Elämän merkityksen jäljillä

Kaksi ”vastakkaisen” maailmankatsomuksen edustajaa, emerituspiispa Juha Pihkala ja emeritusprofessori Esko Valtaoja käyvät kirjeenvaihtoa. Tämä on jo kolmas tältä pohjalta koottu kirja, mutta tutustun asiaan ensimmäistä kertaa, vaikka viimeksi mainittu herra onkin Erikoisten Asiantuntijoiden ”all time favorite”.

Alussa vähän tuntuu siltä, ettei homma oikein lähde käyntiin. Vähältä piti taas, etten jättänyt kirjaa kesken heti alussa. Päätin kuitenkin edetä harppomalla.  Keskustelussa nro 2 ollaan jo kuitenkin mielenkiintoisten eksistentiaalisten kysymysten äärellä. Ei millään pahalla, mutta Pihkalan teksti on jotenkin työläämpää luettavaa. Molemmat ovat todella fiksuja ja älykkäitä ihmisiä ja koko kirja onkin suunnattu lukijoille, joilla on enemmän kärsivällisyyttä ja korkeampaa ajattelua kuin mihin oma kapasiteettini riittää. Toisin sanoen minä en jaksa kovasti innostua näin perusteellisesta asioiden vatuloinnista.

Molempia miehiä yhdistää vuosikymmeniä sitten koettu  suuri suru. Kumpikin ovat menettäneet isänsä traagisesti ja noissa tapahtumissa on tiettyä yhtäläisyyttä. Ihme, ettei tämä asia ole ilmeisesti tullut esiin kahdessa aikaisemmassa kirjassa. Nyt heräsikin kiinnostus siihen, mistä he niissä kirjoissa keskustelevat.

Kiinnostavammaksi kirjeenvaihto muuttuu viidennen keskustelun kohdalla, kun herrat ruotivat jo pandemiaksi kääntynyttä koronavirustautia. Kirjeitä kirjoitettaessa eletään tämän vuoden maaliskuun loppua. Kaikki koronaan liittyvä on vasta lähtökuopissaan ja sitähän se voi olla vielä nytkin, vaikka taudin vastaiset rokotteet ovat jo saamassa myyntilupia. Samassa luvussa käydään läpi myös vanhuutta ja vanhenemista ja niihin liittyvää problematiikkaa, kuolemaakin. Valtaoja kertoo myös aloittaneensa uutena harrastuksenaan lintubongauksen. Tähän asti hän on kuulemma osannut erottaa toisistaan vain grillibroilerin, ilolinnun ja Aku Ankan. Hyvä alkuhan sekin jo on. 

Seitsemännessä keskustelussa pohditaan, minkälaisia haasteita mahdollinen maapallon ulkopuolinen elämä asettaa teologialle. Aiheesta on tehty väitöskirjakin, jonka tarkastustilaisuudessa Juha Pihkala on ollut vastaväittäjänä. Tekijä oli teologian lisensiaatti Vesa Nissinen ja aihe Moderneja teologisia tulkintoja kosmisesta evoluutiosta ja Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuudesta. 

Kaksi viisasta, älykästä ja kaikin puolin fiksua miestä jaksavat yhdeksän keskustelun verran keskustella aiheista, jotka heitä kovasti puhuttelevat. Ymmärtävät toisiaan ja välillä eivät lainkaan ymmärrä toisiaan erilaisista maailmankatsomuksistaan johtuen. Välillä keskustelu on aika kipakkaakin, menee melkein kettuilun puolelle, mutta keskinäinen kunnioitus säilyy. 

Tämä oli siis jo kolmas keskustelukirjeistä kasattu kirja ja ”tilaustyö”, kuten aikaisemmatkin. Enempää ei kuitenkaan liene luvassa. Hyviä aiheita on esillä, mutta minun makuuni paikoitellen liian perusteellista pohdintaa ja molemmat miehet tykkäävät pysyä omissa laatikoissaan. Pidin enemmän emeritusprofessori Valtaojan elävämmästä ja humoristisenmasta tyylistä kirjoittaa ja pohtia asioita. Kirja saa yleisesti kouluarvosanan 8 mutta viihdyttävyydestä vain 6. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.