Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin |
Matkustin maailman ääriin minulle ennalta tuntemattomiin paikkoihin. Milloin matkaseuranani oli Karen, Isabella tai Mary. Kuljin myös Idan, Nellien ja Sofonisban kintereillä. Matkaoppaanani oli Mia Kankimäki.
Janosin iltaisin hetkeä, kuin beduiini vettä autiomaassa, että pääsen tarttumaan kirjaan ja jatkamaan maailmanympärysmatkaani näiden rohkeiden naisten kanssa. Matkaamme ei estänyt myrsky, pakkanen, taudit eikä rahanpuute. Jotain he aina keksivät matkaa edistääkseen ja minä kuljin perässä. Matkamme johtotähtenä oli palava halu, suorastaan himo, nähdä maailmaa ja kokea uutta.Ylittää omia rajoja ja antaa piut paut epäilijöille ja estelijöille.
Minä istuin matkani ajan turvallisesti nojatuolissani, mutta oli kuin olisin tehnyt matkaa itsekin. Tämä romaanin ja faktatiedon yhdistelmä, oli ensimmäinen lukemani matkakirja ja dokumenttiromaani. Se nosti hurmaavasti esiin näiden Mian Yönaisiksi kutsumien matkaa tekevien rohkeuden aikana, jolloin naisen asema oli vielä olla miehen alainen. Naista ei nähty älykkäänä, maailmanmatkaamiseen tai tutkimustyöhön kykeneväisenä. Mutta millaisia matkoja nämä naiset, Mia mukaan luettuna tekivätkään. Ottivat rohkeita irtiottoja ja askelia kohti tuntemattomia seutuja. Jättivät taakseen toimentulon turvaaman elämän samalla kun pakkasivat matkalaukkunsa aina seuravaa matkaa varten. Yhtäaikaa, kun kirja kertoo matkoista tuntemattomiin paikkoihin, se on matka itseen, kirjan kirjoittajan matka sisimpäänsä ja samalla toimii herätteenä lukijalle: "Mitä minä oikeastaan elämältäni haluan ja mitä teen sen eteen, että tavoittaisin toivomani?" Kaikkia matkoja ei tarvitse tehdä kulkien tuhansia kilometrejä.
Todellakin, ajattelen heitä öisin, päivisinkin. Edelläkävijöitä,ennakkoluulottomia ja omia unelmiaan todeksi eläneitä naisia. Lannistumattomia ja periksiantamattomia. Heidän ei tarvinut vanhana kiikkustuolissa mutkutella ja sitkutella tekemättömiä matkoja ja toteuttamattomia haaveita. He tekivät ne todeksi aikanaan.
Yönaisten ohjeita tutkimusmatkailijoille ja muille etsijöille |
Kirjan teksti on sujuvaa ja lukeminen miellyttävää, paitsi yksi asia minua lukiessa häiritsi suunnattomasti. Lukuisten sulkujen käyttö kertomaan kirjailijan omista huomioista kesken tekstin. Oman ajatuksen juoksu katkesi sulkuihin kerta toisensa jälkeen ja jossain määrin pilkkoi lukukokemusta. Onneksi loppua kohden sulut vähenivät. Sulut olisi voinut jättää pois, minusta ne eivät sovi romaanin ollenkaan. Sopivatko ne mihinkään kirjalliseen tuotokseen toistuvasti käytettynä?
Joka tapauksessa, ihastuin kirjoittajan tyyliin yhdistää faktaa, omaa kokemusta ja solmia näistä toimiva kokonaisuus. Kirja on järjestyksessä Mian toinen ja hommasinkin jo yöpöydälle lukuvuoroaan odottamaan hänen esikoisteoksensa Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Hieman jännittää seuraava lukukokemus - onko esikoinen seuraajaansa parempi, kuten monesti olen huomannut. Siinä tapauksessa tulen läkähtymään ja pakahtumaan kulkiessani taas Mian matkassa nojatuolimatkalla.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
Tämä kirja vei minutkin mennessään. En edes huomannut sulkuja.
VastaaPoistaTuntui kuin kaikki tekemäni matkat olisivat saaneet oikeutuksen tämän lukuelämyksen myötä.
Mukavia kesäpäiviä!
Kiitos kommentistasi! Huomasin myös sen, ettei kaikkia matkoja tarvitse tehdä oikeasti! Etämatkailukin antaa paljon! Odotan kovasti, että pääsen Kankimäen esikoiskirjan kimppuun.
PoistaAurinkoista kesää 🌞
Vaikuttaa lukemisen arvoiselta kirjalta. On ihana tunne, kun kirja vie, nappaa mukaansa, toisiin maailmoihin.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Tätä kirjaa todella suosittelen. Se nappasi matkaansa ja vei mukananaan maailman ääriin!
Poista