Tästä syystä en kuivata pyykkiä ulkona

Tänään (30.6.) ripustin pyykkiä ulos ensimmäisen kerran tänä vuonna. En kuivata pyykkiä ulkona varsinkaan alkukesällä. (Yllä oleva kuva ei liity tapaukseen.)

Silloin on yleensä niin paljon siitepölyjä ilmassa, että parin tunnin kuivattelun jälkeen kaiken saisi pestä uudestaan. 

Sama kohtalo olisi niillä pyykeillä, jotka sattuisivat räksien (räkättirastaat) ja muiden lintujen pommituksen kohteeksi. Alkukesällä räksiäkin pyörii pihapiirissä ihan tarpeeksi. Ja niillä on paskomisessaan hämmästyttävä osumatarkkuus. Tai sitten ne kakkii koko ajan lentäessään.

Jos räksät olisivat kaksijalkaisia, ne värvättäisiin varmasti tarkka-ampujiksi johonkin sotatoimialueelle. Taannoin pihakiviä pestessäni havaitsin osuman talon valkoisessa tiiliseinässä noin kahden metrin korkeudella. No sehän lähti siitä helposti, kun oli painepesurin ”kivääri” kädessä. Auton maalipinnalle linnunkakka on haitallista, sen verran jytyä ainetta se on. 

Tämänpäiväisen pyykin likasi pyykkinarut, jotka ulkona ottavat vastaan kaikki pölyt, nokisateet ja muun saastan ympärivuotisesti. Myös ne linnunpa*kat saattaa osua pyykkinaruihin. Kuivatin tänään ulkona vitivalkoisia Jesus-lakanoitani. Jos joku vaatekappale on valkoinen, niin sen on sitten oltava valkoinen. Niinpä Jesus-pussilakana meni uudelleen pesuun. 

Isäntä lupasi uusia pyykkitelineeseen narut ja kannattaakin hankkia sellaiset, jotka ovat pinnaltaan ”liukkaat”, eivätkä punotut, jotka imaisevat herkemmin likaa sisuksiinsa. Pyykkinarujen vaihdon suunnittelu, toteutus ja seuranta siirtyvät nyt Isännän vastuulle ja minä jatkan siihen saakka pyykinkuivausta vääräoppisesti saunassa. 

Ylläoleva kuva liittyy tapaukseen. Keskellä oleva valkoinen pylväs on lipputanko, joka sattui olemaan pihakeinussa lojuneen kuvaajan ja kuvauksen kohteen välissä. Noin järeää pyykkitelineen runkoa ei olekaan.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman kirjoittajan lupaa on kielletty. 

Ei kaupallista yhteistyötä.