maanantai 24. tammikuuta 2022

Myrkkypommit Itämeressä


Paikallisessa sanomalehdessä oli artikkeli, jossa kerrottiin, kuinka paljon Itämereen on arviolta upotettu kemiallisia aseita, miinoja, syvyyspommeja ja muita myrkyllisiä aineita sotien jälkeen, kun niistä piti päästä nopeasti ja tehokkaasti eroon. Onpa sinne tahallaan upotettu kokonaisia laivojakin. Osa pommeista ja myrkkytynnyreistä ovat uponneet syvälle sedimenttiin ja vuotavat sieltä meriveteen.



Itämeressä arvioidaan olevan noin 50 000 tonnia kemiallisia aseita ja 200 000 tonnia tavallisia ammuksia. Kemiallisia aseita on upotettu Gotlannin saaren eteläpuolelle sekä Bornholmin saaren itäpuolelle sekä Ruotsin itärannikolle ja Skagerrakiin. Puolan ja Belgian uimarantojen läheltä on löydetty näille matalille merialueille upotettuja aseita. Kalastajien verkkoihin tarttuu jatkuvasti mereen upotettuja aseita.



Puolalaisten tutkijoiden mukaan aseet voivat vuotaa myrkkyjä mereen vielä 2100-luvulle asti. Aseet saattavat vuotaa meriveteen esimerkiksi syöpää aiheuttavaa sinappikaasua. Myrkyt kerääntyvät erityisesti isokokoisiin (iäkkäisiin) rasvaisiin kaloihin, kuten isoihin silakoihin. Itämeren lohi käyttää onneksi ravinnokseen enimmäkseen alle 15cm kokoisia silakoita. 

Merenpohjaan upotetut aseet ovat myös riski tuulivoimaloille ja kaasuputkille. Pohja pitäisi ensin siivota ennen kuin sinne voidaan turvallisesti rakentaa tuulivoimaloita ja kaasuputkia. Pitäisikö aseet sitten räjäyttää paikan päällä, jättää paikoilleen vai nostaa pois? Paikan päällä räjäyttäminen ainakin saa myrkyt leviämään ympäristöön. 

Saksassa on päätetty luopua kokonaan ydinvoimasta ja niinpä muut energiamuodot on saatava pikaisesti käyttöön. Saksassa kehitetään meren alla toimivia robotteja, jotka toisivat aseita pois maihin tuhottavaksi. Aseista vain ei näy ulospäin, mitä ne sisältävät. Suomalainen startup-yritys on kehittänyt tekniikkaa, jolla aseen alkuainekoostumus voidaan määritellä turvallisesti ulkoapäin.



Ruokavirasto antaa suosituksia muun muassa Pohjanmerestä, Suomenlahdesta sekä sisävesistä pyydetyn kalan käytöstä ihmisravinnoksi.

Suomenlahdesta pyydettyä lohta tai taimenta ja silakkaa syömällä voi altistua tavanomaista suuremmille määrille terveydelle haitallisia dioksiineja ja PCB-yhdisteitä. Sisävesien petokaloista, etenkin hauesta, mutta myös meressä elävästä hauesta, voi saada tavanomaista suurempia määriä metyylielohopeaa. Mitä iäkkäämpi kala, sitä enemmän se on ehtinyt kerätä vierasaineita.

  • Lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä vain 1–2 kertaa kuukaudessa isoa, perkaamattomana yli 17 cm:n silakkaa tai vaihtoehtoisesti Itämerestä pyydettyä lohta tai taimenta.
  • Lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä järvestä tai merestä pyydettyä haukea vain 1–2 kertaa kuussa.
  • Raskaana olevien ja imettävien äitien ei pitäisi syödä haukea ollenkaan, koska se kerää elohopeaa.
  • Sisävesialueiden kalaa päivittäin syöviä suositellaan vähentämään muidenkin elohopeaa keräävien petokalojen käyttöä. Näitä kaloja ovat hauen lisäksi isokokoiset ahvenet, kuhat ja mateet.
Suosituksia laadittaessa on otettu huomioon kalojen dioksiinit, PCB-yhdisteet, elohopea ja cesium-137. Turvallisuuden arvioinnissa on kalan annoskokona käytetty 100 grammaa. 

Kirjolohessa ja muissa kasvatetuissa kaloissa ympäristömyrkkypitoisuudet ovat pieniä, sillä rehulle on asetettu kuluttajien suojaamiseksi tiukat raja-arvot.




Varttuneempi väki muistaa varmasti 1980-luvun alussa tapahtuneen Dragsfjärdin myrkkyskandaalin, jossa Jukka Ojaranta -niminen herrahenkilö kuljetti tynnyrikaupalla suomalaisten yritysten ongelmajätteitä, muun muassa PCB:tä Itämereen upotettavaksi Hiidenmaan lähistölle, jossa tiedettiin ennestään olevan venäläisten sinne upottamia taistelukaasuja. Ojarannan alus joutui kovassa merenkäynnissä merihätään ja tynnyrit piti rei’ittää ja pudottaa mereen jo Dragsfjärdin edustalla. Ojaranta sai yli kahden vuoden linnatuomion, mutta jätteet alunperin tuottaneet yritykset eivät joutuneet minkäänlaiseen vastuuseen.  




Näitä juttuja kun lukee, tulee enemmän varovaiseksi Itämerestä pyydetyn kalan syömisen suhteen. Pitäisikö sittenkin syödä vain Norjan vesialueilta pyydettyä villikalaa tai siellä kasvatettua kirjolohta?

 Lähteet: ESS 16.1.2022, ruokavirasto.fi, luke.fi (Luonnonvarakeskus) sekä Wikipedia.

Kuvat: Pixabay, kuvissa näkyvien esineiden liittymistä aiheeseen ei ole varmistettu. 

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

1 kommentti:

Kiitos kommentistasi!