perjantai 27. toukokuuta 2022

Valinnan paikka

 

Kumpaan suuntaan?

Metsäpolulla kulkiessa tulee pohdittua monenlaista. Tänään keskityin enimmäkseen kuuntelemaan linnunlaulua, ihastelemaan valkovuokkoja ja orvokkeja ja nuuskimaan tuomien tuoksua. Valon ja varjojen leikki saa keväällä uutta voimaa, kun puihin puhkeavat lehdet muotoilevat maisemaan taideteoksia.





Tutulla polulla on helppo kulkea. Nousut ja laskut, mutkat ja kaarteet ovat tuhansien askelten jälkeen tuttujakin tutumpia. Vastaan tulee kerta toisensa jälkeen samat ikivanhat puut, kelot ja kivenjärkäleet. Tutulla reitillä on turvallista.






Usein elämässäkin käy niin, että kuljemme päivät toistensa perään samoja reittejä ja suoritamme elämää rutiinilla. Jossain määrin on pakkokin näin toimia - työssä ja arjessa on vain toimittava samaan tapaan, muuten homma ei toimi. Mutta monessa kohtaa voimme tehdä valintoja.

Metsäpolun loppusuoralla polku haarautuu. On tehtävä valinta, kumpaa reittiä jatkaa. Toinen vie paikallisen kartanon ihanalle puistoalueelle juuri nyt kukkivien koristepuiden ja isojen, upeiden puuvanhusten suojaan. Toinen reitti vie entisen leirintäalueen reunaa pitkin järven rantaan. Tänään valitsin ensimmäisenä mainitun reitin ja pian huumaava tuoksu ympäröi minut ja näkymä kukkivin puin oli huikaisevan kaunis.






Jäin miettimään valintoja. Toinenkaan reitti metsäpolun haarautuessa ei olisi ollut huono, mutta tänään tämä tekemäni valinta tuntui paremmalta. Ja kyseessä oli "vain" metsäpolku. Joudumme tekemään elämässämme paljon isompia ja merkittävämpiäkin valintoja. Silloinkin voimme tehdä valinnan parhaamme mukaan sillä hetkellä olemassa olevin ajatuksin ja tiedoin. Jälkikäteen valinta voi osoittautua aivan oikeaksi tai ihan vääräksi - ei voi mitään, eikä menneitä kannata jäädä murehtimaan. Tilannetta voi yrittää korjata, jos se on mahdollista - tai suunnata katseensa ja askeleensa eteenpäin.

Ihan sattumalta tämän aamullisen oman pohdiskelun jälkeen silmiini osui uusimmasta Apu-lehdestä Katja Ståhlin kolumni, johon hän oli lainannut kuulemansa sanonnan, jonka lainaan nyt edelleen tähän. "Maailmassa on asioita, ja me suhtaudumme niihin!" Miten mainio sanonta! Asioitahan tapahtuu tahtomattamme, mutta me voimme VALITA miten suhtaudumme niihin. Katjan kolumni keskittyi muuten tunteisiin, tunteenpurkauksiin ja loukkaantumisiin ja tekstissä olikin paljon viisaita sanoja näiden tiimoilta. Mutta jutun punainen lanka oli suhtautuminen ja vapaus valita.

Kun itse seisoin tuon metsäpolun haarassa, mietin myös, haluanko takertua sairauksiini vai yrittää elää mahdollisimman täyttä elämää niistä huolimatta. On luonnollista, että sairastumisen akuuttivaiheessa elämä pyörii sairauksien ympärillä, mutta toipumisvaiheessa ajatus pitää olla tulevassa, terveemmässä elämässä. En aio lähteä sille tielle, että sairaudet määrittelisivät minua tai että ne olisivat päällimmäisinä minussa. 

Ihmistä, joka katsoo kaikkea sairauden näkökulmasta voi läheisten olla vaikea sietää pitemmän päälle. Hänen oma elämänsäkin kapeutuu. Sairaudet tietysti osaltaan rajoittavat elämää, mutta elämänlaatuaan jokainen voi ainakin yrittää parantaa omalla asenteellaan ja sillä, miten tilanteeseensa suhtautuu. Vaikka tällä hetkellä puheissani päällimmäisinä on sairaudet, en anna niiden määritellä ja rajoittaa elämää enempää kuin se on terveyden näkökulmasta tarpeellista. Tähän ainakin pyrin. Ja uskon, että näin tehden koittaa vielä päivä, että tämä vaihe elämässäni, sairauksien kevät, on vain etäinen, suunnan muuttanut ajanjakso.


Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

7 kommenttia:

  1. Tykkään valita sinne ja takaisin -tyyppisillä liikkumisilla ensin yhtä laitaa, takaisin toista eli kuljen mieluummin soikion kuin saman tien eestaas. Koiran kun antaa mennä minne haluaa niin se tekee kahdeksikkoja lähtöpaikan ollessa kasin keskipisteessä.
    Valinnan vapaus on ajoittain suurta harhaa - jos on valittavana paska tai paskempi niin sillä valinnalla hirveästi väliä, tuulettimeen osuu enivei. En ole koskaan ymmärtänyt miksi luomiskertomuksessa pitää yleensä olla se hiton omenapuu ja sit sanotaan että kaikki muu on vapaata, tähän ei saa koskea...höh, jumala joka ihmisen loi tiesi silloin tarkalleen että luomansa olento on jääräpäisen utelias, kieltoja tarkoituksella uhmaava, loputtoman tutkiva, yrittäen ymmärtää ja jäsentää ympäristönsä. Tuolle sitten sanotaan että ei tästä, ilman sen kummempia selvennyksiä, arvaahan tuo miten käy.
    Raamatussa on usein, vanhassa test varsinkin, niin patriarkaalista skeidaa ja- perustelua, ja naisihmisen syyllistämistä sukupuolen perusteella että toki sopii kaataa naisen harteille maailman synnit. pöh...
    Mutta...itse olen ahdistanut itseni usein, kun on veto loppumassa ja itsetuhoisuus painaa harteita, nurkkaan, kahteen vaihtoehtoon: joko tapan itseni.. tai sitten teen jotain muuta. on löytynyt sitä muuta riittävästi ;D

    Tuosta sairauteen profiloitumisesta - kun oikein uskoo olevansa kipeä ja käyttäytyy kuin kipeä niin jos ei ollut, tulee kipeäksi. Eräs nuori nainen sai selkädiagnoosin jonka mukaan on vain kärsittävä ja otettava iisisti sekä nappeja jos tarvitsee. Noh, 7 vuotta oli kuin diagnosoitu, sit toinen lekuri tutki ja sanoi ettei täällä mitään ole, on ollut väärä d aiemmin ja kas, nuori nainen parantui sillä sekunnilla.
    Mieli on voimallinen vekotin, ajatuksella nyrkkiä isompi vaikutus. Valitsen aina hengen ennen materiaa, rakkauden yli rahan, ja peukalon ennen cítymaasturia;)
    Hyvät vkonloput Erikokoisille Aasintunnistajille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Sama taktiikkaa metsälenkillä, mieluummin ympyrää kuin ees taas samaa rataa. Ja jos oikein voisi valita, niin mieluusti mahdollisimman usein ihan uusille poluille. Vaikka tutuissa jutuissa (rutiineissa) on myös puolensa.

      Raamattu on tulkintajuttu, mielestäni. Joku löytää sieltä totuuden, ohjenuoran elämäänsä ja joku ei löydä yhtään mitään. Kaikki ovat yhtä aikaa oikeassa. Ei ole minulta pois, jos joku uskoo aukottomasti. Samalla ei pitäisi ketään haitata, jos ajattelen itse toisin. Olen löytänyt itseäni miellyttävän tavan ajatella: mikään asia ei takuuvarmasti sulje pois toista esim. tiede vs.usko.

      Poista

  2. Kesän tuomasta ihanuudesta, olen saanut nyppiä silkistä muutaman punkin ja juuri kun kirjoitin tässä niin puutiainen käveli kädessäni, eka kertaa olin silkin kanssa koirapuistossa, mutta ei niiltä voi välttyä, silti en pelkää niitä, kun ikäni olen metsässä ja monenlaisessa luonnossa liikkunut.
    Nyt kukkivat ketunleivät, käyn niitä syömässä, löysinpä yhden korvasienenkin, en sitä syönyt, joskus olen syönyt korvasieni muhennosta.Kesä on paras vuodenajoista.
    Sus luin rivien välistä tuota kommenttiasi, ehkä sinua kiinnostaa hengelliset asiat tai sit päinvastoin.
    Mutta ei minun tarvitse sitä tietää.
    itsemurha on kaikkein huonoin vaihtoehto, elämä jatkuu kuitenkin sen jälkeenkin iankaikkisuudessa, koska sielu ei kuole koskaan.
    Rukoilen puolestasi ettälöytäisit rauhan ja ilon sydämeesi.
    Omenapuu tai viikunapuu ihan sama, siitä lankeemuksesta tämä maailma eläimet ja ihmiset on saaneet kärsiä synnin tuomaa pahuutta joka ikinen päivä, siihen samaan kuuluu myös sairaudet, mutta Jumalalla oli suunnitelma, hän toteutti suunnitelmansa reilu 2000 vuotta sitten lähettämällä poikansa maan päälle ja vapauttamaan synnin orjuudesta ristin kuolemansa kautta, ja että hän voisi parantaa monenlaisista sairauksista, vaikka maailmassa sielujemme vihollinen riehuu yhä enempi, niin sen loppu on kerran oleva helvetin tuli, ja niille ketkä on sen palvelijoita,
    on vaikea ymmärtää Raamattua,
    , jos ei ole kokenut henk.koht. todeksi miten se alkaa elämään, kun ottaa vastaan ilmoitetun sanan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pidä lukea ja olettaa. En ole itsaria tekemässä, tai jos teen niin se on aina iso päätös, jos muistisairaus iskee niin lähtö edessä. Jeesustelut i kiinnosta pätkääkään, oma teoria on asioista parempi, ei niin paljoa mahdottomia sääntöjä joita kukaan ei noudata, tai sitten niihin ripustaudutaan. Helvettiä tai taivasta ei ole minulle olemassa, en tuhlaa energiaa asioihin joita ei voi todistaa, ja tuossa lopussa onkin se mitä inhoan teissä uskovaisissa: olette niin perkeleen erinomaisia tuomitsemaan toiset helvettiin jos ei teidän sääntöjä noudata. Puhdas veri -vaatimus vei isän joka sentään oli evankelista, tyhmyydestä sakotetaan, parempi katsoa vähän mihin lastenloruihin uskoo.
      Karma on toimiva, teoilla on seurauksensa.

      Poista
  3. Muutama jae sus; sinulle tuossa lopussa, mikä on Jumalan sanaa, ei minun sanaani,
    ehkä nuo jakeet selventää tuota "erinomaista tuomitsemista "
    yhtä lailla Raamatun sana tuomitsee minutkin, jos kuljen toisen herran ohjauksessa, mutta se armo mikä on kaikille tarjolla, sain kosketuksen siitä jo nuorena, enkä ole katunut.
    Minäkin ollaan kerran viimeisellä tuomiolla.
    Ei minulla sääntöjä ole, mielipiteeni on Raamatusta,
    eikä ketään pystytä pakottamaan uskoonkaan, sillä se on henk.koht.otettava vastaan.
    Olet sit kuullut Evankeliumia koska isäsi on ollut evankelista.
    Jos haluat jatkaa, niin minulla on blogi jonne voit kirjoittaa mitä haluat,
    jos tänne ei saa enempiä kirjoittaa.

    "Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen." Joh.3:18

    "Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan." Ilm.20:12

    "Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme".Room.6:23

    VastaaPoista
  4. Niin minunkin tekoni punnitaan viimeisellä tuomiolla, se tuomio on oikeudenmukainen, mitä eläessään on tehnyt joko hyvää tai pahaa,
    kuvitella nyt esim. sodassa tapetaan viattomia ihmisiä, kidutetaan ja raiskataan, mitä luulisit, mikä heidän osuutensa on viimeisellä tuomiolla,
    kun Raamattu sanoo että :murhaajat ei peri taivastenvaltakuntaa, mikä taivas se silloin olisi, jos siellä olisi kaikkea pahaa,
    mutta hyvät teotkaan ei riitä, ettei me voitais kehua että minä olen tehnyt niin paljon kaikkea hyvää, vaikka kuinka tekisin hyviä tekoja, se ei minua hyödyttäisi, vain ainoastaan sydämen usko se riittää, mutta niinkuin sanoin, minäkin olen Jumalan kasvojen edessä kuulemassa tuomioni.
    No jos satut lukeamaan tämän, niin kai ymmärrät mitä yritän sanoa, siksi mun blogissa voi jatkaa keskustelua.En tuomitse sinua, sillä olet arvokas Jumalalle, ja hän rakastaa sinua silti vaikka kiroilisitkin.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteistanne. Kyllä tässä blogissa saa jatkaa keskustelua tästäkin aiheesta. Ja se on enemmän kuin toivottavaa. Itse emme kirjoita muun muassa uskonnoista ja politiikasta. Mutta se ei estä lukijoita kommentoimasta ja kirjoittamasta. Jatkakaa ihmeessä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!