Viimeinen pisara

Kesälomani aloittajaisiksi rysäytin itseni alas saunanlauteilta. Lattiaritilälle ensin astunut jalka luiskahti alta ja jysäytin toisen jalan päälle koko painollani. Nimenomaan. Koko painollani.

Onneksi oli porakaivonkylmää vettä saatavilla ihan vieressä. Jalka vaan äkkiä kylmään ja seuraavaksi koholle. Sattui niin vietävästi. Alkoi oksettaa ja itkettää.

Kun siitä hieman tokenin, soitettiin päivystykseen ja kehoittivat tulemaan saman tien. Menomatkan jo arvuuttelin, että kaikki viisi varvasta ja jalkapöydän luita on napsahtanut poikki.

Vaan eikö mitä - kaikki luut ehjinä. Hip hei! Mutta ei se kipuun, särkyyn, tuskaan ja turpoamiseen auta, ettei luut särkyneet. Jomotti pahemmin kuin juurihoitoa vailla oleva poskihammas. Tai ainakin melkein.

Kolmen viime vuoden ajan olen telonut jalkojani. Ensimmäisenä murtui vasemman jalan keskari. Noin vaan sohvan jalkaa päin kävellessä. Kuului kuin kuivan oksan katkeamisesta aiheutuva "naks!" En kiirehtinyt tapahtuman ajankohtana, lauantai-iltana ensiapuun, vaan vasta sunnuntaina aamusella. Muistan kuinka hoitajat vilkaisivat toisiinsa, kun sanoin, että haaveri sattui jo eilen. "Keski-ikäinen rouva taisi olla pienessä sievässä, kun sohva tuli eteen." he näyttivät ajattelevan. No, en ollut tuiterissa, vaan tuttuun tyyliini vauhdikkaasti otin kurvit suoriksi.

Viime vuonna kipaisin tuttua metsäpolkua pitkin bussipysäkille ja matkan lopahti äkisti. Kiepsahdus vain ja olin maassa. Koko painollani nilkan päälle kaatuneena. Nivelsiteen repesivät ja jänne halkesi. Mokomasta kaatumisesta, mutta koko paino oli nilkalle liikaa.

Niin, se viimeinen pisara. Nyt tuli mitta täyteen. Viimeisen kerran vaa'an mittari heilahtaa näitä lukemia. Nimittäin. Ylipaino, sen lisäksi, että rikkoo jäseniä helpommin kuin kevytsarjalaisilla, myös aiheuttaa selvää kömpelyyttä liikkeisiin, joka edesauttaa tapaturmien syntymistä.

Kolmas kerta toden sanoi, tässäkin asiassa. Vähemmällä ei näköjään usko.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.