Korona - iloinen asia?

Blogimme periaatteiden mukaan emme kyseenalaista kenenkään vakaumusta. Jokainen olkoon oikeassa oman mielipiteensä kanssa. Niin mekin. Joitain kysymyksiä voi varmaan esittää ja ääneen ihmetellä.

Joissakin uskonnollisissa piireissä iloitaan koronasta. On kuulemma Jumalan rangaistus. Jos koronavirustauti tuleekin heille itselleen, onko se myös silloin iloinen asia? Jos oma perheenjäsen kuolee koronavirustautiin, onko sekin Jumalan rangaistus ja iloitaanko siitä silloinkin? Mistä Jumala rankaisee? Jos Jumala rankaisee, eikö silloin pidä olla nöyränä ja ottaa vastaan se mikä annetaan? Eikö vahingonilo ole syntiä? Ja synnistähän Jumala rankaisee?

Mitähän Päivi Räsänen tuumaa tästä asiasta? Ei parane mennä kysymään. Oli vastaus mikä tahansa, sen seurauksena syntyisi taas valtava piikki kirkostaeroamisen tilastoihin.

Emme ole hoitaneet palloamme oikein ilmastonmuutoksen kannalta. Kulutamme liikaa. Sikiämme liikaa. Saastutamme, lokaamme ja likaamme.

Pentti Linkola -vainaa on osittain oikeassa. Ihmisiä on liikaa pallon kantokyvyn kannalta. En silti toivoisi mahdollisimman paljon koronatartuntoja kuten hän oli tiettävästi toivonut.

Linkolan mielestä kehitysmaiden tyttöjä ei pitäisi kouluttaa. Oppivat vielä lentelemään ympäri maailmaa ja edistävät ilmastonmuutosta. Pysykööt vaan savimajoissaan, niin on parempi, tuumasi Pentti.

Kun kehitysmaiden tyttöjä koulutetaan, se edistää koko yhteiskunnan hyvinvointia. Syntyvyys pienenee ylikansoittuneissa maissa, kun tytöt tulevat tietoisemmiksi perhesuunnittelusta ja koulusivistyksen ja ammatin myötä siihen tarjoutuu paremmin taloudellisiakin mahdollisuuksia. Köyhien perheiden ei enää tarvitse myydä alaikäisiä tyttäriään synnytyskoneiksi taloudellisen hyvinvoinnin ja itsemääräämisoikeuden lisääntyessä.

Osittain ymmärrän pointin Jumalan rangaistuksesta. Emme ole hoitaneet palloa sillä tavalla kuin piti. Olen silti rankaisemisesta eri mieltä.

Vanhan Testamentin käsitys Jumalasta oli hämärä. Jumala oli julma ja rankaisi ihmisten pahat teot aina seitsemänteen polveen asti. Sitten tuli Jeesus ja lunasti syntimme Golgatalla, muistattehan. Siitä lähtien Jumala on heittäytynyt armolliseksi. Eikä kosta enää. Ei ainakaan minun Jumalani.

Välillä kysytään, miksi rakastava ja armollinen Jumala antaa tällaista tapahtua. Tämä tulee mieleen monelle lapsensa tai muun läheisensä menettäneelle. Konginkankaan bussiturman, Intian valtameren tsunamin, Japanin tsunamin, 9/11:n ja muiden terroritekojen ja onnettomuuksien jälkeen moni miettii tätä samaa.

Kriisien luonteeseen kuuluu, että ne pakottavat ihmisen pysähtymään ja miettimään sitä, mikä elämässä on tärkeintä, sanoo emerituspiispa Eero Huovinen Kotimaa-lehdessä.

Ja Huovinen jatkaa: Epätietoisuus koronakriisin kestosta tekee asennoitumisen vaikeaksi. Nyt tarvitaan ennen muuta harkintaa, malttia ja kuuliaisuutta esivallan ohjeille.

Ohessa linkki Kotimaa-lehden artikkeliin, jos haluat lukea  Eero Huovisen hastattelun kokonaan.
https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/eero-huovinen-koronakriisista-voisiko-tavoite-olla-paa-kylmana-sydan-lampimana-kadet-ristissa/

Kuvat: Pixabay
Kuvien ja tekstin kopiominen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Blogin linkkiä saa jakaa vapaasti.