Tarinapäreiden lumoissa

Tavallisen suomalaisen tuvan yleisin valonlähde 1800-luvun lopulle saakka oli päre. Tavallisimmin männyn rungosta pituussuuntaan kiskomalla valmistettu ohut levymäinen suikale. Kiskotussa päreessä puun syyt säilyvät ehjinä päreen päästä päähän. Tällä menetelmällä valmistuista päreistä punotaan tänäkin päivänä koreja.

Päre palaa ja valaisee keskimäärin noin 15 minuuttia, jonka jälkeen se piti vaihtaa uuteen. Päre aseteltiin hirrenkoloon seinässä tai päretelineeseen. Kun tehtiin jotakin pikkutarkkaa työtä, pihtariksi kutsuttu henkilö piteli pärettä askaroijan vieressä. Tai vaihtoehtona oli myös, että askaroija piti pärettä suussaan.

Päreen valossa puuhasteltiin ja kerrottiin tarinoita. Iltapuhteina syntyi pellavaiset ja palttinaiset käsityöt, puukauhat, voiastiat, kauhat, vispilät, pitsit ja vanttuut, karstattiin ja kehrättiin, kudottiin ja paikattiin vanhoja vaatteita. Samalla viihdyttiin tarinoiden parissa, joita kuunteli koko tuvan väki. Usein talon väellä oli oma tarinan kerrontaan "erikoistunut" perheenjäsen, joskus kuunneltiin matkalaista, jolle tarjottiin yösija. Tuvan hämärissä ja hieman savunhajuisissa tunnelmissa viihdyttiin ja viivyttiin iltaisin heti siitä alkaen, kun vuorokauden hämärä aika alkoi. Loppusyksystä alkukevääseen hämärän aikaa riitti.

Ennen sähkövaloja, päreet saivat väistyä syrjäisemmistäkin tuvista kynttilöiden, kaasu- ja öljyvalojen tieltä.

Pärekattoja alettiin Suomessa rakentaa 1810-luvulla.  Suosituimmillaan pärekatto oli 1930-luvulle tultaessa, jolloin valtaosa maaseutujen asuinrakennuksista oli pärekattoisia. Kaupungeissa pärekatot olivat paloturvallisuussyistä kokonaan kiellettyjä. Pärettä käytettiin maaseudulla kattojen valmistukseen 1960-luvulle saakka. Kattopäreet valmistettiin kuusesta, männystä ja joskus haavasta, alkuun kiskomalla, sitten lohkomalla ja loppuaikoina höyläämällä.  Kattopäreet saivat maaseudullakin väistyä huopa- ja peltikattojen tieltä.

Pärenippuja jäi lojumaan talojen vintteihin ja aittoihin.

Kunnes joku aina keksii jotakin.

Sirpa Pulkkinen keksi tarttua höylättyihin, mäntypuisiin kattopäreisiin ja kokeilla, mitä muotoja nestemäiset akvarellivärit suoraan päreen pinnalla sekoitettuna nostaisivat esiin. Värit loihtivat esiin päreen uumenista päreen pintaan puhuttelevia hahmoja, jotka kysyvät katsojalta: "Miten sinä minut näet?" tai "Kuka minä olen sinulle?". Jokaiselle katsojalle päre herättää henkiin oman tarinan, ja näin syntyvät Tarinapäreet. Päreen, taiteilijan ja katsojan yhteistyönä. Kattopäreet saavat uuden elämän palveltuaan ensin vuosikymmeniä katolla tai odottamassa paikkapäreenä vuotavaa kohtaa katossa.

Pärekasvojen katse on maaginen. Katselija kiinnittyy silmien intensiiviseen katseeseen ja korvat herkistyvät kuulemaan. "Mitä kerrot minulle?" tekisi mieli kuiskata. Mutta kun katsoo rauhassa, alkaa kuulla tarinaa, juuri minulle kerrottua, kertojana minä itse.

Tarinapäreiden hahmot katsovat kohti ja silti ohi. Ovatko ne muistumia toisesta ajasta eivätkä näe minua vai onko niiden katse kiinnittynyt ohitseni toisaalle, jonnekin, johon minunkin olisi syytä katsoa. Päreessä on kaikki se sama kuin meissäkin. Samasta maasta tullut, samaksi maaksi se lopulta tulee - mutta sitä ennen, matkansa ajan, se kerää tarinoita, vie ne mennessään, jos kukaan ei katso eikä toinen kuuntele. Katso siis ja anna tarinoiden syntyä. Mutta minkälaisten, sen katsoja saa päättää itse. Ja tässä juuri piilee näiden pärehahmojen lumo.

Ihminen hakee luonnostaan kasvoja,  sieltäkin missä niitä ei oikeasti ole. Päreistä ne on löydetty ja tuotu tarjolle. Uskomatonta, että ne olivat siellä koko ajan. Tarvittiin vain joku ja jotakin, joka toi ne esille. Sen teki puolestamme Sirpa akvarelliväreineen.

Sirpan akryyli- ja akvarellitöitä löytyy taiteilijanimellä Shymuru Instagram-sivuita:

Shymuru

Ja kevään Tarinapäreiden seuraavia näyttelypaikkoja voit kurkata sivuilta: 

Facebookista https://www.facebook.com/sirpashymurupulkkinen/ 

Instagramista https://www.instagram.com/shymuru/ 

Jos koronakaranteeni hellittää, toukokuussa on isompi näyttely Kallion Kinaporin palvelukeskuksessa, kesäkuun alussa Hyvinkään kirjastossa ja heinäkuussa Ristijärven kirjastossa. Syksyllä on useita näyttelyitä Espoon suunnilla mm. Tapiolan TaruGalleriassa, Sellon kirjastossa ja Espoon Entressessä.

Maistiaisia Sirpan Tarinapäreistä:

Päretöiden lisäksi Sirpa on työstänyt puuta muidenkin kuvien pohjiksi. Pyhäinkuvat syntyvät liitujauholla ja jänisliimalla pohjustetulle puulevylle. Pyhäinkuva syntyy puun pinnalle munatemperalla ja lyöntimetallilla. Tässä yksi monista valmiista pyhäinkuvista:

Kristus

Välihuvittelutyö "Pupu",akryyli.

Pääsin kurkkaamaan Sirpan työhuoneeseen ja pistin merkille, että kevään lähestyessä ja valon lisääntyessä töissä on käytetty herkullisia värejä. Nämä ovat akryylimaalauksia ja osa Värin voimalla -maalausten sarjasta.

Kysytäänpä Sirpalta itseltään miten vuodenaikojen vaihtelu vaikuttaa värien valintaan vai vaikuttaako mitenkään?

Ei itse asiassa vaikuta, sillä väri nousevat sisäisistä tunnelmista. Ehkä enemmänkin niin, että joku väri nousee pinnalle ja tutkin sitä useamman maalauksen verran. 

Miten Tarinapäreet saivat alkunsa?

Vietin kesää maalla Kainuussa. Tein kaikenlaisia korjaus- ja purkuhommia päivät ja illat maalasin. Siellähän valoa riittää. Yhdestä purku-urakasta jäi läjä hienosti harmaantuneita kattopäreitä. Ne olivat niin kauniita, että halusin kokeilla nestemäisten akvarellivärien käyttäytymistä päreiden pinnalla. Ja siitähän syntyikin kaikenlaista. 

Miten löydät kuvien aiheet vai löytävätkö aiheet sinut? 

Kyllä kuvien aiheet löytävät minut. Sekoittelen värejä puun, paperin tai kankaan pinnalla ja sieltä värien rajapinnoista ne kuvien aiheet nousevat. Vaikka ei olisi mitään ideaa, mielikuvitus löytää aina lopulta jotain mihin tarttua. Välillä olen jopa pessyt värit pois ja aloittanut alusta, jos kuva ei ole alkanut hahmottua. Luottamus- ja kärsivällisyysharjoituksia parhaasta päästä.  

Miten inspiraatio syntyy? Ja mistä sen huomaa? 

Jotenkin vain mielessä alkaa kaihertaa, että nyt täytyisi tarttua väreihin. Ei pelkkää inspiraatiota kannata odottaa, välillä kannattaa vain aloittaa tekeminen. 

Inspiroidutko äänistä, luonnosta, musiikista vai jostain muusta? 

Kaikesta edellä mainitusta, milloin mistäkin. 

Oletko piirtänyt tai muuten harrastanut kuvataiteita jo lapsesta saakka?

No en todellakaan. Luulin etten edes osaa maalata, kunnes kuusi vuotta sitten taitelijatuttu kehotti tutkimaan värejä ja aloittamaan väripäiväkirjan. Ei ollut mitään kuvapaineita, oli vain tarkoitus tutkia sillä hetkellä kiinnostavaa väriä. Siitä se lähti. Olen käynyt jollain yksittäisillä kursseilla ja tutkinut netin materiaalia, mutta pääasiassa olen oppinut kokeilemalla ja kysymällä neuvoa tuttavilta. 

Koetko tyhjän pohjan ahdistusta, kuten kirjoittajalle käy tyhjän A4:n kanssa? 

Eipä oikeastaan, sillä oma menetelmä on ollut alusta alkaen turhien ajatusten tyhjentäminen. Valitsen värit ja alan tehdä sitä mihin tilanne tuntuu vievän.  

Jääkö muille harrastuksille aikaa?

Vaikka kuinka. Opiskelen espanjaa, joogaan ja käyn buto-tanssitunneilla. Tämän talven ihana tuttavuus oli Vapaamuotoinen pyhäinkuvakurssi, jossa opittiin kuvien tekemistä perinteisellä munatemperamenetelmällä. Ja tietysti ulkoilen, sillä muuten ei jaksa maalatakaan. 

Onko oma päre päässyt koskaan palamaan?

Harvemmin. Voi joskus vähän kärähtää, mutta menee nopeasti ohi. 

Mistä tai miten hankit tarvittavan materiaalin (=päreet)?

Omista varastoista. Ystävät, sukulaiset ja kylänmiehet myös kantavat niitä ystävällisesti käyttööni. 

Oletko tehnyt päreistä jotain muutakin tai onko suunnitteilla joku muu mielenkiintoinen materiaali? 

No maalaamiseen ajattelin toistaiseksi keskittyä. Mehiläisvahatekniikka eli enkaustiikka kiinnostaa, sitä kokeiltiin yhdellä kurssilla puupalasille. 

Mitä haluaisit kertoa blogimme lukijoille Tarinapäreistä? 

En ole nimennyt Tarinapäreitä, sillä on aivan huippua kuulla, mitä kaikkea ihmiset itse niistä löytävät. Usein jotain sellaista, mitä itselleni ei edes tullut mieleen. Katso siis Tarinapäreitä ja kerro, mitä ne sinulle tarinoivat. Jaa tarinasi muille vieraskirjaan. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Lähteet: Wikipedia

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.