Jäniskerroin

Jäniskerroin, Antti Tuomainen. Otava 2020. 

Kirjan takakannessa sanotaan, että: "Sysimustan humoristinen romaani rakkaudesta, kuolemasta ja vakuutusmatematiikasta".

Muita arvioita: "Tuomainen on 2000-luvun ilmiömäinen tähti", "Puhutteleva, mukaansatempaava, riemastuttava", "Tyrmäävän toimivaa mustaa huumoria", " Runollinen ja uskomattoman jännittävä. Tarina kiitää vastustamattomalla voimalla".

Tämä oli ensimmäinen Antti Tuomaisen kirjoittama kirja, jonka luin ja omista syistäni johtuen sen lukeminen oli vähän katkonaista. Siksi en välttämättä päässyt kaikkeen ihan kunnolla sisälle. Sen allekirjoitan, että kirjassa on toimivaa mustaa huumoria. Se on huumorin laji, josta pidän ja viljelen sitä usein itsekin. Kaikki eivät sellaista(kaan) ymmärrä.

Kirjassa seikkailee vakuutusmatemaatikko Henri, joka yllättäen perii seikkailupuiston kuolleelta veljeltään. Nimenomaan seikkailupuiston, ei huvipuistoa. Huvipuiston ja seikkailupuiston ero tehdään kirjassa erittäin selväksi. Itse en ole tullut koko asiaa (mitä eroa niillä on) edes miettineeksi. 

Perijän asema uutena seikkailupuistonvetäjänä ei ole helppo. Työntekijöiden joukossa on varsin persoonallista väkeä. Yhtenä päivänä toimistolle ilmestyy kaksi alamaailman henkilöä perimään suurta velkaa, jonka edellinen omistaja on tehnyt heidän kanssaan. 

Tämän asian ympärillä juoni enimmäkseen pyörii ja mustaa huumoria todellakin käytetään. Ilman sitä kirja olisi melko kuiva tarina loppujen lopuksi. Sekaan mahtuu vähän rakkauttakin ja pari uuttakin ruumista. Kaikesta ei kuitenkaan selviä pelkällä vakuutusmatematiikalla. Itselleni ei ihan täysin selvinnyt, millä keinoin Henri maksoi sen alamaailman velkansa. 

Lisäksi odotin tarinalle jonkinlaista huipennusta tai edes loppua, mutta sellaista ei tullut. Olenko ehkä liikaa lukenut dekkareita ja katsonut rikossarjoja?

Kuten sanottua, kirja tuli luettua muutaman sivun pätkissä, kun aina oli jotain, mikä keskeytti lukemisen.  Toisaalta, jos kirja on riittävän mukaansatempaava, niin eihän sitä voi laskea käsistään edes vessassa käydessään.

The Times on arvioinut Tuomaisen Euroopan hauskimmaksi kirjoittajaksi. En ole lukenut kaikkia muita potentiaalisesti Euroopan hauskoja kirjoittajia. Mutta oli tämä viihdyttävyydessään ja jännittävyydessään kuitenkin omaa luokkaansa verrattuna moniin muihin kirjoihin, joita on pitänyt lukea vähän väkisin tai lopettaa kesken. Niitäkin on ollut tässä välillä jokunen, koska edellisestä kirjapostaukseni julkaisusta on vierähtänyt jo yli viikko.

Voin kyllä suositella tätä luettavaksi. Varasin heti kirjastosta Tuomaisen pari muutakin kirjaa, mutta en nyt enää muista niiden nimiä. Tällaisen kirjan luettuaan täytyy joka kerta ihmetellä, että mistä aivolohkosta kirjailijat raapaisevat tällaisia tarinoita. On siinä oltava ainutlaatuinen mielikuvitus. Arvostan.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.