perjantai 11. kesäkuuta 2021

Mökkitiellä osa II

 



"Kyllä aika kuluu nykyään nopsaan", ihmettelin jälleen kerran ääneen iltalenkillä tutulla mökkitiellä. 

"Ihan äsken oli joulu ja pian on juhannus!" Uko säestää.

Tuntuu siltä, että elämä mennä vilahtaa ohi sellaista vauhtia, että ei mukana pysy, mitään ei ehdi tehdä, aina on kiire ja silti jää hommat tekemättä. Yöunistakin on joutunut nipistämään, kun pitää niin kiirusta.

"Ihan hullua se on - kohta ollaan seuraavalla sektorilla eli kuudenkympin ja kuoleman välissä", totean karusti.

"On se myönnettävä. Loppuelämän kalkkiviiva jo häämöttää. Pääsekö tässä edes maaliin asti, vai jääkö loppusuora vetämättä" Uko huokaa.

Kuljemme vaiti. Hiljaiseksihan se vetää. Kunnes yhtäkkiä Ukolla ilme kirkastuu.

"Jos lähtisi kulkemaan länteen päin niin eikös se anna lisätunteja?" Uko innostuu.

"Niinhän sitä luulisi. Vaan kun palaat sieltä lännestä kotiin, niin samassa jamassa olet taas." murskaan unelmat saman tien.

"No mutta jo tulisi sieltä yläkautta takaisin, niin se paluumatka ei osuisi silloin siihen saatuun hyötyyn", uusi idea villitsee Ukon mielen.

"Tarkoitatko pohjoisnapaa? Ei se auta. Tänne Punaiselle tuvalle kun palaat, niin olet juuri jetsulleen saman ikäinen kuin et olisi missään lännessä käynytkään aikavyöhykkeitä ylittämässä", totean ilottomasti.

"Niin se on", Uko myöntyy.

Matka jatkuu. Uko miettii selvästi jotakin, jolla saisi tunnelman nousemaan.

"Se on ainakin varmaa, että sinä pysyt aina muutaman kuukauden minua edellä!", hän hihkaisee.

Suon hänelle sen ilon, mutta kukas se perheessä määrää? Vanhin tietysti 😉


Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

4 kommenttia:

  1. Eihän nuo pari kuukautta vielä kovin suurta määräysvaltaa takaa :D
    Minusta tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulee, sen nopeammin aika kuluu.
    Oikein mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Shhhh...ollaan ihan hissukseen tuosta vähäisesta etumatkasta, etten menetä sitä pienoista määräysvaltaa 😉
      No, oikeasti se on vain sellainen kahdenkeskinen leikkimielinen juttu!
      Joku aika sitten, kun alettiin kutsua puumiksi naisia, joilla oli itseä nuorempi miesystävä, olin minäkin hetken aikaa Ukon mielestä "kuuma puuma", mutta sen hokeman käyttö loppui lyhyeen. Höh 😂
      Hyvää viikonlopun jatkoa!

      Poista
  2. Kun elämä alkoi jo tuntua vähän tylsältä ja yksinkertaiselta, päivästä toiseen samanlaiselta, ja se ajatus että tässä kodissa asumme elämämme loppuun asti, melkein kuin toinen jalka jo haudassa, ainakin sitä kuolemaa usein ajatteli että se voi tulla milloin vain,
    ja että kumpikohan ensin lähtee.
    Mutta yht äkkiä uusi lehti kääntyykin elämässä ja alkaa virrata uutta virtaa suoniin, intoa ja suuria odotuksia uudessa asuin ympäristössä ja kaupungissa, intoa tutustua uusiin ihmisiin, jota olen aina halunut tehdä, luulisin että siellä ihmiset ei ole samanlaisia kuin turkulaiset, joille tervehtiminen tuntuu vaikeammalta, mutta se ei ole pääasia, pääasia on että saa tuntea itsensä tarpeelliseksi ja että voi tavallaan elää uutta mielenkiintoista elämää, halu on alkaa auttamaan ihmisiä yhdessä paikassa.
    Tulee mieleen kaunis laulu "Eilen kun mä tiennyt en"...tapio heinonen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Niin, kyllä positiiviset muutokset tekevät ihmiselle hyvää. Tulee uutta, virkeyttä ja virtaa.
      Niin helposti sitä vain jymähtää vanhoihin kaavoihin, se on niin helppoa - ja joskus tylsää! Tietysti tuttu on myös turvallista! Kaikella on puolensa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!