Tohtori Uni

 

Tohtori Uni on Stephen Kingin kirjoittama jatko-osa kuuluisalle Hohto-kirjalle, josta tehdyssä samannimisessä elokuvassa Jack Nicholson tulee hulluksi roolissaan talonmies Jack Torrancena. Mutta nyt ei puhuta siitä, vaan kohtaamisesta lääkärin kanssa, jonka nimesin ansionsa mukaan ja esiintymisensä johdosta Tohtori Uneksi. Minun ei hänen vastaanotollaan tarvinnut pelätä kirvestä eikä paeta paikalta lumiseen labyrinttiin, mutta pelkäsin hieman, että tapaamiseemme varattu kahdenkymmenen minuutin aika joko 

a) ei riitä vaivani käsittelyyn ja hoito-ohjeiden saamiseen 

b) riittää Tohtorin nukahtamiseen.

Aiemmin jo kerroinkin, kuinka loukkasin jalkani kesäloman aluksi. Voit lukea tapahtuneesta tästä: Viimeinen pisara ja kuinka kesälomani meni tietysti pilalle, josta kerroin lisää jutussa: Tuskallisia joutopäiviä. Mutta sitäpä en vielä olekaan paljastanut, että vasta kuukauden kuluttua loukkaantumisesta ja sinnikäiden vierailujen johdosta Tohtorin Unen ja toisen lääkärin luona pääsin röntgeniin, jossa todettiin, että päkiäni olikin murtunut ja kolmesta kohtaa.

Ensimmäinen tapaaminen Tohtori Unen kanssa venähti varatun ajan tiimoilta pitkäksi, koska hän puhui ja tutki jalkaani niin hi-taas-ti, että meinaisin itsekin nukahtaa. Tohtorin ajatus katkesi monta kertaa ja kun hän lopuksi kääntyi tietokoneensa ääreen kirjoittamaan kaksisormisesti sairauslomalappua ajattelin, että sairausloma ehtii kulua loppuun, ennenkuin lappu on edes printattu. Sain ohjetta tehdä varvasjumppaa, jotta jalan turvotus laskisi. Tohtori Uni näytti omaa jalkaansa ja kertoi, että näin kesällä ne jalat nyt turpoavat vähemmästäkin, että riippukeinua vaan virittämään ja jalkaa koholle, niin hänkin meinaa tehdä. Tämä ihana ajatus sai hänen silmänsä lupsaamaan vielä enemmän ja haukotus oli karata, mutta hän sai nipistettyä sen nenänvarteensa, kun oikein pinnisti.

Tein sitten lääkärin määräyksestä varvasjumppaa ja pidin jalkaa koholla. Ei ottanut jalka hoidosta opikseen eli sama tilanne jatkui ja matka takaisin tapaamaan Tohtori Unta. Hän otti kuin hidastetusti jalkani käteensä ja eteenpäin kallistuessaan pelkäsin, että etukeno jatkuu maahan asti, mutta onneksi hän sai jalastani tukea ja pysyi pystyssä. "Ei kai siinä sitten", ja uutta sairauslomaa vaan perään, ei röntgeniin. Unenomainen tunnelma alkoi tarttua minuunkin, enkä osannut kuin totella. "Ja varvasjumppaa myös, ilmeisesti", kysyin ennen kuin astuin ulos vastaanottohuoneesta. "Niin, niin , kyllä, kyllä", vastasi Tohtori Uni unensekaisella äänellään, luultavasti edes ymmärtämättä mihin kysymykseen vastasi. Tai siltä se ainakin vaikutti.

"Ei himputti", ajattelin, kun sairausloma oli loppusuoralla eikä jalan turvotus ollut laskenut, en voinut kävellä eikä varvasjumppaa voinut tehdä ilman suurta kipua. On se varattava taas uutta aikaa. Mutta. Tohtori Uni oli jäänyt kesälomalle, ja sopiikos se, että varataan jollekin toiselle, kysyy ajanvaraaja. NO, sopihan se minulle ja paremmin kuin hyvin. Sain ajan nuorelle ja näpsälle, jonka ote oli napakka ja kuvio selvä. Röntgeniin nyt ensin ja sitten katsotaan. Ja, näin siinä sitten kävi, että murtumat löytyivät röntgenissä ja hoito-ohjeet osin muuttuivat. Kohoa kyllä, mutta varvasjumppaa ei. Mieleeni nousi kuva kesälomailevasta Tohtori Unesta torkkumassa riippukeinussa jalat koholla, enkä voinut olla hymyilemättä. 

Loppu hyvin ja melkein kaikki hyvin. Jalan kuntoutuminen on pitkittynyt ja nyt, melkein vuoden kuluttua tapahtuneesta, jalka turpoaa ja särkee iltaisin. Täytyy nyt ensin selvittää, milloin Tohtori Uni lomailee ja varata sitten aika lääkäriin tsekkausta varten.

Kuva: Pixbay

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.