Tilinpäätös 2020

Monet fb-kaverit ovat kirjoittaneet naamakirjaan "tilityksen" viime vuodestaan. Facebookissa oli yllättäviäkin kertomuksia vuoden tapahtumista varsinkin heiltä, joita en usein tapaa ja/tai huonommin tunnen muutenkin. Kaikki ei tietenkään ollut iloista luettavaa. 

Viime vuosi meni yllättävän äkkiä, meinasin kirjoittaa otsikkoonkin väärän vuoden, 2019. Mihin se vuosi 2020 oikein katosi? Se oli tapahtumaköyhin vuosi ikinä, jos ei lasketa tätä vallalla olevaa pandemiaa, joka on ollut kohta vuoden ajan melkein ainoa puheenaihe uutisissa ja lehdissä ja jonka syytä tapahtumaköyhyys on. Jos korona ei olisi levinnyt, mistä kaikesta muusta tietäisimme nyt enemmän ja mitkä kaikki asiat ovat jääneet koronan varjoon?

Alkuvuodesta 2020 muistan vain tuoreemman vävymme herttaisen mummin poismenon, muuten alkuvuosi taisi olla aika tasaista. Kunnes tuli se koronapommi. Se laajeni maaliskuussa Uudenmaan sulkemisineen ja niinpä jouduimme olemaan erossa jälkikasvusta viikkokaupalla. Onneksi lähes kaikilla heillä on mahdollisuus etätöihin ainakin suuren osan ajasta ja niin ollen ovat olleet kohtalaisen turvassa tartunnalta.

Viime vuonna loppui itseltäni toisen ammatin työt kokonaan, nollatuntisopimusta ei enää uusittu. Säästää pitää, kun rahaa on aina vaan vähemmän. Korona varmasti lopulta on vaikuttanut töiden määrään sielläkin. Taloudellisesti kakkostyön loppuminen ei ole minulle ongelma, suurempi harmi on siihen liittyvä yhteisöllisyyden katoaminen. 

Seurakuntahan on tunnetusti työyhteisönä haasteellinen, mutta itse en ole kokenut sitä niin, koska tein vain keikkatyötä. Sama pätee varmaan mihin tahansa työyhteisöön. Keikkatyöläinen ei pääse eikä joudu mukaan ihan jokaiseen kissanhännänvetoon ja hyvä niin. Sen alan työt varmaan siirretäänkin kohta jonkun monikansallisen ja monialaisen suuryrityksen hoidettavaksi, mikä olisi historiallisestikin aikamoinen muutos. Kyseessä on kuitenkin yksi vanhimmista ammateista.

Ykköstyössä työn luonne muuttui toukokuussa toisenlaiseksi ja sen myötä kadotimme lähiesimiehen toiseen tiimiin ja toiseen kerrokseen. Hyvä hänelle, nuoren ihmisen pitääkin mennä ja päästä eteenpäin. Sitten uusi lähiesimies ennätti etäillä puolisen vuotta Helsingistä. Emme ehtineet tavata häntä kasvokkain koronan vuoksi lainkaan. Tähän alkaa jo tottua. Syksyllä tapahtui taas henkilövaihdoksia ja nykyinen esimies huhuilee Teamsissä etänä Tampereelta. Viime vuoden aikana oli siis kolme eri esimiestä. Työmaalla samoissa tiloissa on neljän eri tiimin jäseniä, joista kahden tiimin esimiehet ovat toisella paikkakunnalla.

 

Kaikki tämä vaikuttaa yhteisöllisyyden kokemukseen. Jokainen nysvää omaa hommaansa ja jokainen tiimi kokoontuu keskenään omiin palavereihinsa ja muihin kokoontumisiin. Yhteisöllisyys on kadonnut.

Toisaalta on parempikin, että työpaikalle tullaan tekemään vain se duuni mikä täytyy ja muuten ajatukset ja aika kulutetaan muualla. Tehokasta, mutta ei kovin ihmisläheistä. Oman työni osalta olen nyt enemmän kuin tyytyväinen siihen, ettei enää vuosiin ole tarvinnut ajatella työasioita yöt, viikonloput ja lomat läpeensä. Työelämä ja työn tekeminen kehittyy ja muuttuu, eikä välttämättä aina huonompaan suuntaan, vaikka niin usein ajatellaan.

Onneksi edes kotona koronaohjeistus on selkeää. Sen noudattaminen on myös tasapuolista. Juhlintaa ilman turvavälejä ja maskeja ei ole pidetty. No, maskeja ei käytetty kauppareissuilla vielä keväällä, ne otettiin käyttöön vasta myöhemmin, kun niitä alkoi riittää tavallisellekin kansalle.  

Haukkulilta löydettiin keväällä pahanlaatuinen sarkooma vasemmasta kainalosta ja se leikattiin pois muutaman päivän kuluttua sen löytymisestä. Todennäköisyys sen uusiutumiselle ei pitäisi olla suuri. Mokoma patti ei häntä itseään tuntunut juuri haittaavan, eikä siitä itsekään ehditty suuresti huolestua. Haukkuli on voinut koko ajan hyvin ja leikkaushaavat ovat parantuneet hyvin. Selästä poistettiin samalla toinen patti, joka oli niin sanottu rasvapatti. Onneksi tuli otettua Haukkulille eläinvakuutus jo pentuna, niin ei ainakaan tarvitse kauhistella eläinlääkärikuluja. Vakuutusmaksuja vähän täytyy, mutta kun nekin on jaettu vuodessa neljään osaan, niin ne eivät tunnu niin suurilta. Sekä koiran että emäntänsä vakuutus on muuten jokseenkin saman hintainen. Mutta molemmat on hyvä olla olemassa. Koira on perheenjäsen ja eläimelle kuuluu yhtä hyvä sairauksien ja vaivojen hoito kuin ihmisille. 

Muuten on koko vuosi ollut aika lailla kodin, työpaikan, ruokakaupan ja kirjaston välillä sukkulomista. Tänä vuonna onkin tullut luettua kirjoja enemmän kuin koskaan. Blogipostauksia on Nytten kanssa yhdessä kirjoitettu tähän mennessä pian kuusi sataa. Viime vuonna pidettiin vain vähän keskikesällä taukoa julkaisemisessa, muuten on julkaistu postaus vuoden jokaisena päivänä ja sillä linjalla jatketaan. Olemme itsekin ihmetelleet, että mistä sitä kirjoittamisen aihetta jatkuvasti polkaistaan, mutta niin vaan tapahtuu. Meidän postaukset ovat ilmeisesti vähän liian pitkiä moneen muuhun verrattuna, mutta näillä mennään. Paha tätäkään juttua olisi kahteen tai kolmeen osaan jakaa.

Jonkun verran on tullut pyöräiltyä työmatkoja sekä Isännän kanssa vapaa-ajan matkoja. Hän piti vuorotteluvapaan ja ajoitti sen sopivaan aikaan ja viime tinkaan, kun sen käyttö ylipäätään oli enää mahdollista. Kahteen otteeseen vietettiin aikaa kahdella eri vuokramökillä, keväällä koronarumban alkaessa ja elokuun lopulla muutamana päivänä. Haukkuli oli tietysti mukana ja se kyllä osaa nauttia mökkeilystä täysin koiranrinnoin. Varsinkin vadelmien poimiminen oli sille mieleistä, kun se sai olla vadelmapellolla vapaana ja tutkia sydämensä kyllyydestä kaikkea mitä sieltä löytyi. Saattoi muutama vadelmakin hävitä parempiin suihin. Saunomisesta se myös kovasti tykkäisi, mutta koiraa ei voi kovin pitkään pitää löylyssä. Uimavalvojan homma on sille myös mieleistä.

Moottoritie muutti meidän naapuriin ja asumme nyt kahden moottoritien välissä. Vuosikymmeniä suunniteltu ja (kauhulla) odotettu uusi tie valmistui ja otettiin käyttöön joulukuun alkupuolella. Viime viikolla siinä oli ajettu jo ensimmäinen kolarikin. Se on lähimmillään muutaman sadan metrin päässä kotiovelta ja se toinen motari on noin kilometrin päässä. Kauempana olevalta tieltä kuuluu paljon kovempi liikenteen melu kuin tältä uudemmalta. Se johtuu siitä, että uusi tie on rakennettu eri tavalla. Se on käytännössä maan pinnan alapuolella tässä kohdin ja melusuojaukset lienevät muutenkin paremmat. Uudelta tieltä ei kuulu käytännössä minkäänlaista liikenteen melua mikä on todella hämmästyttävää. Olin kuvitellut, että kun uusi tie tulee 2,5 kertaa lähemmäksi kuin jo olemassa oleva motari, melunkin määrä 2,5-kertaistuu. Mutta ei se niin yksinkertaista ollutkaan. Uusi tie yllätti positiivisesti. Turhaan uhkasin hävittää kaikki mittakepit ja köyttää itseni kaivinkoneeseen pari vuotta sitten tien rakennustöiden alkaessa. 

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.