sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Tärveltyneet


Kirsti Kaijan koskettavasti kirjoitettu romaani Nikosta, Maijasta, Matista ja Markosta. Ja vähän Susannastakin. Oilista ja isästä. Eevasta, Antista, Arvosta, Mariasta ja Ollista. Merjasta ja Sirjestä. Ja kuusikymppisestä kioskinpitäjä-äijästä.

Kaikki kolme perhettä kytkeytyvät toinen toisiinsa tavalla tai toisella kunhan aikaa kuluu ja kirja loppuu.

Yhteisenä nimittäjänä toimii FAS-oireyhtymä, joka kehittyy niille lapsille, jotka ovat oikeasti syntymähumalassa tai -krapulassa. Ovat siis kärsineet sikiöaikanaan äitinsä alkoholinkäytöstä, mikä on vaurioittanut kasvua ja kehitystä jo kohdussa. Kun alkoholilla on elimistössä taipumus hankkiutua sinne, missä on eniten nestettä, se menee sikiölläkin aivoihin ja lapsiveteen ja tekee siellä tuhojaan. Muutkaan elimet ja raajat eivät sen vaikutuksilta säästy, koska kaikki osaset ovat vasta kehittymässä.

Tällainen lapsi syntyy usein äidille, jolla muutenkin saattaa elämä olla haastavaa monellakin tavalla. Syyllistäminen ei auta, mutta juuri sitä tuntuvat eniten harjoittavan juuri hoitoalan ammattilaiset, joiden luulisi olevan tästä tietoisia. Raskauden aikainen päihteiden käyttö on tosi julma ja ajattelematon teko syntymättömälle, omalle lapselle. Silti äidin syyllistämisen sijaan kannattaa mieluummin panostaa ennaltaehkäisyyn ja niinhän siihen panostetaankin. Tämä asia on varmasti yhteiskunnan kannalta yksi vaikeimmista pulmista ratkaistavaksi. Jossain on vilauteltu jopa päihdeäitien laitokseen sulkemista odotusajaksi, mutta sepä ei taida onnistua ainakaan vastentahtoisesti.


Tämä Kirsti Kaijan romaani on koskettavimpia teoksia minkä olen pitkään aikaan lukenut. Ehkä koskaan. Kirjailija kuljettaa kolmea tarinaa hienosti rinnakkain ja kytkee ne toisiinsa vähitellen. Lisänä juonessa on vielä toinen hirmuteko, minkä voi toiselle ihmiselle tyhmyyttään ja sairaalloisuuttaan tehdä: lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.

Kirjaa lukiessa täytyi pitää välillä taukoja ja lukea jotain muuta. Mietin myös, että pystynkö tästä blogiin kirjoittamaan ollenkaan. Muillekin tekee hyvää lukea tämä romaani. Varsinkin kaikille, joiden lapset ovat saaneet syntyä ja kasvaa terveinä ja menestyneet koulussa ja työelämässä niin sanotusti normaalilla tavalla. Vastaavasti samantyyppistä kohtaloa kokeneet voivat löytää vertaistukea. Lääkärien sanelut ja diagnoosit vaikuttavat aidoilta. Hoitolaitosten ja ihmisten nimiä on muutettu, mutta Laskurinteen ja Kelloportin tunnistin sekä yhden muutetun lastenlääkärin nimen.

Ohessa linkki edelliseen postaukseen, jossa arvioin toista saman kirjoittajan kirjaa
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/08/positio-16093.html

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat / kirjan kannet
Ei kaupallista yhteistyötä
Kuvien ja tekstin käyttäminen ilman lupaa kielletty.
Mahdolliset kommentit pyydetään kirjoittamaan postauksen lopussa olevaan kenttään, jotta ne ovat kaikkien lukijoiden nähtävillä.

7 kommenttia:

  1. Pitääkin lukea tuo kirja, kiitos suosituksesta. Olen kyllä sitä mieltä, että pakkohoito raskauden aikana olisi ainoa tapa säästää sikiötä äidn elämäntavoilta. Vaikka raju keino onkin. Tosin en tiedä, miten käytännössä onnistuisi jo pelkästään senkin takia, että neuvolassahan äidit yleensä skarppaavat liiankin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, tohtori. Ainoa keino, mutta hiukan "haastava" toteuttaa...

      Poista
  2. Pitääkin lukea tuo kirja, kiitos suosituksesta. Olen kyllä sitä mieltä, että pakkohoito raskauden aikana olisi ainoa tapa säästää sikiötä äidn elämäntavoilta. Vaikka raju keino onkin. Tosin en tiedä, miten käytännössä onnistuisi jo pelkästään senkin takia, että neuvolassahan äidit yleensä skarppaavat liiankin kanssa.

    VastaaPoista
  3. Jostain syytä en aikaisemmin päässyt kommentoimaan tätä postausta.
    Omat lapsuudenkokemukseni ovat pientä sen rinnalla, mitä monet huostaani uskotut lapset ovat elämässään joutuneet näkemään. Olen vuodattanut monet kyyneleet heidän vuokseen ja joskus jopa lapsen oman vanhemman kanssa. Hoitoalan ammattilaisten tarkoitus ei varmaan ole syyllistää, vaikka joskus siltä tuntuu.....
    Insestin uhrin vanhemman ja pedofiilin kohtaaminen on ollut minulle kaikkein vaikeinta sijaisvanhemmuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Uskon sen mitä kerroit viimeisessä lauseessa. Hoitoalalla työtä tekevätkin ovat tietysti vain ihmisiä ja riman alituksia sattuu heillekin. Nämä sinun kirjoittamasi kirjat ovat ihan parhaasta päästä mitä olen koskaan lukenut. Vaikka välillä pitikin vetää vähän happea, että pystyi jatkamaan. Ehkä juuri siksi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!