Anonyyminä pysyttelevä vieraskynäilijämme on jälleen ahkeroinut blogiimme uuden tekstin.
Istuin iltaa Kaisankodissa. Olin Aslak-kuntoutuksessa. Seurasin keskustelua, jota käytiin, kun eräs osallistuja kertoi, ettei aio toistaa vanhempiensa virheitä lasten kasvatuksessa. Havahduin ja yllätyin, kun erään sairaanhoitajan kommentti oli, ettei elämää voi hallita vaan pitää elää ja olla mukana. Tämä kommentti havahdutti minua. Olen myöhemmin käyttänyt sitä kohdatessani ihmisiä, jotka yrittävät suunnitella ja hallita elämäänsä.
Meillä on se käsitys elämässä, että pitää pärjätä ja olla osaava sekä saavuttaa tietty yhteiskunnallinen asema, jotta kokisi olevansa tarpeellinen. Oikean ammatin valitseminen on hyvin tärkeää. Kun suomalainen kohtaa toisensa, hän kysyy: ”Mikä olet ammatiltasi?”. Italialaisen lähestyminen poikkeaa meidän tavasta. Hän kysyy: ”Mikä on lempiruokaasi?”
Kun pitää pärjätä ja olla osaava ja vahva eikä saa näyttää heikkoutta, vaarana on romahataminen jossain elämänvaiheessa. Eräässä humoristisessa Putous-nimisessä tv-sarjassa oli Imatralta kotoisin oleva Antsku, joka jokaisessa jaksossa mainitsi miten hän romahti. Totesi usein: ”Mie romahan!”
Mikä sitten tämä sairaus sitten on. Sairastua vahvuuden heikkouteen. Se perustuu siihen, että sinun pitää olla vahva kaikkialla tajuamatta, että jossain vaiheessa romahdat. Siksi on vahvuutta, kun myöntää heikkoutensa, silloin voi saada apua. Pelkästään se on vahvuus, kun myöntää olevansa heikko.
Ajatukseni perustuivat osittain Tommy Hellstenin kirjaan Saat sen mistä luovut. Kirjapaja, Helsinki 2000. ISBN 978-951-6-25665-1.
Kuvat: Pixabay
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen tai muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Tässä vaiheessa elämää pitää tai saa olla tyytyväinen elämäänsä, enempää ei voikkaan, kun ei ole saanut perintönä montaakaan asiaa, haaveilla ja unelmoida toki voi, tässä elämäni aikana yksi unelma on toteutunut, enkä lakkaa vieläkään unelmoimasta, vaikka aika ei riitä.
VastaaPoistaNyt vain nautitaan elämästä niin kauan kuin sitä vielä on, jokaisesta päivästä.
On ihmisiä jotka tavoittelee täydellisyyttä, ei ole helppoa, paremminkin raskasta.
On niitä jotka hakee jatkuvasti fiiliksiä jostain, aina täytyy tehdä jotain uutta, ostaa uutta, matkustaa ja sisustaa uudestaan ja uudestaan, värjätä hiuksia usein, se on rankkaa, koska ihmisen sielu ja mieli ei tule tyydytetyksi materiaalista, sanoisin että sellainen ihminen on aika levoton, eikä voi armahtaa itseään ja tunnustaa että tämä kaikki täydellisyyden tavoittelu on turhaa.
En tiedä menikö tää kommentti sinne päinkään, tuosta täydellisyydestä olisi enempikin kirjoittamista.
Aamulla silkin kanssa lenkillä ihanassa auringon paisteessa, näin tien varressa maassa metsäkyyhkyn, joka hautoi munia, voi raukkaa,
ei ne munat siinä kauan pysy kun täällä näkee useinkin kettuja.
Mutta tuolla kyyhkylläkin on unelma nähdä jonain päivänä poikasensa.
Aurinkoista päivää teille !
Kiitos kommentistasi. On se varmasti aika ahdistavaa, jos koko ajan täytyy täydellisyyteen pyrkiä ja osoittaa vahvuutta vaikka ei aina jaksaisi tai pystyisi.
PoistaVahvuuteen sairastuminen oli mielenkiintoinen aihe vieraskynäilijältä. Minusta asia on näin, miten kerroitte. Vahvuuteen sairastuminen ei ole psykiatrinen sairaus, eikä sillä ole diagnoosia. Romahdus tarkoittaa kaiketi burn-outia, äärimmäistä uupumista, eikä näilläkään ole diagnoosia, siksi lääkäri kirjoittaa usein diagnoosiksi masennuksen.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Se on mielenkiintoinen aihe. Ja kuinka moni siihen sairastuukaan. Romahdustakin varmaan lienee monenlaista. Kun vaan menettää tilanteen ja itsensä hallinnan tavalla tai toisella-
PoistaHyvä kirjoitus.
VastaaPoistaVielä pahempaa on, jos amerikkalaiseen tapaan udellaan paljonko tienaat. Tai laitetaan lehteen ilmoitus kuvineen, kun olet tienannut ensimmäisen miljoonasi :). Tätäkin on nähty.
Kiitos kommentistasi. Amerikkalaisilla taitaa tuo materia olla päällimmäisenä mielessä. Täällä ei kehdattaisi kysyä toiselta sellaista.
Poista