Väärät lääkkeet ja alapään karvoitus

Paikallisen maakuntalehden kolumnissa kerrottiin, kuinka kirjoittaja oli vuoden lopussa sairastunut ensin kevyeltä vaikuttavaan flunssaan. Tauti olikin osoittautunut sitkeäksi ja ympäri vuorokauden elämää ja varsinkin nukkumista haittaava yskä oli äitynyt piinaavaksi. 

Niin hän oli sitten päättänyt kokeilla työterveyshuollon chat-yhteyttä lääkäriin. Kuumaa juotavaa, hunajaa ja höyryhengitystä, oli lääkärin neuvo ilmeiseen virustautiin, niin kuin yleensä neuvotaankin. 

Kirjoittaja oli kuitenkin pyytänyt, etteikö edes jotain lääkettä saisi, että saisi yskältään nukuttua. Yskänlääkkeitä ei nykyään kuulemma juurikaan käytetä, koska ne vain vaimentavat yskimisrefleksin keskushermostossa ja seurauksena voi olla vaikka keuhkokuume. 

Koska vanha viisaushan pätee edelleen: yskä lähtee yskimällä. Kun on vihdoin viimein yskinyt kaikki keuhkorakkulat ja -putket puhtaiksi limasta, paraneehan se yskä lopulta. Mutta jos sen vuoksi ei saa pariin viikkoon nukuttua, voi tilalle tulla jotain muutakin. 

Lääkäri oli lopulta kirjoittanut vaivaan jotain tabletteja, joita lääkeselosteen mukaan käytetään nivelreuman, selkärankareuman ja vaikean sidekudossairauden hoitoon. Lääkkeellä hoidetaan myös astmaa, ihottumia, verisolujen epämuodostumia, syöpäkasvaimia ja munuaissairauksia.

Varmasti kirjoittajalla on nyt munuaiset hyvässä tikissä ja verisolut mintissä, mutta yskä ei pillereillä ollut hellittänyt. 

Minulle kävi vähän samalla tavalla syksyllä 2019, ennen kuin tuli korona ja kasvomaskit. Maskien ansiosta jäivät muutkin virukset saamatta ja ovat tähän päivään asti pysyneetkin poissa, sillä käytän FFP2-maskia vieläkin sitkeästi esimerkiksi ruokakaupassa käydessäni. Ja aion jatkaakin sen käyttöä toistaiseksi.

Usein minunkin flunssani kestää sen kuusi viikkoa ja joskus pitempäänkin, kuten kolumnin kirjoittajalla. Näin kävi edellä mainittuna ajankohtana syksyllä 2019. Yleensä flunssan puhjetessa minulta lähtee ääni ihan ensimmäiseksi. Vasta sitten tulevat muut oireet, jotka käydään läpi normaalissa järjestyksessä, mutta ääni pysyy poissa. 

Kävin äänettömyyteni vuoksi muulla lääkärillä kuin normaalisti työterveydessä. Tämä oli joku satunnainen vieraileva tähti, tai mikä lie sijainen, koska en ole hänen nimeään toimipaikan lääkäriluettelossa sen jälkeen nähnyt. Vakituinen ihana työterveyslääkärini olisi varmasti hoitanut asian jotenkin paremmin. Tämä lääkäri oli nuori (minuun verrattuna), komea, mutta sisäpiirihuhujen mukaan myös vaimonhakkaaja, mistä sain kuulla myöhemmin. Mutta se ei liity nyt tähän.

 

Hänkin ehdotti hoidoksi hunajaa (sitä käytän aamuteessä muutenkin kilokaupalla vuoden mittaan), sinkkitabletteja, inkivääriä ja kuumaa juotavaa. Inkivääriä en voi suuhuni laittaa ja sinkkitabletteja olinkin jo syönyt. Kirjoitti hän sentään kolme päivää sairauslomaa, koska kerroin, että työkseni puhun aamusta iltaan ja tällä variksen äänellä se ei ehkä edistä työnantajani bisneksiä eikä ehkä ole hyväksi äänihuulilleni. Mitä asiakkaatkin ajattelisivat, kun ihmisen pitää sairaana olla töissä kähisemässä. Sitä paitsi siinä tulee koko yläkroppa kipeäksi, kun täytyy väkisin tunkea ääntä tulemaan ulos.

Vietin sairausloman päivät hiljaa kotonani eikä äänen tilanne muuttunut miksikään. Niinpä sitten varasin ajan omin kustannuksin erikoislääkärille (nenä, korva-, kurkku-), koska halusin tarkistaa, että ovatko äänihuulet enää olemassakaan vai olenko vahingossa nielaissut ne. Vai ovatko ne rohtuneet tukkoon. 

Lääkäri oli sama, joka ansiokkaasti muutamia vuosia sitten oli lähettänyt minut keskussairaalan silmäpolille kyynelkanavan ahtauman vuoksi, joka on taas toisen messun väärtti. Ajatella, silmäasian hoitamiseksi tarvittiin nenälääkärin lähete. No, oikeasti nenälääkäri sen vuoksi, että hän tarkasti asiantuntemuksellaan, ettei nenässäni ollut mitään, mikä olisi vaivan syynä. Kyllä hän hartaasti nenääni kaivelikin. Tähän saakka siitä (nenän kaivamisesta) oli pitänyt huolehtia aivan itse. 

Meidän työterveyssopimuksessamme ei nykyisin enää nenä-korvalääkärin vastaanotto kuulu työnantajan kustannettavaksi, onko koskaan kuulunutkaan.  Mutta silmälääkärin kuuluu. Onneksi edes se. Pitääkö tästä tehdä se johtopäätös, että työnantajan näkemyksen mukaan meidän ei tarvitse kuulla enää, mutta nähdä vielä vähän täytyisi. Logiikkansa on siinäkin. 

No, tämä kurkkutautien erikoislääkäri tähysti äänihuuliani pitkän varren päässä olevalla peilillä, melkein tuli syliini istumaan haarat levällään (nainen), jotta pääsisi paremmin näkemään kurkkuuni. Luin jälkeen päin netistä, että vastaavassa tilanteessa ollut lapsi oli kokenut kauhun hetkiä. Hän oli nähnyt lääkäritädin valkoisen lääkäritakin napituksen välistä pienet pikkarit ja niiden välistä tursuavan alapään karvoituksen. Kyse ei ehkä ollut tästä samasta lääkäristä, sillä hänellä oli pitkät housut jalassaan. Tai ehkä oli ja juuri siitä syystä hänellä oli ne pitkikset. 

No, asiaan. Lääkärin mukaan äänihuulet olivat täysin kunnossa ja mikään flunssa ei äänen menetystä ole aiheuttanut. Sen sijaan hän kirjoitti minulle närästyslääkettä, kahtakin erilaista. Minua kuulemma närästää. Ikinä ei ole närästänyt, mitä nyt joskus henkisesti, mutta se(kään) ei liity tähän äänenmenetykseen. 

Eikä puhettakaan mistään sairauslomasta närästyksen vuoksi. Sanoinkin lääkärille, ettei minua närästä, mutta hän vastasi, että ”Syöt ne nyt vaan. Tulet sitten uudestaan, jos ei vaiva parane.” 

En mennyt uudestaan, vaikka vaiva ei parantunut ennen kuin pikku hiljaa itsestään joskus kolmen viikon päästä. Esihenkilö oli sen verran ymmärtäväinen, että antoi minun tehdä muutaman päivän ajan töitä, joissa ei tarvinnut puhua niin paljon kuin normaalisti. Kiitos siitä.

Ihmettelen vieläkin tätä närästysdiagnoosia. Onko niin, että lääkäri ei voi sanoa, ettei tiedä mistä vaiva johtuu, vaan joutuu arpomaan varastoistaan jonkun diagnoosin, jotta ei ihan menettäisi kasvojaan?

Tämän tapauksen jälkeen on kerran närästänyt ihan oikeasti. Tein viime jouluksi rosollia venäläiseen tapaan. Siihen laitettiin aimo annos hapankaalia. Ei se oikein muille syöjille maistunutkaan ja minä kun en pysty ruokaa heittämään roskiin, pistelin suuhuni sen kaiken lopun rosollin tapaninpäivänä. Vielä kun siihen oli käytetty etikkapunajuuria, niin närästys oli ilmeinen seuraus.

Rosollia venäläiseen tapaan en enää tee enkä mene tuolle samalle korvalääkärille. Hänen onnistumisprosenttinsa kahden käynnin jälkeen on 50. Eka käynti meni nappiin ja jälkimmäinen sanonko mihin. 

Jos minulle olisi osunut tuo pikkari/karvoitusnäkymä, niin olisin sanonut lääkärille, että: ”Osta muuten itelles sellaset pitkälahkeiset mummokalsarit.” Jos hän olisi tämän kyseenalaistanut, olisin todennut, että: ”Osta ne nyt vaan.” 

Vielä viittaus otsikkoon: kansan syvissä riveissä sanonnalla ”väärät lääkkeet” tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö on juonut itsensä tiedottomaksi tai kärsii niin kovasta krapulasta, ettei pääse tolpilleen. Tässä kertomuksessa oli kyse oikeasti vääristä lääkkeistä.

Kuvat: Pixabay ja bonprix.fi

Ei kaupallista yhteistyötä. 

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.