maanantai 1. heinäkuuta 2019

Eläimellisiä ääniä asutuksen keskellä


Nymmua kyllä mietityttää, onko hyvä idea pitää kovaäänisiä kotieläimiä taajaan asutulla alueella. Omalla asuinalueellani on paljon koiria, mutta niistä ei juuri kukaan hauku. Eläimet ovat ihania ja rakkaita, varsinkin koirat ja varsinkin oma koira.


Viime talvena joskus niiden isojen hiihtokilpailujen aikaan ihmettelin, kun jostain naapurustosta kuului sellaista ääntä, kuin olisi katsottu tv:stä jotain urheilusuoritusta ja isolla porukalla kannustettu voimakkaasti. Tiedättehän, sellaista pienessä oluessa olevan (äijä)porukan ölinää. Piti ihan käydä tarkistamassa kisaohjelmasta, että onko nyt jääkiekkoa vai mäkihyppyä menossa. Ja miten se ääni kuuluu näin selvästi ulkona. Keskellä talvea? Ja noin kännissä keskellä päivää?

       
Tässä vasta pari päivää sitten se selvisi. Parinsadan metrin päässä on asukkailla kaksi isoa huskya pihalla olevassa aitauksessa. Kyseinen ääni oli talvellakin lähtenyt niistä. Pyydän anteeksi kaikilta huskyilta, varsinkin jos naapurin koirat eivät ole huskyja. Kivan ja kiltin näköisiä koiria ne kuitenkin ovat. En ole lähemmin tutustunut.

Eikä tässä vielä kaikki. Ystävälläni, nuorella naisella, on mökki kaupungissa  ja mökkinaapurilla on aasi. Sehän vasta järkyttävää ääntä pitää. Melkein kuin henkensä hädässä oleva ihminen huutaisi. Ystäväni, joka on melkoisen ”cool” muutenkin ihan kaikessa, totesi vaan, että ”Kyllä siihen tottuu.” Aluksi hänkin kertoi luulleensa, että vähintään on sota syttynyt, kun oli kuullut sen aasin mölinän.
Eräällä paikkakunnalla pappishenkilö asuu aivan kirkon vieressä melkein keskellä kaupunkia. Siinä ei sinänsä ole mitään outoa, mutta hänellä on pihapiirissään kanatarha. Ja kanoilla pitää olla tietysti kukko, sehän on selvä. Lopun arvaattekin. Tarkoitan siis edelleen äänimaailmaa. Mutta se(kin) on ihanaa. Ihan kuin olis maalla keskellä kaupunkia, kun kukko kiekuu melkein vieressä.

Eilen tapasimme entisten naapureiden kanssa pitkästä aikaa mansikkakakun äärellä. Saimme kuulla, että nyt on "kuuminta hottia" ottaa taajama-alueella omakotitalon pihapiiriin ANKKOJA vaikkapa vanhaan leikkimökkiin. Ovat kuulemma hiljaisempia kuin kanat ja ihan kilttejä. Lisäksi aivan välttämättä ne eivät talvellakaan tarvitse lämmitettyä tilaa, kunhan on tuulensuoja ja juomavesi ei jäädy. Lämmittävät kuulemma toinen toisiaan, kun niitä on laumassa vähintään 3-4 siivekästä. Niillä vaan pitää olla vesiallas tai mielellään lampi, jossa voivat lutrata vedellä. Talviaikaan kuulemma roiskuttavat juomavedet pitkin seiniä lammen puuttuessa. Ankkoja saa ankkalan pitäjiltä kesäajaksi "lainaksi" tai niitä voi itse pitää talven yli jos mahdollista. Tai sitten ne voi pistää syksyllä pataan. Pulmana on ainakin minun mielestäni mm. se, että niihin kiintyy. Paha on pistää perheenjäsentä pataan noin vaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!