Käkikin sen tietää – kieli muuttuu

Se on jo vanha juttu, että tiaisen tuttu ti-ti-tyy on muuntunut 
kaupunkilaistinttien nokassa lyhyempään muotoon; ti-tyy, Ja että monilla 
linnuilla on paikallisia murteita käytössään. Kainuulainen laulurastas 
lurittelee siis eri tyyliin kuin uusimaalainen serkkunsa.

Mutta että käkikin lähti tähän mukaan. Sitä ei meinaa vanhempi 
lintubongari oikein käsittää, eikä hyväksyäkään. Kesäinen perinneääni ja 
odotettukin ikävuosien ennustelijalintu on nyt hoksannut, että kiirettä 
pitää ja lyhentää täytyy. Kuk-kuu kuk kuk-kuu kuk. Näin se lauleli ja 
loppua ei tullut eikä muutosta rytmiin. Millä tuosta nyt ikävuodet 
laskee – onko se sitten yksi – yksi ja puoli – kaksi – kaksi ja puoli... 
Ei tule mitään ja nyt käelle joku holtti kukkumispuuhaan.

Maailma muuttuu ja kieli sen mukana, näköjään linnuillakin, jotka ovat 
matkimisen mestareita. Äänimaailma on kehittynyt monotonisempaan 
suuntaan ja ketä se nyt innostaa laulaa luikauttelemaan kovinkaan 
korkealentoisia aarioita, kun ympäriltä kuuluu vain liikenteen 
tööttäystä ja tuuttausta ja yhtäjaksoista surinaa ja hurinaa. Vai onko 
lintumaailma lähtenyt mukaan trendikkääseen sanojen lyhentelyyn ja 
seuraavaksi kai sitten englannin lainasanojen viljelyyn.

Kieli muuttuu, mutta miksi sen pitää muuttua mielestäni huonompaan 
suuntaan. Kaunis ja monipuolinen ja taivuteltavissa oleva suomi 
korvataan englanninkielisillä lyhenteillä, joista ei tavan maatiainen 
ota mitään tolkkua. Asiat pitäisi hoitaa BTW  ASAP ja nämä nyt ovat 
vielä helpoimmasta päästä, jo tutuiksi tulleita. Nuoremman väen kanssa 
viestitellessä meinaa mennä sormi suuhun. Kun vastausta odotetaan, niin 
viestin loppuun LMK tai kesken viestittelyn tulee BRB – niin on turha 
odottaa viestiä ASAP. IMO tämä on kielen hukkaan heittämistä ja sen 
monipuolisuuden tuhlaamista, myöskin samaan muottiin puristautumista ja 
yksilöllisyyden kapeutumista. Mutta jos et ymmärrä, tilanne saattaa 
muodostua FOMOksi.
IMO tämä on hullua. Mutta totuushan on, että näin ne kielet aina ovat 
kehittyneet. Aikojen alusta saakka.

Raamatun kertomuksen mukaan taivaaseen asti ulottuvaa Baabelin tornia 
rakentamaan ryhtyneet vedenpaisumuksesta selvinneen Nooan jälkeläiset 
uhmasivat Jumalaa rakennuspuuhillaan ja rangaistukseksi Jumala sekoitti 
heidän kielensä. Kun he eivät enää ymmärtäneet toisiaan, rakentaminen 
yhdessä ei luonnistunut ja he lähtivät kukin tahoilleen kielineen.

Evoluutioteorian mukaan kieli on syntynyt äänteistä, joita eläimet 
edelleen käyttävät kommunikoidessaan. Osa meistä ihmisistäkin hymähtelee 
ja murahtelee sille päälle sattuessaan, mutta se on tietysti 
valintakysymys tänä päivänä.
Kielen synty on ollut pitkä prosessi.

Kieli on ihmislajille tyypillinen ominaisuus. Puheen tuottaminen vaatii 
systeemin, joka muodostuu keuhkoista, äänihuulista,henkitorvesta, 
kurkunpäästä ja vielä kielen sekä huulet. Näiden lisäksi käytössä on 
oltava loogiseen ajatteluun kykenevät aivot ja tarve tuottaa puhetta eli 
vuorovaikuttaa. On tutkittu, että muutamia miljoonia vuotta sitten Homo 
Erectus olisi kyennyt eleisiin perustuvaan symbolikieleen ja siitä onkin 
vielä ollut pitkä loikka siihen hetkeen, kun muutama kymmenen tuhatta vuotta sitten Homo Sapiens keskusteli nykyistä puhetapaa 
muistuttavaan tyyliin. Tähän kielten biologiseen kehitykseen verrattuna 
itse kielen muutosprosessi on ollut paljon nopeampi ja näinä aikona 
vauhti vain kiihtyy.

Yksi merkittävimmistä kielten muutoksista on lainautuminen, jota on 
tapahtunut aikojen saatossa vaikka kuinka ja paljon. Sanat, jotka koemme 
tätä nykyä suomalaisiksi, ovatkin alun perin muualta lainattuja. Vai 
olisitko näin arvannut esimerkiksi sanoista  taivas tai mehiläinen, 
jotka ovat vanhimpia lainoja indoeurooppalaisista kielistä. 
Balttilaisperäisiä vanhoja lainasanoja ovat esimerkiksi tytär ja napa. 
Ihan tutun suomalaisilta ne nyt tuntuvat. Lisäksi sanoja on lainattu 
germaanisista ja slaavilaisista kielistä.  Viime vuosisatoina lainasanat 
ovat tulleet lähinnä ruotsin ja muista Euroopan alueen kielistä. Ja nyt 
aivan tuoreimpana, viime sotien jälkeen, lainautuminen alkoi englannin 
kielestä internetin ja muun kansainvälistymisen myötä. Ja tässä 
tilanteessa nyt ollaan, että lainasanat ovat muuttumassa lainasanojen 
lyhenteiksi ja ihmiset ilmeisestikin lakkaavat piakkoin puhumasta. On 
helpompi viestiä lyhyeen tyyliin viestintävälineillä ja onko sitten 
käymässä niin, että biologinen evoluutio alkaa tehdä tehtäväänsä ja 
rappeuttaa puheeseen tarvittavia elimiämme ja vahvistaa näppäilyyn 
tarkoitettuja sormenpäitämme.

Lainasanat toki myös rikastuttavat kieltä, kun ne lainautuessaan saavat 
sopivanlaisen kohdekieltä muistuttavan version. Kuten nyt esimerkiksi 
kahvi tai kulttuuri tai herra,  joiden alkuperäkin on helposti 
pääteltävissä. Jotkut vierassanat tuntuvat turhilta suomalaisessa 
käytössä,  esimerkiksi kahvilan sijaan puhutaan coffee housesta tai että 
ale onkin sale. Vanha vitsi on myös sana smoothie, jonka suomalainen 
tietysti lausuu niinkuin kirjoittaa,  kuten useimmat suomen sanat 
lausutaan.

Saahan sitä puhua miten tahtoo, kunhan tulee kielenkäyttöineen 
ymmärretyksi, mikä edelleen lienee yksi kielen tärkeimmistä tehtävistä.  
Mutta jos ennenpitkää joka toinen lauseemme sana on englantia, voisiko 
sen sijaan sitten puhua kokonaan englantia?
Jos saan kesän aikana laskettua käen kukunnasta jäljellä olevat 
elinvuoteni ja niitä olisi luvassa muutamia kymmeniä, pääsen ehkä 
näkemään, miten kieli vielä kehittyy.  Lähetän ilmoille kysymyksen – 
RSVP.



BTW = By the way – muuten, toisin sanoen
ASAP = As soon as possible – niin pian kuin mahdollista
LMK = Let me know – odotan vastaustasi
BRB = Be right back – palaan pian
IMO = In my opinion – mielestäni
FOMO=Fear of missing out – pelko ulkopuoliseksi jäämisestä
RSVP= Répondez s'il vous plait – vastausta pyydetään