Jos suunnittelisin linnunpöntön

Nyt on taas se aika vuodesta, kun näppärille pikkuyksiöille on kova kysyntä. Viime syksynä ripustelimme yhteensä viisi uutta linnunpönttöä pihapiiriin. Niitähän voi ripustella ympäri vuoden. Ihan upouudet eivät kuitenkaan kelpaa linnuille, koska niissä on vieraita hajuja, niin ainakin luulen. Linnut pitävät enemmän hyvin tuuletetusta kodista. 

Luin jostain lehdestä miehestä, joka tekee vuosittain kymmeniä linnunpönttöjä. Pari niksiä siihen liittyen jäi mieleen. Pöntön pohjakappaleen pitää olla ”upotettu” seinäkappaleiden sisään niin, ettei sadevesi pääse valumaan seiniä pitkin pöntön sisälle. Meidän niin sanotussa kaivokoivussa oleva pönttö näyttäisi olevan sellainen. En ole osannut kiinnittää asiaan huomiota.

Kuvassa oman pihan ”kaivokoivu” pönttöineen.

Toinen vinkki liittyi materiaaliin. Se ei saa olla pinnaltaan liian sileää sisäpuolelta, jotta poikaset pääsevät kiipeämään aukolle ja sieltä ulos, kun hetki koittaa. Se onkin järkeenkäypä juttu. Sitä olen itsekin miettinyt, miten pienet ja heiveröiset poikaset ylettyvät pöntön aukolle, joka on moninkertaisesti korkeammalla niiden omaan kokoon verrattuna.

 

Ja jos joku heikompi poikanen ei jaksa kiivetä aukolle, osaako emo/emot pitää lukua siitä, että tuliko kaikki poikaset nyt varmasti ulos pöntöstä? Ja jos eivät tulleet, pystyykö emo mitenkään auttamaan? Osaavatko emolinnut laskea esimerkiksi viiteen, jos on viisi poikasta pöntössä? Vai tsekkaavatko ne tilanteen jotenkin muuten? Aina ne pöntöt ovat kuitenkin olleet tyhjiä, kun niitä on syksyllä tai viimeistään kevättalvella putsattu. 

En ole tuntenut koskaan viehtymystä ihmisasumuksen suunnitteluun, mutta tästä pohdinnasta sain idean linnunpöntön suunnitteluun. Jos tekisin linnunpönttöjä, laittaisin sisäpuolelle pienet ”tikapuut”, jotka auttaisivat poikasia pöntön aukolle pääsemisessä. Tikapuut voisi tehdä vaikka tulitikuista, joita liimaisin pikaliimalla pöntön sisäseinään. Poistaisin niistä vain sen ”sytytyspään”, koska se kuitenkin on jotain myrkyllistä ainetta ja poikaset voisivat sitä syödä ja saada vatsanpuruja tai kuoleman.

Aukko pitää tietenkin ulkopuolelta ympäröidä pellin palalla, etteivät oravat pääse nakertamaan aukkoa suuremmaksi. Eikä aukon suulle pidä laittaa mitään tikkua emolinnun istuskelua varten. Sehän jos mikä antaa apuja oravan hyökkäykselle. Sitä vastoin aukon alareunassa voisi olla pieni alaspäin kaartuva pellin pala, joka toimisi oravaesteenä ja liukumäkenä poikasille. 

Joka kesä olemme yrittäneet päästä selville siitä hetkestä, kun poikaset lähtevät pesästä. On yritetty kytätä, että kurkkiiko sieltä pöntön aukosta joku. Ehkä se pesän jättäminen tapahtuu hiljaisena hetkenä, esimerkiksi aamuyöstä, kun mahdollisimman vähän on potentiaalisia saalistajia samoilla kulmilla. 

Tuon ylempänä olevan kaivokoivun kuvan otin huoneeni ikkunasta. Viime viikolla nappasin samasta kohdasta pikaisesti kuvan myös toisesta aiheesta. Metsäkauris kuljeksii naapurin pihalla. Näyttää kuvassa pieneltä, mutta kyllä se on ihan aikuinen. Sarvetkin päässä. Oli menossa bussipysäkin suuntaan. 

Kuvat: Pixabay ja Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.