Ei saa elvyttää

Heidi Mäkisen uutuuskirja Ei saa elvyttää, Karisto Oy v. 2020.

Luin kirjan parilla istumalla (lue: sohvalla selälläni) lomaviikon aikana. Niin mielenkiintoinen ja erilainen kertomus se oli vanhuudesta ja vanhenemisesta, jännittäväkin.

Kirjan alkulehdellä on kirjan henkilöiden lausahduksia:

Ei ihminen viisastu vanhetessaan. Tyhmyyksien tekemiseen tarjoutuu vain vähemmän mahdollisuuksia.

Paskaduuneja ei ole, on vain paskoja pomoja.

Rakkaus on liian suuri sana arkikäyttöön.

Ihminen on tarpeeton eläin. Hyttysetkin ovat hyödyllisempiä kuin me.

Puhu rivoja.

Näiden suhteen voidaan olla montaa mieltä. Huumorillahan nekin on tietysti kirjoitettu.

Kirjan päähenkilönä seikkailee eläkkeellä oleva hammaslääkäri ja alan professori Auri. Hän on koko elämänsä ajan omistautunut työlleen ja vaatisi sitä mielellään muiltakin, esimerkiksi ainoalta lapseltaan. Auri on säilyttänyt terävän älynsä ja huumorinsa vanhoille päivilleen saakka, korkeintaan muisti vähän pätkii ja sekin vähemmän kuin tytär Tekla kuvittelee.

Auri törmää sattumalta Nataliaan, josta on hänelle odottamatonta apua, monella tavalla. Aurin vanheneminen on lähipiirin toimesta yritetty kietoa tietynlaiseen muottiin, johon ei sovi Natalian kaltaisia epäilyttäviä muuttujia.

Miehet ovat tässä kertomuksessa koko lailla sivuroolissa, lähes esineellistettyjä. Auri kaipaa kuollutta aviomiestään ja entistä rakastajaansa. Natalian kumppani on kiinnostunut naisestaan vain seksuaalisesti ja läheisempi henkinen suhde miehellä tuntuu olevan lemmikkigekkonsa kanssa.

Tämäntyyppisiä tarinoita voi olla oikeassakin elämässä, ainakin soveltuvin osin. Tarinassa kummankin osapuolen tarpeet kohtasivat sopivasti ja Auri ei lopulta tullutkaan taloudellisesti pahoin hyväksikäytetyksi, vaikka riski oli olemassa.

Lukukokemus oli hyvin kiinni tässä ajassa ja siten virkistävä ja uudenlainen, vaikka aihe sinällään on tietysti ahdistava. Tämä on taas yksi niistä kirjoista, jonka voisi lukea uudelleenkin. Jos vaan malttaisi, kun puoli tusinaa muuta on odottamassa. Mutta ehkä myöhemmin.

Tarina etenee jouhevasti ja kerronta on selkeää. Tykkäsin tyylistä. En olisi malttanut lopettaa lukemista ollenkaan. Tarinassa ei ollut myöskään liikaa henkilöitä ja turhan monimutkaisia juonenkäänteitä.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat / kirjan etu- ja takakansi, Pixabay.
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilma lupaa on kielletty.
Blogin linkkiä saa jakaa vapaasti.