Kirjan kansikuvan kun näkee ja kansilehden tekstin on lukenut, niin kirjan aihepiiri ja juonikin on arvattavissa. Mitenkään en moiti teosta siitä, päinvastoin. Aihepiiri on arka, nuoren miehen kasvaminen ja seksuaalisen identiteetin muodostuminen hankalassa ilmapiirissä, ankarassa köyhyydessä ja suvaitsemattomuudessa. Jopa omat vanhemmat pilkkaavat omaa lastaan. Eddy yritti mukautua ympäristöön kaikin keinoin siinä kuitenkaan onnistumatta.
Jalkapalloa olisi pitänyt pelata, niin kuin muutkin pojat. Eddy halusi mieluummin harrastaa tanssia. Pienempänä hän halusi pukeutua tyttöjen vaatteisiin eikä kokenut siinä olevan mitään outoa. Perheen isä ei yleensä ollut perhettään kohtaan fyysisesti väkivaltainen. Vain silloin isä löi Eddyä, kun hän oli jäänyt kiinni ei-toivotusta toiminnasta vajassa toisten poikien kanssa. Henkistä väkivaltaa isä kohdisti kaikkiin perheenjäseniinsä, erityisesti Eddyyn, joka ei täyttänyt isän odotuksia millään tavalla. Äidiltäkään Eddy ei saanut juuri myötätuntoa ja koulussa isommat pojat kiusasivat väkivaltaisesti. Vanhemmat sekä isoveli olivat alkoholisoituneita.
Tarina on koskettava. Suoraa puhetta. Teksti on sellaista, jota jaksaa lukea. Tarina etenee eikä jää liikaa jumittamaan paikoilleen liian tarkoilla ympäristön tai tunnelman kuvaamisilla. Enempää en ota tässä kantaa sateenkaariväen tilanteisiin, koska se ei olisi blogimme linjan mukaista. Sen verran uskallan sanoa, että kyllä kirjailijan lähipiiri omista vanhemmista alkaen ovat olleet aikamoisia käytännön rasisteja. Kirjailija kuvaa elämää 1990-luvun - 2000-luvun ranskalaisessa teollisuuskylässä ja on kyllä ollut järkyttävää meininkiä monessa asiassa. Jos osataan typeröidä ja mölliä Suomessa, niin on osattu Ranskassakin.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / kirjan kannet
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstien kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Blogin linkkiä saa jakaa.
Kiitos kuvauksesta. Kirja on lukulistallani, kunhan kirjastot avautuvat.
VastaaPoista