Olipa hieno tapaaminen meillä 40 vuotta sitten ylioppilaiksi valmistuneilla.
Neljän hengen aktiivinen tiimi oli tehnyt suuren työn jäljittäessään entisiä koulukavereita. Suuri osa on tapaillutkin noin viiden vuoden välein tässä vuosien mittaan. Muutamaa eivät löytäneet ja yli kuudestakymmenestä henkilöstä paikalle pääsi tulemaan 25 henkilöä. Eli melkein puolet.
Juhlapaikka oli upealla paikalla järvimaisemassa ja ruokailu oli järjestetty hyvin. Ohjelmaakin oli ihan sopivasti eikä se ollut mitenkään vaivaannuttavaa. Illan mittaan suoritettiin ”tilaustyönä” myös morsiamen äidin ryöstö viereisestä juhlatalosta. Kyseinen henkilö oli sattumoisin meidän kaikkien tuntema, myös saman lukion käynyt.
Mahtavaa oli muistaa ja muistella vanhoja koulujuttuja, niitä riittää aina vaan ja pulpahtelee aivokuoren sopukoista. Eräs kaveri muisteli ihailleensa minulla olleita ”Minni Hiiri -kenkiä”, joita en muista itse ollenkaan. Hän taas ei itse muistanut sitä, kuinka me käytimme fysiikan tunnilla aikaa ja huomiota jätkänshakin pelaamiseen kun olisi pitänyt keskittyä ydinfysiikkaan.
Mitään kuvia en valitettavasti voi tähän lisätä, koska ei ole lupia kyseisiltä henkilöiltä. Anopinryöstäjät olivat pukeutuneet lentäjäntakkeihin ja päässä oli huovutetut Nuuskamuikkusen tyyliset hiippalakit. Myös ”lentoemäntä” oli saatu mukaan. Sulhanen joutui tietysti noutamaan tuoreen anoppinsa ja saadakseen hänet, joutui maksamaan suurehkot lunnaat kuohuvan juotavan muodossa.
Kuva: Pixabay
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Aina ajoittain tulee vastaan kouluaikaisia kavereita, on siitä aikaa, huoh.. .
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Sanopa muuta. Jännä tunne. Kuitenkaan itse ei koe muuttuneensa yhtään miksikään, ei ainakaan huonompaan suuntaan. Hyvää viikonloppua!
PoistaOli kyllä kiva ilta, ihana nähdä ”abeja”!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, Anonyymi. Ja paikallaolosta. Hyvää viikonloppua!
Poista