sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Rakkaudessa erottamattomat

Johanna Adorján: Rakkaudessa erottamattomat


Kun aloittaa kirjan lukemisen takakannesta, tietää jo hieman, mitä tuleman pitää. Tämän kirjan takakannessa kerrotaan, miten tulee lopulta käymään. Mutta se ei vähennä huiman hienoa lukukokemusta yhtään - päinvastoin. Lukiessa tiedossa oleva lopputulema avaa lukukokemusta syvempiin kerroksiin ja auttaa lukijaa ymmärtämään, miksi niin tulee käymään. Päähenkilöiden kaksoisitsemurha.

Johanna Adorján kertoo isovanhempiensa tarinan ja yrittää samalla itse tutustua heihin paremmin täydentäen tiedossaan olevan  tarinan puuttuvia palasia. Isovanhemmat, unkarinjuutalaiset Vera ja István selvisivät holokaustista. He joutuivat pakenemaan kotimaastaan Unkarista ja pääsivät aloittamaan uuden elämän Tanskassa. He elivät päällisin puolin kuin menneisyyttä ei olisi ollutkaan. Mutta voiko kuoleman uhkan alla eläminen ja kotimaasta pakeneminen koskaan jättää sen kokenutta rauhaan. He kuitenkin kieltäytyivät lopun elämäänsä kertomasta kaikesta kokemastaan.

István sairastuu vakavasti ja siitä saa alkunsa suunnitelma. He eivät halua elää ilman toisiaan, he haluavat kuolla yhdessä. Lähtöpäivä merkitään kalenteriin ja tapahtumat etenevät vääjäämättä lukkoon lyötyä sopimusta kohti. 

Sunnuntaina lokakuun 13. päivänä 1991 he toteuttavat suunnitelmansa. Heidät löydetään kuolleina käsi kädessä omasta vuoteestaan.

Johanna Adorján lähti kuusitoista vuotta myöhemmin seuraamaan isovanhempiensa kulkemaa polkua. Etsiessään juuriaan ihminen löytää matkalla myös paljon uutta itsestään. Syntyy haikean kaunis tarina suuresta rakkaudesta ja samalla kirjoittaja käy läpi omaa ja esivanhempiansa historiaa.

Kirja pureutuu aiheeseen, johon sisältyy kahtalainen eettinen näkökulma. Yhtäältä vakavasti sairaan halu päättää päivänsä ennen kärsimystä, toisaalta terveen ihmisen itsemurha rakkauden takia. Kirjottaja ei moralisoi eikä puolustele isovanhempiensa tekoa mihinkään suuntaan. Hän on todennäköisesti kokenut asian tiimoita syvemmän ymmärryksen. Kyse on suurista tunteista ja valinnoista, jotka koskevat kaikkein eniten näitä kahta ihmistä, isovanhempia.

Kirjan kuvaus pariskunnan viimeisestä päivästä tapahtuu kiihkottomasti ja edeten kohti viimeistä hetkeä ilman draamaa. He vievät koiransa hoitoon, siivoavat talonsa, kirjoittavat viestejä jäähyväisiksi läheisilleen ja valmistavat kuolemansa aiheuttavan lääkeannoksen. Tyynesti ja päätöksensä mukaisesti.

Miltä tuntuu, kun tietää tekevänsä kaiken elämässään viimeistä kertaa? Ehkä se tuntuu helpottavalta. Isovanhempien päätös kuolla yhdessä näyttäytyy lukijalle äärettömän koskettavana, suurena rakkauden tekona. Viimeisenä sellaisena.

 

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.



4 kommenttia:

  1. Liekkö tuo tosikertomus, mutta tapauksia varmaan on.Itsemurhaa itse en kannata missään vaiheessa.
    Paikkakunnalla jossa kymmeniä vuosia sitten asuin, asui Thiessin perhe, thiessin irene ja eleonoora olivat naapureitamme, heistä on kirjoitettu kirja "Rakkaudella sisaresi" kirja on totta, en siitä enempää, mutta netistä löytyy tietoa tuosta perheestä, aika traaginen elämä perheellä, he olivat emigrantteja.He olivat kaksoset ja kuolivat melkein yhtä aikaa n. 80 v. iässä,turussa. (kirjan saa kirjastosta, kirj. pirjo-riitta tähti)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Kirjan esittelyn mukaan se perustuu tositapahtumiin. Ja varmasti näitä tapauksia on paljon muitakin. Välillä näkee kuolinilmoituksiakin, missä vanhempi pariskunta on menehtynyt ihan peräkkäin. Syitä voi olla monia, mutta suruunkin voi kuolla! Kiitos tuosta mielenkiintoisesta kirjavinkistä. En tiedä, miksi olenkin lukenut viime aikoina paljon kuolemaan liittyvää. Mutta sopii hyvin lukea ainakin yksi lisää. Jotenkin tämä kuolema-aihe saa miettimään syntyjä syviä.
      Elämäniloa kuitenkin toivomme tulevaan alkavaan viikkoon.

      Poista
  2. Itsemurhakin on päätös. Ja ihmisellä on oikeus päättää, elääkö vai kuolla. Sodassa esimerkiksi joku toinen päättää sen asianomaisen puolesta. Se taas ei ole reilua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Kyllä, itsemurha on OMA päätös omasta kuolemasta. En ole oikein asettanut tätä itsemurha-asiaa "järjestykseen" omassa mielessäni. Että kuinka sen hyväksyn. Onko siinä mukana myös sellaista itsekkyyttä, joka ei huomioi jäljelle jääneitä läheisiä. Tätä täytyykin pohtia lisää.
      Kuolinapu on toinen asia, jossa liikutaan sellaisilla raja-alueilla, joita ei voi asettaa oikein/väärin -lokeroihin. Nämä ovat niin monisyisiä asioita.

      Poista

Kiitos kommentistasi!