lauantai 13. maaliskuuta 2021

Valekalligrafia ja muita tekstaustyylejä

Valekalligrafia-harjoituksia



Käsin kirjoittaminen saattaa olla pian katoava taito. Kouluissa siirrytään työskentelemään tietokoneilla aina vain aikaisemmin, ilmeisesti jo alaluokilla ja kirjoittaminen tapahtuu paukuttumalla tietokoneen kirjainnäppäimiä. Tietokoneelta saa suollettua tekstiä monenlaisilla eri fonteilla. Tuntuu, että käsin kirjoittaminen ja erilaisten tekstaustyylien opettelemiseen käytetty aika on hukkaan heitettyä. Höpö höpö, sanon minä. Ihan varmasti on käyttöä käsin tekstatulle materiaalille. Saattepa nähdä, että käsin kirjoittaminen tulee vielä muotiin, niinkuin monet muutkin kädentaidot ovat tulleet. Esimerkiksi villasukkien kutominen, matonkuteiden leikkaaminen ja mattojen virkkaaminen, makramee-solmeilu, vain muutamia kädentaitoja mainitakseni, ovat olleet pinnalla ja muodissa jo vaikka kuinka kauan oltuaan ensin pitkään hautautuneina vain mummojen taidoiksi. Sitä paitsi, kaikenlaisen mindfullnessin parissa kohkaaminen voisi nostaa tekstaamisenkin arvoa. On nimittäin ihanaa keskittyä tähän kirjainten piirtämiseen, muotokieleen, viivan kulkemiseen paperilla, eri värien ja tekstimuotojen yhteisvaikutelmaan.

Olen joskus muinoin käynyt kurssilla opettelemassa kalligrafiaa eli korutekstausta. Harjoittelu alkoi kynän oikein kädessä pitämisestä, viivan vetämisestä viivoitettuun paperiin - viivoja oli kahden suuntaisia, vaakalinjat (3 eri linjaa) ja vino pystylinja eli tekstin kaltevuutta tukeva linja. Kurssilla oli alkuun käytössä  kalligrafiatussit, mutta harjoittelimme myös terillä, jotka kastettiin "muste"pulloon eli juoksevaan tussinesteeseen.

Tekstaustaidosta on ollut iloa ja hyötyä, mutta käytön puutteessa taidot hapertuvat. Tekstaustapani on saanut aikojen saatossa enemmän oman käden jälkeä ollen näin itsekeksittyä eli personoitua tekstaustyyliä. Innostuin kaivelemaan kynät ja harjoituspaperit esiin, kun lainasin kirjastosta mainion opaskirjan Kirjoita kivasti käsin - parhaat tyylit haltuun, jonka on kirjoittanut ja kuvittanut Cindy Guentert-Baldo. Kirjassa on esitelty monta erilaista leikkisää tekstaustyyliä, joita voi hyödyntää ihan missä vain, milloin ikinä kirjoitetaan käsin. Koska kirja ei ole omani, vaan kirjaston, tein harjoitustehtäviä omalle paperille.



Valekalligrafia, tussini oli hieman kuivahtanut, mutta toisaalta siitä tuli kivaa jälkeä juuri siksi.


Työskentelyvälineitä löytyi omista varastoista.







Ilman apuviivoja teksti alkaa hieman kallistua ja rivivälit tihentyä. Käden jälki saa mielestäni näkyä. Sitten, jos pitää olla jämptiä, niin printataan tietokoneelta.


Harjoitussanaksi valikoitui kananmuna. Kirjaimet voivat olla korkeita tai leveitä. Myös esimerkiksi A-kirjaimen poikkiviivan sijoittelulla on väliä.


Ihastuin tähän tyyliin. Leikkisää ja himpun koristeellista.


Nättiä jälkeä ensi yrittämällä.


Cindy esittelee Youtube-videollaan uutta kirjaansa. Cindyn videoita löytyy lisää Youtubesta.

 

Kirjoittamisessa saa näkyä oma kädenjälki. Vähän niinkuin muissakin käsitöissä. Kutomisessa ja virkkaamisessakin jokaisella on oma käsiala. Siksi mallitekstiä ei kannata välttämättä seurata ihan orjallisesti, vaan antaa tekstin muotoutua omanlaiseksi. Ainakin minulle kävi niin, kun yritin seurata tarkasti mallia, kynän jäljestä tuli katkonaista. Siksi katsoin ensin mallia ja piirsin koko kirjaimen kerralla valmiiksi. Hirveän mukavaa puuhaa. Esimerkiksi omaan muistikalenteriin voi kirjoittaa muistettavat asiat ylös nätillä tekstillä, niin kiire ei ole, ettei ehtisi vähän panostaa! Ja tietysti vaikkapa synttärikortit saavat viimeisen silauksen kauniisti tekstattuina.

 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.




6 kommenttia:

  1. Tuollaista olisi kiva oppia, minä kun kirjoitan kaiken joko kaunokirjoituksella tai sitten tikkukirjaimilla. Edes tekstaus eiminulta suju.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunokirjoitustaito puuttuu nykynuorilta. He kun opettelevat sitä käsialakirjoitista, joka on vähän niinkuin tekstauksen ja kaunon välimuoto.
      Kyllä kaunokirjoitus on hyvä taito, sillä kirjoittaa kaikken nopeimmin. Jos nyt on kiire jonnekin 😁

      Poista
  2. Aamukahvilla ekaks tulee tultua tänne, mielenkiintoinen postaus, googletin tuosta tietoa vielä, niin jopa verkkokurssi olisi mahdollisuus käydä, ja materiaalin saisi kurssin mukana, se on kaunista kirjoitusta,ja tuo olisi kiva vielä opetella, joskus olen kirppiksillä nähnyt vanhoja kirjoja, esim. virsikirja jossa on hieno tekstaus, se ei kai ole samaa kuin kalligrafia kirjoitus tyyli, mutta jotain korumaista kirjoitusta se on, sitä on myös vaikea lukea.
    Kyllä niin kirjoitustaito on lähes olematonta, kaunokirjoituskaan ei enää suju, kun sitä ei ole tullut käytettyä, aikoinaan oli kiva olla kirjeenvaihdossa, kirjekavereita oli useita, enää ei varmaan kukaan kirjoita kirjeitä enää, sähköpostia on helppo laittaa,tekstareita ja soittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi niitä ihania aikoja, kun oli kirjeenvaihtokavereita. Käsi ei väsynyt, vaikka kirjoitti pitkiä kirjeitä. Tuli pulleita kuoria, kun joskus tuli kirjoitettua monta sivua.
      Vanhat Raamatut ovat hienoja, teksti näyttää ihan taideteokselta, mutta eihän siitä oikein selvää saa. En tiedä mitä vanhan Raamatun tekstityyppi on nimeltään, mutta kyllä näkemäni aikalailla kalligrafiaa muistuttaa.
      Tekstaamisen opettelu ja tekstaaminen (tai muilla käsialoilla kirjoittaminen) on mukavaa puuhaa. Minulla on vihkoja, joihin kirjoitan talteen sananlaskuja, runoja ja muita lauseenpätkiä itselleni muistiin ja iloksi. Yritän aina kirjoittaa ne huolella ja nätillä käsialalla, niin niitä on sitten mukava lukeakin.

      Poista
  3. Sinulla pysyy kynä kädessä ja syntyy kaunista jälkeä. Huomaa, että olet harjoitellut korutekstausta.
    Minä sain tekstata nuorena ollessani töissä kirjakaupassa kaikki mainokset ja näyteikkunasomistukset, kun minulla oli kuulemma "selkeä ja nätti käsiala".
    Enää kukaan ei saa selvää raapustuksistani :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 😊 Oli kiva palautella näitä vanhoja taitoja mieleen. Yksi korttikin tuli jo kirjoitettua tuolla uudella tyylillä.
      Näinhän se oli ja on vieläkin. Jos jollain on työporukassa hyvä käsiala, hän saa aina ryhtyä kirjurihommiin.
      Kauppojen näyteikkunamainokset oli ennen jotenkin hienompia, kun ne oli tekstattu käsin. Nyt kaikki on samasta muotista, printattuina.

      Poista

Kiitos kommentistasi!