Hamsterit

 

Suurin odotuksin lähdin elokuvateatteriin katsomaan Markku Pölösen ohjaamaa ja Paula Vesalan kanssa yhdessä käsikirjoittamaa Hamsterit-elokuvaa. Kyseisen kirjan olen lukenut aikaa sitten, mutta mainio tarina on silti melko tuoreena mielessäni - kuten monet muutkin Veikko Huovisen (1927 - 2009) tarinat. Hamsterit on julkaistu vuonna 1957.

Elokuvan 1950-lukulainen miljöö sijoittuu pääosin vanhaan kartanotyyppiseen upeaan rakennukseen ja sen lähitienooseen, muun muassa pieni kyläkauppa on aivan autenttisen oloinen. Puitteet ovat mainiot.

Myös elokuvan musiikki lyö upeasti tahdin tarinaan. Sävellystyön on tehnyt Vesa Mäkinen. Paula Vesalakin on tehnyt elokuvaan yhden pienen, mutta tärkeän laulun.

Pääosaa, Hamsteria, esittää Peter Franzén, joka pääsee lausumaan muutaman vuorosanan ranskaksikin nykyisen asuinmaansa mukaisesti. Hyvin Peter näyttelee, kuten aina - mutta parempiakin vetoja on nähty. Esimerkiksi Markku Pölösen ohjaamassa Koirankynnen leikkaaja -elokuvassa (v. 2004), jossa Peterin näyttelijänlahjat pääsevät täysillä oikeuksiinsa. Tämäkin elokuva perustuu Veikko Huovisen kirjaan.

Hamsteri asustelee kaksin Minni-hiirensä kanssa ja yrittää ansaita elantonsa sarjakuvataiteilijana. Talveen varautumisesta on tullut hänelle pakkomielle Robinson Crusoen innoittamana. Jäähän Hamsterin asuttama talo ikäänkuin autioksi saareksi talven eristäessä sen muusta ympäristöstä - tai näin hän sen ainakin kuvittelee. Taloa saapuu asuttamaan hänen kanssaan viisihenkinen perhe, joista äiti Tellua esittävä Vilma Kinnunen ja kuopusta Raisaa esittävä suloinen Emilia Mattila nousevat perheenjäsenistä selvästi askelman muita ylemmäs, edukseen. Perheenisä Rurikia esittävä Jaakko Ohtonen ei mielestäni oikein onnistunut. Hänen ilmiselvä masennuksensa jäi jotenkin irtonaiseksi ja epäselväksi kohellukseksi, aihetta olisi voinut käsitellä enemmän ja jotenkin toisin.

Toki pitää muistaa se, että Veikko Huovisella oli henkilöhahmoihinsa tietty omanlaisensa vekkuli ote, ja omalla tavallaan hahmot olivat hupaisuutensa takana hyvinkin syvällisiä. Tätä ei ehkä ihan tavoitettu tässä elokuvassa. Ja pitikö edes, en osaa sanoa.

Joka tapauksessa, Hamsteri saa Rurikista kumppanin talveen varautumisen suunnitelmiin ja toteuttamiseen. Näin syntyy Hamsterin mukaan toiveikas talvimieli, jota kohti miehet lähtevät tarpomaan ja keräilemään talvivarastoja. Vaan missä viipyy talvi.

Ja kun talvi viimein saapuu, elokuva ottaa kuin loppukirin ja aivan liian nopeasti elokuva säntää kohti loppuaan. Vähän niinkuin elokuva jäisi odottamaan osaa numero kaksi.

Apu-lehden numerossa 2 on juttua Pölösestä ja Franzénista. Heillä on pitkä yhteinen historia sekä ystävinä että elokuvien parista. Ei ihme, että syntyy hyvää jälkeä, kun ystävykset tekevät töitä yhdessä.

Elokuvan puitteet ovat upeat.

Yhtään ei harmittanut, että lähdin katsomaan tämän elokuvan, vaikka jotain jäikin puuttumaan. On aina haasteellista, kun odotukset ovat luetun kirjan perusteella korkealla. Elokuvaan kun ei kuitenkaan saa mahdutettua ihan kaikkea ja jotkin omat kirjaa lukiessani syntyneet mielikuvat särkyvät.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat