luultavasti jäänyt kadoksiin pysyvästi.
Monta eri vaihtoehtoa tappajaksi/tappajiksi oli olemassa, mutta tapaus ei siis koskaan ratkennut. Kuten ei myöskään Tulilahden murhat ja Bodomin järven murhat aikoinaan, myös vuosikymmeniä sitten.
Minkälainen ihminen pystyy pitämään tällaisen teon omallatunnollaan vuosien ajan? Tai sitten tekijä oli päästänyt itse itsensä pois päiviltä pian teon jälkeen. Itsemurhiakin oli seudulla tapahtunut useita. Joka tapauksessa tekijän on täytynyt olla sairas.
Hesarissa oli 4.7. kriminologin kirjoittama pitkä juttu Keskisarjan kirjasta. Hän paheksui sitä, ettei kirjassa ollut tapahtumiin ollenkaan naisnäkökulmaa. Ja että maantiellä naispuolisten kulkijoiden häirintä oli ”yleistä hupia”. Tässä se naisnäkökulman puute ilmenee pahiten. Kenelle se oli hupia? Ei varmaan yhdellekään naiselle. Eikä naiset varmaankaan hätyytelleet miehiä samalla tavalla seksuaalissävytteisesti. Olen kriminologin kanssa täysin samaa mieltä.
Ja myös siitä, että on surullista ja surkeaa, ettei näitä naisten ja tyttöjen häiritsijöitä ole tässäkään yhteiskunnassa vieläkään saatu kuriin. Naishenkilöt eivät voi vieläkään turvallisin mielin liikkua hiljaiseen aikaan rauhallisin mielin missään, missä on vähänkään riskiä joutua häirityksi tai jopa rikoksen uhriksi.
Keskisarjan kirja on mielenkiintoinen ja pitää todellakin lukijan mielenkiinnon yllä koko ajan. Se ei tunnu kuivalta historiateokselta. Ainoa asia, mikä siinä itseäni pikkusen häiritsi varsinkin alussa, oli vanhahtavien sanojen ja kielikuvien käyttäminen. Eikä tämäkään kirja täysin ilman kirjoitusvirheitä jäänyt, tosin niitä oli hyvin vähän.
Vanhahtavat ilmaisut toisaalta sopivatkin kirjaan hyvin, koska kirjassa eletään 1950-lukua ja ilmaisut olivat sen mukaisia. Nykykielen käyttäminen antaisi ehkä liian siistin ja ”kliinisen” vaikutelman. Tulipahan taas vähän lisättyä yleissivistystä. Kirjaa en suosittele heikkohermoisille enkä lapsille tai lapsenmielisille.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Miksikähän tuo kyllikki saari on ollut niin paljon esillä aina muutamien vuosien tauon jälkeen, vaikka 60 vuoden ajalta löytyy varmaan kymmeniä tappoja/murhia, joita ei olla selvitetty, luin itsekkin sen dokumentin IS.sivuilta jälleen kerran, minun epäilykseni on se pappi, joka oli vähän omituinen ollut, ja kyllikki pelkäsi myös häntä, tuo pelko sana löytyi kyllikin päiväkirjasta. Aikuisen ihmisen omatunto voi olla niin paatunut, ettei se välttämättä tunne syyllisyyttä, toista se on nuoren kohdalla,
VastaaPoistajoka pystyy vielä katumaan ja tuntemaan syyllisyyttä, tuli vain mieleen jälleen serkkuni Jarkon kuolema, Jarkko oli kolme päivää siellä Tammisaaren hiekkaan peitettynä, Jarkkoa siis etsittiin kolme päivää, lopulta 12v.pojat tunnusti teon, jos Jarkko olisi jossain vaiheessa löydetty poliisien avulla, mutta kukaan ei olisi tiennyt kuka on teon takana, olisi se voinut jäädä ratkaisematta kokonaan, siitä kun on myös aikaa reilu 48 vuotta,
varmaan pojat on vielä elossa, toivon kuitenkin että heille kuuluu hyvää, ja ovat sovittaneet teon jollain tavalla.
Se Kyllikin tapaus oli siihen aikaan varmaan uusi ja ainutlaatuinen ja sai suuret kansanjoukot liikkeelle. Pappi oli kyllä aika outo tapaus, mutta minusta syyllisen on täytynyt tuntea maasto hyvin, että osasi haudata ruumiin. Pappi ei ehkä tuntenut. Uskoisin, että syyllinen on joku niistä viidestä henkilöstä, jotka niillä kulmilla tekivät itsemurhan samoihin aikoihin.
PoistaVaikka ne ihmiset, niinkuin tuo Jussi joka nyt löytyi 9 vuoden jälkeen,
VastaaPoistailoitsen siitä että joku sentään vielä löytyy, on se valtava helpotus vanhemmille, sisaruksille, sukulaisille, se olisi ikuinen taakka jos ei koskaan löytyisi, niinkuin kaikkia ei löydy, en tiedä mikä tuska minulla olisi jos Jarkon tapaus olisi jäänyt ratkaisematta ja häntä ei olisi löydettykään,
mä niin itkisin tätä maailmaa...
Kiitos kommentistasi. Jarkonkin tapaus oli toi kamala, hyvä että sekin selvisi. Ei uskalla edes ajatella, millainen tuska on omaisilla, joiden läheinen on kadonnut jälkiä jättämättä.
Poista