Sukkahousurituaali ja hautajaiset

Uusimman Trendi-lehden numerossa päätoimittaja kirjoittaa, kuinka hän kuljettaa kassikaupalla tavaraa mukanaan, oli sitten menossa juhliin tai matkoille.

”Kolmet sukkahousut juhliin, kolme kirjaa kahden yön reissulle ja paljon lääkkeitä ulkomaan matkalle.” 

Minussa on vähän samaa vikaa. Joskus viikon  mökkilomalle on tullut otettua kangaskassillinen kirjoja mukaan enkä yhtäkään saanut luettua kokonaan.

Etelänmatkalle on tullut pakattua vähintään puoli tusinaa toppeja ja kolmet shortsit ja loppujen lopuksi koko reissu alusta loppuun on pärjätty parilla hellemekolla. Aina unohtuu se, että sieltä paikan päältäkin voi ostaa jotain, jos ihan välttämätön tarve yllättää. 

Kreikkaan otin tietoisesti mukaan Panacodia, vaikka se luokitellaan siellä huumeeksi. Jos jäätävä migreenikohtaus iskee, niin silloin täytyy yrittää selvitä siitä millä tahansa keinolla. Joskus ei auta edes migreenin täsmälääke ja silloin joutuu virumaan kolmekin päivää pimeässä huoneessa. Otin siis riskin, että joudun Kreikassa vankilaan.

Mutta yhdessä asiassa olen päihittänyt Trendin päätoimittajan. Hän kirjoittaa ottavansa kolmet sukkahousut juhliin. 

Minä otin aikoinaan anopin hautajaisiin kuudet sukkahousut. Se olikin lopulta viisasta ennakointia. Ennen kuin oltiin päästy edes kirkon pihaan, neljät oli jo rikottu, viidennet oli jalassa ja nekin olivat jo rikki reidestä.

Onneksi olin varannut vielä viimeiseen hätään pullon väritöntä kynsilakkaa, jolla pelastuin tilanteesta. Kälylläni oli sama ongelma ja niin me vedettiin porukalla kynsilakkaa reisiin ruumishuoneen takana. Tilanne ei ollut aivan ihanteellinen tilaisuuden luonne huomioiden. Jos joku sattui näkemään, mahtoi luulla, että siinä on joku miniöiden salainen rituaali menossa.  

Yhdet sukkahousut siis jäivät siltä reissulta ehjiksi. En enää niitä reidestä lakattuja uskaltanut alkaa vaihtamaan viimeiseen pariin, jos olisin rikkonut ne vielä pahemmin. Piti olla muistotilaisuudessakin hissukseen eikä mitenkään riehaantua.

Jos kehtaisin toivoa, niin minun hautajaisissani pidettäisiin kunnon pirskeet. Tanssimista nyt ainakin ja vaikka stand uppia. Ja sukkahousut voisi kieltää kokonaan, ettei juhlakalun tarvitsisi enää hävetä silmiä päästään jonkun rikkinäisten sukkahousujen takia.

Joskus olen lukenut/kuullut, että vainaja on tarjonnut kantajille konjakit. Siihen en lähtisi. Se oli sitä aikaa, kun ei syrjinnästä vielä oltu kuultu. Paitsi, että minun hautajaisissani ei kenenkään vieraan tarvitse tehdä mitään vaivaannuttavaa kanniskeluhommaa. Sen tekevät sellaiset, joille siitä maksetaan. Eli siis konjakit kaikille tai sitten ei ollenkaan.

Joskus nuoruudessani törmäsin rikkoutumattomiin sukkahousuihin, mutta niiden valmistus ymmärrettiin varmaan lopettaa pian sen aloittamisen jälkeen. 

Kuvat: Pixabay. Kuvien henkilöt eivät liity tapauksiin.

Ei kaupallista yhteistyötä. 

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.