Paluu pönttöpääksi

Kuvan koira ei liity tapaukseen.

Viimeisenä postauksessa on kuva leikkaushaavasta, joka ei ehkä ole ihan herkimpien katsottavaa, vaikka siisti onkin.

Haukkulin polvileikkauksesta on vierähtänyt jo kaksi viikkoa ja kolmantenatoista päivänä saatiin otattaa tikit pois haavasta.

Kaikille koiran tai kissan omistajille tuttu haavan nuolemisen estävä kauluri laitettiin Haukkulille jo klinikalla ennen kuin hänet luovutettiin leikkauksen jälkeen minulle. Se sai olla koiruuden kaulassa vielä pari päivää tikkien poiston jälkeenkin. 

Sitten se otettiin pois ja tarkkailimme, josko Haukkuli on kiinnostunut haavasta ja alkaako se sitä nuolemaan. Muutama tunti meni ihan hyvin. Ihan kuin ei koko haavaa ja kipeää jalkaa olisi ollutkaan. Varmuuden vuoksi annoin kipulääkettäkin, etteivät mahdolliset kivun tuntemukset muistuttaisi haavan olemassaolosta.

 

Mutta sitten se tuli Haukkulille mieleen ja se alkoi nuoleskella jalkaansa. Se ylettyi kielellään jalan alaosaan, eli pienen matkan verran se pystyi haavaa nuolemaan. Suihkutin siihen heti kirvelemätöntä desinfiointiainetta ja sidoin jalan elastisella sideharsolla. 

Aika pian sidos alkoi valahdella alaspäin. Kun en millään olisi halunnut laittaa koiralle sitä saakelin "lampunvarjostinta" takaisin, niin yritin keksiä uusia keinoja. Ilmeisesti sisäinen pieni insinööri minussa toimi ja kokeilin vaikeuttaa nuolemista kiertämällä valjaiden pantaosan ympärille erilaisia kankaita. Ensin kaksi bandana-huivia ja kun ei se tehonnut, seuraavaksi moneen osaan taitellun puhtaan tyynyliinan ja sen ympärille ne samat huivit. Tarkoituksena oli saada oikealle taipuminen niin kankeaksi, ettei kieli olisi yltänyt haavaan. Ei auttanut sekään. Kaikesta tekstiilimytystä huolimatta sen kroppa taipui ja se ylettyi nuolemaan jalkaansa.

Seuraava vaihe oli laittaa kauluri takaisin ja se saa olla siinä nyt muutaman päivän niin, että haava on vielä selkeämmin parantunut, vaikka hyvässä kunnossa se on nytkin, kuten fysioterapeuttikin eilen totesi. Siitä enemmän tulevassa postauksessa. 

Laitoin kaulurin ensin vahingossa väärin päin, kuten yllä olevassa oikeanpuolimmaisessa kuvassa kissalla. Myöhemmin tuli mieleen, että miksei se noinkin päin voisi olla. Ei ainakaan tarvisi koiran törmäillä kaulurin kanssa joka paikkaan. Mokoman vehkeen käytön aikana se ei ole juonut paljoakaan, mikä ei johdu siitä, etteikö vettä olisi tarjolla tai tarjottu. Jostain syystä se vain ei tee sitä. Olen juottanut sille vettä vähin erin pienellä lääkeruiskulla ja kyllä se on hyvin maistunut. 

Sain salaa otettua kuvan leikkaushaavata. Näyttää jo aika hyvältä, vai mitä? Vähän siinä on vielä rupea, mikä täytyy saada tippumaan pois itsekseen, ei niin että koira nuolee sen pois. 

Kuvat: Musti ja Mirri, Fruugo.fi, Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.